Uudet viestit

MP-Ratatori

Isomahaiselle ratanahkat

Päiväys: 05/06/2021
Kommentit (0)
Sweep Laguna hanskat koko 13, 60€ Uudet.


Hinta: 60.00 EUR
Päiväys: 19/12/2020
Kommentit (0)
GSX-R 600/750 08-10 osia

Päiväys: 30/08/2020
Kommentit (0)
Renkaanvaihtokone ja tasapainoituslaite


Hinta: 180.00 EUR
Päiväys: 25/08/2020
Kommentit (0)
Sadekelin renkaat

Päiväys: 01/07/2020
Kommentit (0)
O:Yamaha R6 kilvellinen runko

Päiväys: 11/06/2020
Kommentit (0)
O: R6r 2008 katteet

Hinta: 0.00 EUR
Päiväys: 09/05/2020
Kommentit (0)


Kirjoittaja Aihe: Radalla ajamisen syvin olemus  (Luettu 25504 kertaa)

0 Ratailijaa ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa jarska

  • Ylläpitäjä
  • *****
  • Kiitokset
  • -Annetut: 69
  • -Saadut: 64
  • Liittynyt: Tammi 2012
  • Viestejä: 3775
  • Ikä: 58
  • Paikkakunta: Kempele
  • Sukupuoli: Mies
  • Paikalla:13.09.22 - klo:18:56
  • GSX-R 1000 k9
  • Saadut tykkäykset:
  • Annetut tykkäykset: 1701
Vs: Radalla ajamisen syvin olemus
« Vastaus #30 : 22.07.12 - klo:11:52 »
Pukataan vaikka tähän wanhaan ketjuun.
On se vaan kumma miten tuollasen mitättömän lipan jälkeen ajofiilis tai oikeemmin rentous oli kateissa ja tuntui et joka jarrutuksen jälkeen menee nurin.
Saakelin alitajunta tai mikä lie, mut "racepace" ja ajamisen riemu otti muutaman ratapäivän ennenkuin taas löytyi.
Kemora meni vähän silleen hakemisessa ja Jurvassa vasta paketti avautui, tuntui et nyt taas kulkee, eikä tää nyt joka saakelin pätkällä menekkään nutulleen, hieno fiilis...saada ikäänkuin varmuus takas.
Olenko mä vaan tissiposki, jonka pitää pusuttaa asfattia useemman kerran vai onko muillakin samansuuntaisia fiiliksiä konttaamisen jälkeen?

Poissa mako

  • ***
  • Kiitokset
  • -Annetut: 3
  • -Saadut: 1
  • Liittynyt: Helmi 2012
  • Viestejä: 214
  • Paikalla:04.01.21 - klo:19:05
  • Saadut tykkäykset:
  • Annetut tykkäykset: 104
Vs: Radalla ajamisen syvin olemus
« Vastaus #31 : 22.07.12 - klo:18:07 »
2 viikkoa sitten kaadoin etusen alta  (omat enkat parani koko ajan siihen saakka )ja sit ei päässy 2 viikkoon ajamaan
no keskiviikkona intoo täynnä kaatopeikkoo selättämään ,vaikka varoteltiin liukkaudesta. toisella setillä takanen alta.
perjantaina ei uskaltanut jarruttaa eikä avata .tänään pääsi vähän makuun taas jarrun kanssa mut heti kun takanen alko vähän lipsuu oli pakko lähtee himaan .sekunnin päähän omasta enkasta pystys tänään ajaan .et ei kai se peikon häätö onnistu ku ajamalla .kaadon jälkeen olis tietty uudet renkaat kova itseluottamuksen nostaja

