Ratakehityksen virstanpylväät

Aloittaja jarska, 05.02.12 - klo:12:52

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Nitrous

Lainaus käyttäjältä: Wper - 04.03.13 - klo:11:39
Tuossa aikasemmin oli puhetta nopeista mutkista ja kemoran 2mutkan nopeudesta. Voisko joku tutkia rc dataa ja kaivaa paljonko o 2mutkan apeksissa nopeutta?

Ulkomuistista siinä 155km/h korvilla. Pitäs saada ainakin 15km/h lisää vauhtia tohon kohtaan. Jossain toisessa (racechrono?) topicissa noita listailtiin, sieltä varmaan löytyy lisää.
Kaikki ajotekniikkaan liittyvät kirjoitukseni ovat vain omia mielipiteitäni ja jokainen kokeilee niitä omalla vastuullaan. Se mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi muille.
https://www.facebook.com/EsaTirkkonenNo7

Nitrous

Kaikki ajotekniikkaan liittyvät kirjoitukseni ovat vain omia mielipiteitäni ja jokainen kokeilee niitä omalla vastuullaan. Se mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi muille.
https://www.facebook.com/EsaTirkkonenNo7

pienisopoapina

Lainaus käyttäjältä: rranta - 11.06.13 - klo:23:52
Lainaus käyttäjältä: Pete_L - 11.06.13 - klo:23:24


Kyllä siinä vaan iso ero on... rrannan kans ajeltiin eilen kemorassa loppuunkuluneilla renkailla. Ja kesken päivän vaihdettiin
takaset.  Rannan ajat parani 13.9 --> 12.73 ( uus Metzeleri ) Mullaki 13.4 -->12.60 ( Hyvä kuntoinen käytetty Dunloppi )
Ja luiston rajoilla/ luistossa pitäs mennä aina  airrev_1
Tämä nyt ei oo sitten mikkään sankaritarina eikä oo sellaseksi tarkotettukkaan, vaan ihan mutuilua, ajatuksia vaan... Ehkäpä sillä loppuunkuluneella ajamisella oppii sitä luistoa sietämään etes vähän, eikä tarvi heti kurvata varikolle rengasta tuijottaan ja päivittelemään asiaa. Kuitenki tuo slicksi lähtee niin sievästi ja tunnokkaasti ettei se oo niin dramaattista ku vois aatella. Tietysti pittää järki olla kaasun käytössä mukana aina tai se ilmalento ja varma (kivulias) alastulo on taattu. Sitä uutta rengasta saaki sitten piiskata ihan tosissaan, että sen saa irti tai luistamaan, mutta ehkä senkin luistamisen rajaa on helpompi hamuta, ku on sitä harjotellu, tai siitä on jotain kokemusta. Enkä puhu nyt sitten mistään speedwayluistoista, vaan siitä tunteesta, ku pito vähän antaa periksi (kait sen tunteen suurin osa ratailijoista tietää, tai on siihen joskus törmänny)
No tänään tuli tojettua yhelle kaverille raalla: "reeniä horo reeniä"
Yritän itekki tätä toteamusta noudattaa tänä kesänä. airrev_1

Lainaus toisesta ketjusta, mutta sopinee tännekin.
Mielestäni rranta juttelee viisaita. Viime kerralla Kemorassa mulla oli vanha rengas ja mopossa käyntiongelmia. Oli aika villiä ku avauksissa mopo ensin empi ja kun neljäskin sylinteri tuli mukaan, niin susukin julma voima irrotti takarenkaan. Parin säikähdyksen jälkeen se tuntui jopa kivalta. Paitsi se yks kerta eka mutkan ulkoreunan vieressä. Lopulta, kun rengas luovutti pari liian isoa palasta, lopetin päivän ennen aikojaan. Vähän harmitti, mutta ehkäpä olen nyt viisaampi. Tulevaisuudessa noudatan rrannan esimerkkiä:  otan uuden kumin mukaan, aloitan vanhalla ja kun meno alkaa maistua istutan uuden alle radalla.

