MP-Rataturva

Aloittaja jarska, 03.07.12 - klo:09:46

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

jarska

Teemun ikävästä tapauksesta, mun ja monen muun lippojen tiimoilta syttyi ehkä "pähkähullukin" idea.
Mitä sanoisitte sellaisesta, et meillä olis oma MP-Radan rahasto kaatumisia varten?
Onko se lain puitteissa edes mahdollista, pitääkö olla ry(jota inhoan), mitä kaikkea se byrokratian piireissä vaatii?

Ei tarviis kuunnella juttuja, joissa sanotaan ratailijoiden nostavan vakuutusmaksuja(niiltä osin, joilla se edes jotain korvaa), ei tarviis vääntää korvaushakemuksia, laittaa wanha Äitee, vaimo ja lapset myyntiin, et voi jatkaa rakasta harrastusta vaan kääntyä oman foorumin rahaston puoleen ja homma jatkuis taas, unelmaako?

Meitä on nyt jo 279 ratailijaa, suuri voima ja joukossa todella hyvä henki, voisko edellä mainittu onnistua?

MP-Rataturvaan olis tietenkin osallistuminen vapaaehtoista ja "korvauksia" vois hakea luonnollisesti siihen osallistuneet.
Erillinen tili, johon ei ole vain yhdellä nosto-oikeutta+ päätöksen rahamäärästä ynnämuusta tekis useempi jäsen, vaikka kaikki, jotain tällasta.

Esim. mä olisin tältä istumalta valmis laittaan rahastoon vaikka 100€, en omaa korjausta varten, kun ei tuossa hirveitä tullut, vaan Teemua varten.
Laskekaa siitä, jokainen 279 ratailijaa laittais 50-100€, kohta olis mies taas koluamassa ratoja.

Vuositasolla talletus vois olla samat 50-100€, onko liikaa, liian vähän?

Ideoikaa, tyrmätkää, kiistäkää tai olkaa sydämellä mukana, ihan miten vaan...osallistuisitko??

Raaseri

Itse en osallistu. Olen reilu 15v ollut opettamassa rata-ajamista. On aivan liikaa porukkaa joka ajaa reilusti yli omien taitojen ja turvaverkkona vakuutusyhtiöiden taloudellinen turva "turhissa" kaadoissa.

Paljon kuulee perusteluna ettei sitten liikenteessä kaahaa. Ratakaadot kuuluisi maksaa omasta pussista, ajoharjoittelu omalla riskillä. 15v sitten kun katumopoilla ajo ei ollut yhtä suosittua, kilvettömissä maksettiin aina kaato omasta pussista, oli syyllinen kuka tahansa. On jo älyttömän iso bonus että syytömän osapuolen korjaukset maksetaan vakuutuksesta.

En heti keksi muuta lajia jossa kalusto korvataan jollain kollektiivisella tavalla. Osaako joku kilpapurjehtija sanoa maksetaanko harjoituksissa kiville ajettu vene vakuutuksesta?

Toisekseen, olen nähnyt omin silmin halvaantumisen ja muutaman kerran elvyttänyt radalla kaatunutta. Tuo kalustoriski nyt on aika pieni paskahitti, kun kuitenkin jokaisen ratailijan tulisi ensisijaisesti tiedostaa että se elämänlanka voi katketa joka kerta portilta lähtiessä. Olisi vähän ehkä enemmän järki kypärässä. Eikä maksumiehen rooli ja järkevä kuolemanpelko ainakaan minulla harrastamisesta yhtään vähemmän hauskaa tee. Niinpä se on useimissa muissakin asioissa, jälkiseuraamukset on hyvä tiedostaa etukäteen.

Elämässä on vähän tilanteita jossa vaan nappia painamalla saa uuden pelin joka alkaa taas uudelleen aiemmasta lähtötilanteesta.


Jukka_R

Lainaus käyttäjältä: jarska - 03.07.12 - klo:09:46
Ideoikaa, tyrmätkää, kiistäkää tai olkaa sydämellä mukana, ihan miten vaan...osallistuisitko??