Poissa Murikka

  • *
  • Kiitokset
  • -Annetut: 0
  • -Saadut: 0
  • Liittynyt: Heinä 2012
  • Viestejä: 20
  • Paikalla:21.07.15 - klo:07:56
  • Saadut tykkäykset:
  • Annetut tykkäykset: 13
Vs: Radalla ajamisen syvin olemus
« Vastaus #32 : 23.07.12 - klo:00:05 »
Pukataan vaikka tähän wanhaan ketjuun.
On se vaan kumma miten tuollasen mitättömän lipan jälkeen ajofiilis tai oikeemmin rentous oli kateissa ja tuntui et joka jarrutuksen jälkeen menee nurin.
Saakelin alitajunta tai mikä lie, mut "racepace" ja ajamisen riemu otti muutaman ratapäivän ennenkuin taas löytyi.
Kemora meni vähän silleen hakemisessa ja Jurvassa vasta paketti avautui, tuntui et nyt taas kulkee, eikä tää nyt joka saakelin pätkällä menekkään nutulleen, hieno fiilis...saada ikäänkuin varmuus takas.
Olenko mä vaan tissiposki, jonka pitää pusuttaa asfattia useemman kerran vai onko muillakin samansuuntaisia fiiliksiä konttaamisen jälkeen?

Tuohon kun vetäset toiset lipat 10 ja kolmannet 20 ajopäivän sisään, niin sieltä suosta on pitkä matka takaisin.

nimim. kokemusta on.

Poissa app

  • *****
  • Kiitokset
  • -Annetut: 43
  • -Saadut: 27
  • Liittynyt: Tammi 2012
  • Viestejä: 2322
  • Ikä: 63
  • Paikkakunta: Lohja
  • Sukupuoli: Mies
  • Paikalla:01.06.19 - klo:18:49
  • s 1000 RR
    • YCC 2
  • Saadut tykkäykset:
  • Annetut tykkäykset: 1605
Vs: Radalla ajamisen syvin olemus
« Vastaus #33 : 23.07.12 - klo:06:54 »
2 viikkoa sitten kaadoin etusen alta  (omat enkat parani koko ajan siihen saakka )ja sit ei päässy 2 viikkoon ajamaan
no keskiviikkona intoo täynnä kaatopeikkoo selättämään ,vaikka varoteltiin liukkaudesta. toisella setillä takanen alta.
perjantaina ei uskaltanut jarruttaa eikä avata .tänään pääsi vähän makuun taas jarrun kanssa mut heti kun takanen alko vähän lipsuu oli pakko lähtee himaan .sekunnin päähän omasta enkasta pystys tänään ajaan .et ei kai se peikon häätö onnistu ku ajamalla .kaadon jälkeen olis tietty uudet renkaat kova itseluottamuksen nostaja

Oli se täälläkin tämän viikon puoliväliin asti huonoa kallistaa vasemmalle, kuukauden takaisen luiskahduksen jälkeen, mutta sain nyt taas loppuviikon mentyä sinnekin rennosti. Se on toi alitajunta, kun ei anna meidän alkuasukkaiden kolhia itseämme heti perään samalla motoriikalla. Hyvä näin.

Poissa Vuorela

  • *****
  • Kiitokset
  • -Annetut: 17
  • -Saadut: 52
  • Liittynyt: Helmi 2012
  • Viestejä: 997
  • Paikalla:27.11.18 - klo:17:57
  • R6R
  • Saadut tykkäykset:
  • Annetut tykkäykset: 637
Vs: Radalla ajamisen syvin olemus
« Vastaus #34 : 23.07.12 - klo:14:38 »
Pukataan vaikka tähän wanhaan ketjuun.
On se vaan kumma miten tuollasen mitättömän lipan jälkeen ajofiilis tai oikeemmin rentous oli kateissa ja tuntui et joka jarrutuksen jälkeen menee nurin.
Saakelin alitajunta tai mikä lie, mut "racepace" ja ajamisen riemu otti muutaman ratapäivän ennenkuin taas löytyi.
Kemora meni vähän silleen hakemisessa ja Jurvassa vasta paketti avautui, tuntui et nyt taas kulkee, eikä tää nyt joka saakelin pätkällä menekkään nutulleen, hieno fiilis...saada ikäänkuin varmuus takas.
Olenko mä vaan tissiposki, jonka pitää pusuttaa asfattia useemman kerran vai onko muillakin samansuuntaisia fiiliksiä konttaamisen jälkeen?