Vielä enareista. Tosi siistiä kun jaatte enarinne täällä palstalla. Se kirittää. Olo on kuin lapsena ku huomas kavereiden tekevän taaksepäin voltin tms, sitä oli pakko treenata kunnes se onnistui. Jalatkin sain lopulta niskan taakse - poisottoon piti pyytää sitten kaverit auttaan.







www.pienisopoapina.com
ycc 530 scc 530

Mikko K.

Lainaus käyttäjältä: Nitrous - 04.03.13 - klo:11:54
Lainaus käyttäjältä: Wper - 04.03.13 - klo:11:39
Tuossa aikasemmin oli puhetta nopeista mutkista ja kemoran 2mutkan nopeudesta. Voisko joku tutkia rc dataa ja kaivaa paljonko o 2mutkan apeksissa nopeutta?

Ulkomuistista siinä 155km/h korvilla. Pitäs saada ainakin 15km/h lisää vauhtia tohon kohtaan. Jossain toisessa (racechrono?) topicissa noita listailtiin, sieltä varmaan löytyy lisää.


Vähän myöhässä tulee, mutta 157-160km/h ja sen jälkeinen suora 168-172km/h. Ja varaa ois kiristää... ei lipsu mihinkään vielä tolla kyydillä. Mulla autto erään nopeen kuskin vinkki ajaa toi mutka samalla vitosella, kuin katsomosuora. Ei lopu vauhti kesken mutkaan niin helposti ja kyllä se vitosella ton lyhyen avauksen kärsii tehdä.

murmela

25.09.13 - klo:16:09 #154 Viimeisin muokkaus: 25.09.13 - klo:22:13 käyttäjältä murmela
Tavoitteet 2014...

Tavoitteet? Mitkä v**un tavoitteet? Just tällä hetkellä näyttää ihan v**un synkältä, ei pelkästään leikatun solarin takia, vaan olkapään takia, v**un v***u. Eikä siitä sen enempää (ehkä myöhemmin sitten enemmän, ehkä) kuin että voiko vitutukseen kuolla, voiko?

Tällä kaudella 2013 tavoitteena oli lähinnä pysyä pystyssä 10.7. asti. Eli pärnun reissun viimeseen aamuun asti, ja sitten ajaa hieman vapaammin. Ois vituttanu liikaa kipata kiulu ennen reissua, koska kaikki laivat, majotus ja ratamaksut oli jo maksettu etukäteen.
Ja kyllähän se varmistelu näky kevään/alkukesän kierrosajoissa joissa ei ollut juurikaan mitään kehitystä. Normaalisti kehityskäyräni on hidas mutta tasainen.

Alkukauden hissuttelun jälkeen oli kiva ajella vapaammin. Ylipäätään se ajamisen fiilis oli paljon parempi ku sai päästellä täysiä menemään ilman huolen häivää. Ja ihan vaan naatiskella. Vauhtikin nousi mulle tyypillisiin lukemiin.

Sit jossain vaiheessa iski sarvipää. per**le. Kyllästyin tuohon normaaliin omaan naatiskelevaan hissutteluun, ja aloin tietoisesti muuttamaan tekemistä. Eli vähentämään naatiskelua, ja nostamaan fokusta suoritukseen ja etenemiseen. Koska tiesin ett se mun ajaminen radalla on aina ihan turhaa haahuilua ja lepposta hauskanpitoa.

Ensimmäinen askel oli yksinkertainen jarru-taitto-apeksi-avaus -kaava.

Jarruun lisää ätäkkiä ja tehoa väkisin, vaikka nopeus loppuu liian aikaisin.
Taitto terävämmäks, eikä sitä normaalia ylipehmeätä ja ylisulavaa kallistusta kohti apeksia.
Apeksissa hakea se apeksin paikka väkisin kohilleen ihan siihen kanttarin juureen, tai no, ainakin yrittää, vaikka se pilaiskin sen mutkan ajamisen sillä kertaa.
Avauksille hakea selkeä suunta, ja koko ajan pyrkiä avaamaan nopeammin (ei aikaisemmin, vaan nopeammin).

