Tänään nokka kohti Kemoraa ja huomenna busanistien ratapäivä. Lienee syytä muuttaa jarrumerkkejä, kun busalla kurvailen. Siinä kun ei tunnetusti ole mitkään maailman parhaat jarrut
Ajolinjatkin lienee pakko muuttaa pyöreämmiksi, ettei mene katteet naarmuille. Kallistusvaraa ei kauheasti ole vakio busassa. Kruisailua tiedossa siis. Perjantaista sunnuntaihin sitten yritetään taas ajaa omaa kovaa kasavikalla 
Eikös sillä pitäs nimenomaan ajaa kulmikkaammin, jos meinaa sen pyörän ainutta hyvää ominaisuutta, eli voimaa hyödyntää. Eli hirveellä kammojarrulla pyörä pystyssä vauhti pois, käydään apexissa kääntymässä ja tuutataan torvi auki suoralle. Turhaa busalla on alkaa kiertelemään ja kaartelemaan, koska siinä se on heikoimmillaan. 
Juu, periaatteessa, mutta ei se superbike tyyli sinällään busan kanssa sovi. Viime kesänä Kemorassa, kun hetkeksi unohdin, että alla on busa, niin ykkösmutkassa tökkäsin terävästi busan kunnolla lintalleen tuli niin raju kosketus jalkatapista maahan, että hiekalle mentiin ja lujaa. Siinä sitten harjoiteltiin crossia, mutta pystyssä pysyen tulin takaisin radalle jostain nurmikolta katsomon kohdalla

Muistutti noista kallistusvaroista.
Siitä opin, että poikkeuksellisen voimakkaalla roikkumisella ja pyörän pystyyn työntämisellä otin mutkat kohtuu pehmeästi ja sitten torvi auki muiden kanssaveljien tapaan