On se toisinaan vaikeaa päästä taas ajofiilikseen. Mitä pidempi tauko kippauksen jälkeen sitä vaikeampaa tuntuu olevan. Jos kaatuu ajovirheeseen on ainakin itselle vaikeampi päästä kaadosta yli kuin tekniseen vikaan tai toisen virheeseen kaaduttaessa. Ehkä kaatuiluunkin tottuu, viimeisimmästä oli aika helppo päästä yli, kun kyseessä oli ainakin osittain tekninen ongelma. Hyvät kokemukset lajin parissa auttaa. Vastaavasti sitten esim. romujen ja loukkaantuneiden keräily radalta ei ajamista helpota yhtään.

Poissa murmela

  • *****
  • Kiitokset
  • -Annetut: 29
  • -Saadut: 163
  • Liittynyt: Helmi 2012
  • Viestejä: 5187
  • Paikalla:eilen kello 10:17
  • Saadut tykkäykset:
  • Annetut tykkäykset: 70
Vs: Radalla ajamisen syvin olemus
« Vastaus #35 : 23.07.12 - klo:14:45 »
Pukataan vaikka tähän wanhaan ketjuun.
On se vaan kumma miten tuollasen mitättömän lipan jälkeen ajofiilis tai oikeemmin rentous oli kateissa ja tuntui et joka jarrutuksen jälkeen menee nurin.
Saakelin alitajunta tai mikä lie, mut "racepace" ja ajamisen riemu otti muutaman ratapäivän ennenkuin taas löytyi.
Kemora meni vähän silleen hakemisessa ja Jurvassa vasta paketti avautui, tuntui et nyt taas kulkee, eikä tää nyt joka saakelin pätkällä menekkään nutulleen, hieno fiilis...saada ikäänkuin varmuus takas.
Olenko mä vaan tissiposki, jonka pitää pusuttaa asfattia useemman kerran vai onko muillakin samansuuntaisia fiiliksiä konttaamisen jälkeen?

Tuohon kun vetäset toiset lipat 10 ja kolmannet 20 ajopäivän sisään, niin sieltä suosta on pitkä matka takaisin.

nimim. kokemusta on.
Pitäiskö sun nukkuu siel varikolla enemmän, nii toi ajaminen ei ois noi ressaavaa...?
Jarrut paskana, paha hidastaa.

Poissa BANDIT-R

  • Motorg kouluttaja
  • *
  • Kiitokset
  • -Annetut: 2
  • -Saadut: 0
  • Liittynyt: Tammi 2012
  • Viestejä: 47
  • Ikä: 44
  • Paikkakunta: Mäntsälä
  • Sukupuoli: Mies
  • Paikalla:08.07.16 - klo:08:28
  • KTM 450EXC-06
    • Opasteet
  • Saadut tykkäykset:
  • Annetut tykkäykset: 45
Vs: Radalla ajamisen syvin olemus
« Vastaus #36 : 23.07.12 - klo:17:31 »
Muilla kaatu toi mopo Botnialla. Onneksi oli heti perään kolme päivää Kemoraa.
Eka päivä hirvee peikko selässä ja toisena päivänä rupes kulkemaan.
Sain jopa hiukain parannettua Kemoran aikaa vaikka harmittavasti se jä 1:18:00
No vika setti ajoin ilman ajanottoa ja tuntui että sain parannettua ajoa parissa mutkaa, täytyy kellottaa uus enkka sit seuraavalla kerralla.
Kohti ääretöntä ja sen yli
Valomainoksia ja tarroja työkseen tekevä/myyvä