Pelkästään keskittymällä noihin tippu kierrosaika "huomattavasti". Sitten piti saada viel lisää vauhtii.
Eiku datan kimppuun ja mistä löytyy helpoimmat sekunnit. Jarrusta. Niinku kaikilla muillakin.

Mä olen aina halunnut saada jotain selkeitä lukuja jotta voin arvioida paljonko jotain asiaa pitää muuttaa. Jos joku sanoo mulle ett jarruta myöhemmin, niin ei siit oo vittujakaan mulle hyötyä. Se on yksi syy miksi mua ei oo koskaan juurikaan kiinnostanu mitä mut sanoo mun ajamisesta. Jos data näyttää ett jarrumerkkiä vois pääsuoralla siirtää 30 metriä, niin se on konkreettinen luku joka on helppo ymmärtää ja toteuttaa pienin askelin. Esim mopon mitta kerralla.

Tuosta tosin seurasi hauska dilemma. Pelotti joka kerta niin perkeleesti siirtää sitä jarrumerkkiä, ja tapella tyypillistä hartialukon alkua vastaan. Mutta kun sitä oli muutaman sataa kertaa tehnyt, niin se paniikki alko pikkuhiljaa vaimeneen.
Vaikka kierrosaika putos ihan älyttömästi, niin silti data näytti ett jarrussa ois edelleen tuplasti saman verran löysää aikaa jäljellä. Se jarrun alotus pitää vaan saada paljon nopeemmaks ja paljon kovemmaks. Ja jarrumerkki pysymään aina ja joka kerta siellä kaukana uudella paikallaan, eikä vanhasta tottumuksesta jarruttaa "ihan vaan vähän aikaisemmin varmuuden vuoks" jolloin koko jarru on pilalla.

Mut sit tuli töks töks... Käsittämättömän typerästä ajatusvirheestä johtunut harhakuvitelma luistokontrollin toimintatavasta. Ja sen luoma kuvitteellinen tilanne avauksien olemisesta turvallisella mukavuusalueella.
Hi-sider ja kausi oli paketissa.
Paljon mielummin olisin lopettanut kauden vaikkapa siihen että olisin ajanut omalla mopollani, tarkoituksella ja tietoisesti yliyrittänyt, ja sen takia paskonut oman moponi paaliin.
Nyt kaato tuli kaverin mopolla, omalla mukavuusalueella hissukseen körötellessä, oman tyhmyyden takia.

Eniten vi***taa se että kausi jäi just sen verran kesken, että en päässyt testaamaan mihin olisin näillä tämänhetkisillä käsilläni päässyt omalla rakkaalla nollabudjettipaskiollani. Varsinkaan kun parikin kuskia ajoi samanlaisella paskiolla ja sellaisia aikoja joita mullakin ois ollut ihan loppukaudesta mahdollisuutta tavotella. Lisäksi säät olisivat olleet harvinaisen suosiolliset koko suunnitellun kauden loppuun asti.

Mut on tää hauska laji. Ei voi mitään. Enkä lopeta, edes foorumikirjottelua. jibii_gif
Jarrut paskana, paha hidastaa.

murmela

Täähän on suosittu triidi! Ei tarvi ees lainata edellistä viestiä.

Nojoo, kausi 2014 oli taas omalaatusen mielenkiintonen.

Elo-joulukuu oli täyslomailua. En ottanu mitään riskiä solariin asennetun jännesiirteen suhteen, joten sen takia, ku lekuriki oli sitä mieltä että hyvä niin. Tammi-Toukokuussa sit mulle normaalia vähäistä perusliikuntaa ja myös solarin kuntoutusta. En oo koskaan ollu mikään kuntoihme, joten aattelin ett eiköhän se riitä mulle.
Ja paskammarjat.

Kevät ja kesä meni radalla fyysistä kykyä hakiessa. Ei pystyny aluks ees omaa perusajoa ajamaan ku peruskunto oli niin paska. Oman haasteensa hommaan toi oikean polven/takareiden "toimimattomuus", jota en esim säbää pelatessa ollu huomannu ollenkaan. Takareidestä oli siis otettu se jännesiirre, ja sinne mentiin säären sisäyläreunasta polven sivuitse. Jostain syystä paikat ei vaan ollu palautunu siitä kunnolla. Ja vielä kauden viimesellä alastarokeikalla se yhessä setissä kramppas ihan omia aikojaan.

Ja toki, kaikkein hauskin oli nää olkapäät, ja on vieläkin. Adhesiivinen kapsuliitti on näköjään aika vi**umainen autoimmuunitulehdustauti tjsp. No, ehkä se luovuttaa ens kesään mennessä. Nyt sentää pystyy jo vähä raapimaan selkää. Vuosi sitten oikea olkapää ei liikkunut yhtään mihinkään, ja vasurikin meinas lähtee samaan suuntaan mutta onneks jätti menemättä perille asti. Vittuilee vaan vähän.
Aluks oli vähän hankaluuksia pukea alushaalaria ja nahkapukua päälle, mut ku oppi sopivan kiemurtelutekniikan, niin pukeminen ei tuottanut juurikaan kipua.

Sekin vi***taa että juuri edellisenä keväänä pääsin sutjakkaan kisakuntoon, ja kaikki ylimääränen paino tuli takas ton täysloman aikana.

Nojoo, diipa-daapa, ratapäiviä tuli haalittua niin perkeleesti, ett kunto parani väkisinkin kesän mittaan. Ja vielä ku oppi/opetteli/oli pakko opetella ajamaan uusien fyysisten (pysyvien/väliaikasten) rajotteiden mukaan, niin kyl ajaminen oli välillä jopa ihan kivaa.

Jos ei muuta tekemistä ollut, niin keskityin olennaiseen eli motorsporttiin. Kaheksatta vuotta kitkuttelin ilman telttaa, mut sit vähän heräteostoksena 8*4m teltta. Ihan saa****an kallishan se oli, ja lisäs taas ihan perkeleesti leirin pystytys ja purkamisaikaa. Mut on se kyl ollu hintansa arvonen. Ihqu. <3

Elokuun puolivälissä löyty vihdoin semmonen perus kokonaiskuosi, että pysty ajamaan omaa rentoa perusajoa. Vitutti vaan se että se fiilis on yleensä huhti-toukokuussa ja ennätykset paranee pitkin kautta.

@app lle ihan v**un iso kiitos siitä että sain ajella bimmerillä viimesenä alastaroviikonloppuna, ku oma vanha paskio-kiulu alko taas arpomaan vaihteita/ tällä kertaa ihan itekseen jopa, jarrussa.
Ja ko keikalta jäi oikein hyvä päättäjäisfiilis. Oma perusajaminen nollariskillä on tasoa joka on pari sekunttia parempi taso kuin viime vuonna. Harmi ett app oli viel lähössä kemoraan ajamaan, niin ei viittiny ottaa tulos tai ulos -ajotapaa käyttöön. Kaikkihan muistaa miten siinä käy...
Toisaalta, ihan kiva lopettaa tää kausi kaikesta huolimatta suurin piirtein terveempänä kuin viime kausi.

Ett ku vertaa tohon edelliseen tekstiin, niin aika eri sfääreissä meni tää kausi. Mutta tulipahan opittua taas todella paljon uutta asiaa kauden aikana.


Mut joo, on tää v**un hauska laji. Ei voi mitään. Enkä lopeta.  jibii_gif
Jarrut paskana, paha hidastaa.

murmela

Lainaus käyttäjältä: murmela - 03.10.14 - klo:21:52
Ja toki, kaikkein hauskin oli nää olkapäät, ja on vieläkin. Adhesiivinen kapsuliitti on näköjään aika vi**umainen autoimmuunitulehdustauti tjsp. No, ehkä se luovuttaa ens kesään mennessä. Nyt sentää pystyy jo vähä raapimaan selkää. Vuosi sitten oikea olkapää ei liikkunut yhtään mihinkään, ja vasurikin meinas lähtee samaan suuntaan mutta onneks jätti menemättä perille asti. Vittuilee vaan vähän.
Aluks oli vähän hankaluuksia pukea alushaalaria ja nahkapukua päälle, mut ku oppi sopivan kiemurtelutekniikan, niin pukeminen ei tuottanut juurikaan kipua.
Täähän on suosittu triidi edelleen! Tällä kertaa lainaan hieman edellistä viestiä.