Poissa Murikka

  • *
  • Kiitokset
  • -Annetut: 0
  • -Saadut: 0
  • Liittynyt: Heinä 2012
  • Viestejä: 20
  • Paikalla:21.07.15 - klo:07:56
  • Saadut tykkäykset:
  • Annetut tykkäykset: 13
Vs: Radalla ajamisen syvin olemus
« Vastaus #37 : 23.07.12 - klo:20:33 »
Pukataan vaikka tähän wanhaan ketjuun.
On se vaan kumma miten tuollasen mitättömän lipan jälkeen ajofiilis tai oikeemmin rentous oli kateissa ja tuntui et joka jarrutuksen jälkeen menee nurin.
Saakelin alitajunta tai mikä lie, mut "racepace" ja ajamisen riemu otti muutaman ratapäivän ennenkuin taas löytyi.
Kemora meni vähän silleen hakemisessa ja Jurvassa vasta paketti avautui, tuntui et nyt taas kulkee, eikä tää nyt joka saakelin pätkällä menekkään nutulleen, hieno fiilis...saada ikäänkuin varmuus takas.
Olenko mä vaan tissiposki, jonka pitää pusuttaa asfattia useemman kerran vai onko muillakin samansuuntaisia fiiliksiä konttaamisen jälkeen?

Tuohon kun vetäset toiset lipat 10 ja kolmannet 20 ajopäivän sisään, niin sieltä suosta on pitkä matka takaisin.

nimim. kokemusta on.
Pitäiskö sun nukkuu siel varikolla enemmän, nii toi ajaminen ei ois noi ressaavaa...?
No ois ainakin noilla seteillä kannattanut jäädä nukkumaan joilla tuli nutulleen mentyä.

Tuosta kaadon aiheuttamasta suosta ei kyllä nouse muuten kuin ajamalla lisää. Jännä homma sinänsä, että vaikka jokaisesta kaadosta on tarkka käsitys mistä se konttaus on johtunut, niin silti se on jäänyt kummittelemaan takaraivoon useamman ratapäivän ajaksi.

Poissa Vuorela

  • *****
  • Kiitokset
  • -Annetut: 17
  • -Saadut: 52
  • Liittynyt: Helmi 2012
  • Viestejä: 997
  • Paikalla:27.11.18 - klo:17:57
  • R6R
  • Saadut tykkäykset:
  • Annetut tykkäykset: 637
Vs: Radalla ajamisen syvin olemus
« Vastaus #38 : 23.07.12 - klo:21:20 »
Muilla kaatu toi mopo Botnialla. Onneksi oli heti perään kolme päivää Kemoraa.
Eka päivä hirvee peikko selässä ja toisena päivänä rupes kulkemaan.
Sain jopa hiukain parannettua Kemoran aikaa vaikka harmittavasti se jä 1:18:00
No vika setti ajoin ilman ajanottoa ja tuntui että sain parannettua ajoa parissa mutkaa, täytyy kellottaa uus enkka sit seuraavalla kerralla.

Mites kaato kävi? Jäänyt myymistäni lipuista kaatotauti vissiin päälle.

Poissa carbon

  • ***
  • Kiitokset
  • -Annetut: 0
  • -Saadut: 0
  • Liittynyt: Tammi 2012
  • Viestejä: 129
  • Paikkakunta: Pori
  • Paikalla:28.04.18 - klo:22:22
  • S 1000 RR BMW
  • Saadut tykkäykset:
  • Annetut tykkäykset: 12
Vs: Radalla ajamisen syvin olemus
« Vastaus #39 : 24.07.12 - klo:10:00 »