Näköjään aika tasan kaks vuotta meni että olkapäät lopetti vinkumisen. Tosin vasurissa voinee vieläkin olla iha vähäsen jälellä. Kaikenkaikkiaan paska tauti.

Noin muutoin tää kausi meni taas vähäce eri tavalla kuin olin suunnitellut. Ajot jäi aika vähiin. Kehitystä tuli sen verran että mukavuusalue nopeutu sekunnilla parilla.
Kauden alotus meni ihan täydellisesti, mut sen jälkeen kaikki meniki ihan aivan totaalisen täysin vituiks. murmispalm Joten löin puolivälissä hanskat tiskiin tän kauden osalta.
Opittua tuli taas kaikennäköstä. Ja vanhojakin asioita tuli taas opittua uudestaan.

@app  lle taas ihan v**un iso kiitos siitä että sain teloa itteni bimmerillä. On se vaan hauska laitos, vaikka sen elektroniikat ei tykkää musta yhtään.
Voinee todeta vaan ett: Täysillä sisään ja ambulanssilla ulos.

Ehkäpä ensi kausi sit taas valoisammissa merkeissä. Erittäin vahva ehkä. jibii_gif
Jarrut paskana, paha hidastaa.

qazwsx

Lainaus käyttäjältä: jarska - 05.02.12 - klo:12:52
Mietein tässä sellasta asiaa omalla kohdallani et milloin ja mistä syystä missäkin kohtaa ajo on alkanut maistua paremmalta ja nopeus kasvanut.

Matkan varrella on tullut uskoteltua ittelle monta asiaa, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän tärkeitä kehityksen tässä vaiheessa.

Renkaat oli aluksi melkeenpä mallia "tourinki" ja vaihtuneet vähän ratasemmiksi, tiedä sitten onko noista ollut enemmän hyötyä henkiselle puolelle...tuntuu et uskaltaa ajaa kovempaa, mut onhan se tietty tärkeetä et pitoa löytyy enemmän kun sitä aletaan tarviin.

Alusta rukkaamiset rupes kiinnostaan yhdessä vaiheessa ja olkoot sitten tärkeitä tai ei niin paremmalta on tuntunut ajaa kun alustaa on saanut ittelle soppelimmaksi, kiitos vaan Motovillen. shakehands_1

Kun sitten miettii sitä mulle tärkeintä juttuu,mistä kehitys on pompannut  eteenpäin, niin se on kyllä ehdottomasti se et on saanut opetusta/opastusta kokeneemmilta, ajoasennoista, ajolinjoista...
bowdown_1

Jostain syystä mulle sopii sellanen "sorsaemo---poikanen" koulutus, missä saan ajaa kokeneemman perässä, siitä oon parhaiten oppinut, kiitosta vaan Pennan Samille, Wehnälle, PetsuZX:lle(joka jaksoi hinkata yhdessä ajolinjoja monta tuntii), ORG:n koulutusryhmälle ja kaikille muillekkin jotka jaksoi opastaa kun kävi varikolla hihasta nykäiseen.

Tuosta vaan negatiivisena puolena on se et perässä ajaen pystyn parempiin suorituksiin ja ajolinjat tuntuu hyville, mut annas olla ku väännän taas yksin, kohta lähtee paketti hajoon ja kierrosajat tippuun, mistä lie johtuu, mut tuo pitää saada korjattuu. ;D

Tällasia pakkaspäivän hajatuksia tällä kertaa...

Pakkaspäivät sen kun jatkuu niin kirjoitellaan...

Päädyin lainaamaan Jarskan aloituksen vaikka tarkoitus oli kysellä enempi tuosta Murmelan mainitsemasta "mukavuusalueesta" ja millä sen määrittelette?

Palataan siihen myöhemmin alla.


Oma ratahistoria on mulla sellainen että menin ekaa kertaa radalle 2012 jolloin opettelin tuolla 12R:llä alkeita ja 2013 vieläkin tahkosin tuolla samalla pyörällä.

2014 sain sitten alle 10R vuodelta 2008 joka on ajossa nykyisin.

Minulle suurimmat kehityshyppäykset on tulleet siitä kun olen ottanut osaa noille kursseille mitä nuo kokeneet kisakuskit ovat järjestelleet, Kallio Racing, Penna Racing, Kari Vehniäinen. Kaikkia voin suositella vasta-alkajillekin jollainen olen vielä itsekin, vajaan neljän kauden ratakokemuksella.

En tiedä kuinka paljon (jos ollenkaan) tänävuonna opittu tulee parantamaan kierrosaikoja tutuilla radoilla mutta aika kauan meni ennen kuin pääsi sinuiksi tuon kymppikawan kanssa. Ajanut olen tuon kanssa nyt jotain 80 ratapäivää ja vieläkin oppii kokoajan uusia asioita.

Nuo alustan säätöjen tuomat parannukset viimeisimpien ajojen aikana oli niin suuret että siitä sain ajatuksen tuohon kysymykseenkin noista mukavuusalueista.

Aiemmin tuolla pyörällä piti "ajaa kovaa" päästäkseen lähelle uutta enkkaa tai sen alle.
Nykyisillä säädöillä sen kanssa menee radalle vaan rennosti ajelemaan sillä "omalla mukavuusalueellaan" ja tekee uuden oman ennätyksen.

Näin ei todellakaan ole ollut oma tekeminen aiemmin vaan se on ollut kaikkea muuta kuin rentoa ajamista ja nauttimista ajosta. Tästä on hyvänä esimerkkinä muistissa omat ajot Motoparkissa jossa sain pitkään tahkottuani parannettua omaa ennätystä 1.33.9 vuodelta -14 aikaan 1.32.8 viimekesänä.
Ajaminen oli kokoajan sellaista väkisin puskemista ja aina ennen ajoa pelotti lähteä radalle.

Nyt jälkeenpäin ajatellen tuo pelko oli syytä siitä ettei ollut luottoa/uskoa pyörään eikä selvää suunnitelmaa mitä sinne radalle mennään tekemään.


Nykyään tuo pelko on vaihtunut jonkinlaiseen odottavaan innostukseen siitä että kohta taas mennään:) Tähän on syynä parempi luotto ja usko pyörään ja tietynlainen nuotitus radasta miten se ajetaan. Nuoteissa on sitten vaihteet ja ajolinjat ja painonsiirrot. Jarrut ja kaasunkäyttö sitten sen mukaan kuinka hyvin kuski saa nuotit ja pelin soimaan yhdessä.

Aika pitkä johdanto :)  mutta oikeasti minulla se oma mukavuusalue tällä pyörällä on se nopein aika/uusi ennätys. Kai tuo pyörä sitten jollain tavalla alkaa olemaan säädöissä.
Toisinsanoen kun aika paranee ilman että yrittää edes ajaa "omaa kovaa" silloin olen itse sillä "mukavuusalueella"

Mikä ajatus sitten on siinä takana kun näkee välillä kirjoituksia kuinka on ajettu oman mukavuusalueen ulkopuolella että saadaan kierrosaikaa parannettua?

qazwsx

^ Tuon kun lukee läpi niin huomaa etten ole ennenmin koskaan ajanut itse sillä mukavuusalueella :)