 Olen tossa pitkään miettynyt vaihtoehtoja miten pitäis edetä näissä ratahommissa.
Mulla kun on, ainakin mulle, liian kallis org BMW radalla vapautuneesti kurvailla. Vaihtoehdot olivat myydä se (myynnissä jo) ja ostaa kunnon ratavehje ja kahvilapyörä
erikseen, tai alkaa bemua rakentaa pikkuhiljaa ? Liian kallista mulle. En ole edes mekaanikko luontaisesti, aina pitäis viedä jonnekin.
Olen nyt saanut päätökseen pitkä-aikaiset ja suht vaativat mp kouluttaja testit. Ei mitään tekemistä rata-ajon kanssa. No, on siellä ratakoe, jossa pitää suoriutua
x ajassa turvallisesti ym rata ympäri. Pidän kovasti pyörän peruskäsittelyn opettamisesta. Niissä hommissa on kovasti toisenlaiset mopot valttia.
Olen jo tänä kesänä ajanut 300km/h, Jurvan alle 1.20, Alastaron 1.30, varttimaili ei vielä mennyt alle 10s, yritän vielä, hidasajo on vielä kokonaan ajamatta.
Voin sanoa että moottoripyöräily on harrastus ja uskallan kutsua itseäni motoristiksi. BMW on nyt toiminut hienosti, kevään pikku nikottelusta päästyäni.
Se on vielä ehjä, kuten minäkin.
Täällä forumilla on ollut havaittavissa hienoa porukkaa, vauhdit ja tietotaito on noussut uskomattoman paljon. Uusia jäseniä tulee päivittäin pikkubussillinen.
Vauhdin nosto, jopa osittain pakkomielteisesti ja kilpailuhenkisesti (kuuluu lajiin) on kuitenkin kiihtyvällä tahdilla aiheuttanut kaatumisia ?
Onhan jäsenmääräkin noussut, mutta silti.
Enempää selittämättä, näistä oppineena en aio enää panostaa euroja, energiaa ym parantaakseni kierrosaikaani. En usko olevani parempi ihminen jos olisinkin nopeampi ?
Ainahan ihminen haluaa parantaa tekemisiään ja kehittyä mitä nyt sitten tekeekään. Tässä vaiheessa mulle riittää tämä taso.
Sitten uutena asiana kun tyttärelle tuli ostettua Yamaha DT, eli supermoto mopo. Eilen ekat treenit kotipihassa ja sitten pikkutiellä missä liikennettä ei ole.
Panostan nyt enemmän häneen omaa aikaani, jota on tullut tuhlattua ihan liian itsekkäästi. Kohta treenit jatkuvat.
Radalla käyn kuten ennenkin, (pyörällä mikä sattuu olemaan) ehkä pikkusen eri motivaatioilla, tytär mukana ja forumilla entiseen malliin, ties vaikka enemmän panoistais näihin ? Jarskakin tykkäis ?
Tämä nyt oli tälläinen itsemumina, mutta selkeyttää ja varmistelee asioita kun niitä julkisesti availee.....
Voin mää koittaa..

Poissa Fasu

  • ****
  • Kiitokset
  • -Annetut: 17
  • -Saadut: 1
  • Liittynyt: Tammi 2012
  • Viestejä: 384
  • Sukupuoli: Mies
  • Paikalla:12.08.20 - klo:15:03
  • R6
  • Saadut tykkäykset:
  • Annetut tykkäykset: 930
Vs: Radalla ajamisen syvin olemus
« Vastaus #40 : 21.08.12 - klo:22:10 »
Pannaas tähän tieteellinen tutkimus. Nupissa se on. Liite on Kalevan Sunnuntai liitteestä, vähän tuherrus,mutta toivottavasti luettavissa.

Vähän samoissa tunnelmissa carbonin kanssa. Nuorimmaiselle tytölle vielä mopo ja treenit päälle. Kaksi vanhempaa olen jo opettanut,
eikä ole törttöilleet liikenteessä. Tytötkin nykyään aika yleisesti yhtä rämäpäisiä kun kollit.
Josko hommattaisiin kunnon classik pelit ratailuun. Britgestone tekee kisakumeja koolle 18",eli vanhempaan kalustoon.
VV

Tägit:
 

TinyPortal 1.6.5 © 2005-2020