Nitrous

Lainaus käyttäjältä: qazwsx - 09.01.16 - klo:12:08
^ Tuon kun lukee läpi niin huomaa etten ole ennenmin koskaan ajanut itse sillä mukavuusalueella :)
Välillä tulee kierrosajan kehityksessä seinä vastaan, kun jumittuu tekemään asioita koko ajan samalla tavalla väärin. Esim. huomaa, että jarrumerkki on jossain mutkassa liian aikaisessa, mutta silti jarruttaa rutiinilla siitä samasta kohdasta ja/tai pää ei anna periksi siirtää sitä jarrumerkkiä vaikka vauhti loppuu joka kerta kesken. Pää on siis mukavuusalueella, jolloin kaikki on mukavaa ja turvallista. Silloin on vain tietoisesti pakko siirtää sitä jarrumerkkiä, vaikka korvien väli huutaa, että "älä saa**na aja sinne noin kovaa". Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen pää kalibroutuu uuteen jarrumerkkiin ja taas ollaan ns. mukavuusalueella.

Toinen esimerkki mukavuusalueesta on nopeiden mutkien mutkanopeus. Esim. Kemoran kakkosen ajaa joka kerta liian hiljaa, mutta pää ei vaan anna periksi laskea sinne kovempaa. Ollaan siis mukavuusalueella mutkanopeuden suhteen.

Jos jotenkin pitäs tuo mukavuusalue tiivistää niin se on ajamista sillä oman taitotason mahdollistamalla vauhdilla 0-riskillä. Turvallinen tapa ajaa opetella uutta, mutta aina välillä kehityksessä tulee sellaisia portaita, että pitää poistua tuolta omalta mukavuusalueelta, että ajaminen voi kehittyä.
Kaikki ajotekniikkaan liittyvät kirjoitukseni ovat vain omia mielipiteitäni ja jokainen kokeilee niitä omalla vastuullaan. Se mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi muille.
https://www.facebook.com/EsaTirkkonenNo7

murmela

Menee jotenkin silleen ett:

Täysiä ajaessa joutuu käyttämään pään kapasiteetistä 100% selviytymiseen jarrussa, mutkassa, avauksessa. Sen huomaa myös siitä että joskus pää on ihan pehmee jopa yhen ajetun setin jälkeen. Jos ajaa koko päivän täysii, niin polla on saletisti ihan muissa maisemissa päivän päätteeksi, ja jopa kärryn pakkaus on suht haasteellinen tehtävä ku vähäinen aivotoimita harhailee jossain ihan muualla.

Sit ku ajaa sekunnin pari hitaampia kierroksia, niin tarvii käyttää vain max 10% pään kapasiteetistä, koska käynnissä ei ole jatkuva selviytymistaistelu, vaan rennonletkeä rutiiniajelu, ja kaikki kierrokset napsuu lähes samoihin aikoihin jos saa ajaa tyhjällä radalla. Sitä vauhtia pystyy ajamaan niin kauan (100-1000 kierrosta) kunnes tulee lihaksiston jaksaminen vastaan.

Eli mulla mukavuusalue on käytössä sillon ku ei rasita päätä.

Kierrosenkat mulla tulee yleensä sillon kun on fyysisesti sen verran väsynyt, että ei pysty enää ajamaan/puristamaan väkisin, vaan on pakko etsiä rento rutiininomainen fyysinen ajo, ja siihen lisäksi, keskittyä henkisesti 100 prosenttisesti siihen ajamiseen.
Jarrut paskana, paha hidastaa.

slowrider

Mulla toi ajo on aina ollut sellasta roiskimista, joten kokeilen kokojan parantaa jotain juttua ja keskityn jonkin alueen kehittämiseen/tajuamiseen. Mukavuusalueella olen sillon kun homma luistaa ja ennätykset paranee ;) Mutta sen olen huomannut että mun tarvii ajaa kokojan vähän "liian" kovaa. Eli karkeasti lähes joka mutkaan kun menee niin tuntuu ettei tämä voi taittua tonne oikealla linjalla.... jos taittuu niin hyvä, jos ei niin vähän menee linja taas väärin. Kyllä siellä yleensä on pelivaraa jos liian lujaa tulee.

Powered by EzPortal