En osallistuisi. Perustelut samat kuin yleisestikin vakuutuspuolen teorioissa. Luultavimmin tulisi sama ongelma kuin muun muassa vapaaehtoisissa lasten sairausvakuutuksissa tuli. Ne joiden mukulat ovat aina kipeinä, ottivat tuollaisen vakuutuksen ja ne joiden taas eivät olleet, eivät ottaneet. Ja kun vakuutusmaksujen täytyy kattaa kustannukset, niin kustannukset nousivat. Ne nousivat sille tasolle, että vain niiden joiden lapset olivat tosi tosi kipeitä ja ihan aina, kannatti ottaa vakuutus -> vakuutuksen ottajien määrä laski entisestään -> vakuutusmaksutulo väheni jne. Kierre oli valmis.

Itse olen rataleikeissä riskiaversiivinen henkilö ja olen ostanut etukäteen kaikki kaato-osani valmiiksi mahdollisia lippoja varten. Toistaiseksi niitä lippoja ei ole tullut. Ja kun näitä ratoja on tullut kierrettyä jokunen vuosi ja jokunen kuski nähtyä, tiedän edustavani harvojen joukkoa. Sadasta rataharrastajasta vähintään 10 on sellaisia jotka konttaavat yli 10 kertaa kaudessa ja kulut ovat vuositasolla (hatusta heitettynä) 5.000 euroa tai enemmän. Vähintään 50 % on sellaisia jotka rönyävät ainakin kerran vuodessa kustannusten ollessa minmissään 500 euroa. 10 kuskia siis aiheuttaisi 50.000 euron kulut ja 50 % aiheuttaisi 25.000 euron kulut, yhteensä 75.000 euron kulut. Ja jos tuonne eksyisi yksi satunnainen Ducatikuski huippumallillaan ja onnistuisi polttamaan sen (ei täysin poikkeuksellinen tapaus sekään), niin taas napsahtaisi 75.000 euroa ja oltaisin 150.000 euron kustannuksissa. Sadalta hengeltä täytyisi kerätä silloin 1.500 euroa. Ja nuo laskelmat on vedetty rajusti alakanttiin. Voin luetella halutessani heti viisi kuskia nimeltä joilla kalustovahingot ovat kaudessa olleet pitkälti yli 20.000 euroa. Ja tuossa laskelmassa ei ole huomioitu sitten transaktiokustannuksia joita vääjäämättä syntyy vaikka kuinka talkoohengellä tehdään viisaita päätöksiä.

Ja elävä elämä on opettanut sen, että jos maksumies on tiedossa, riskinottotaso nousee, se on varma eikä muuksi muutu. Joskus aikoinaan meno oli aika hurjaa kun ajettiin vakuutusten päälle. Samat kuskit kaatuivat päivästä toiseen ja aina uutta katetta pyörään ja lippojen minimihinnat olivat useita tuhansia euroja. Vakuutusyhtiöt vihelsivät pelin poikki.

Idea on ajatustasolla hyvä, mutta yhtä kuolleena syntynyt kuin kommunismi. Ihminen on loppupelissä kuitenkin itsekäs peluri jota ohjaa oman edun tavoittelu. Altruismiin on varaa kun pinkka on kunnossa ja tuntuu siltä, ettei kukaan kuseta. Alkuun kerjäläisillekin annetaan almuja ja lokkeja ruokitaan mutta kun kerjäläisiä alkaa nurkissa pyörimään enemmän ja lokit paskovat autot valkeiksi, niin into alkaa hiipumaan.

Pahoittelen kyynisyyttäni, mutta vakuutusmaailma on nähty niin empirian kuin teoreettisenkin tarkastelun kautta ja ystävämme verottajan toiminta tuttua, niin lupaan kyllä kalliin baari-illan jos homman saa joku toimimaan ja ensimmäiseen viiteen vuoteen ei ole yhtään ilmiriitaa edennyt käräjille, verottaja ei ole kimpussa eikä toiminnan vetäjät ranteitaan viiltelemässä. Saman lupasin eräälle entiselle hallituskaverilleni joka visioi aikapankkia. (aiheesta enemmän tuolla: http://www.aikapankit.fi/) Oravannahat on jo keksitty, samoin tuulimyllyt. Toki aina voi aloittaa prosessin alusta ja huomata päätyvänsä samaan ongelmaiseen lopputulemaan mistä lähdettiin.

Toivottavasti perustelut olivat tyhjentävät miksi en lähde tähän kekoon korsiani kantamaan.
Sähköpostina toimii jukka.relander(ät)pp.inet.fi

jarska

Hyviä perusteluja pojat, kiitos.
Ehkä mä lähdin ajatteleen tuota liikaa sytämellä ja unohdin faktat.

Pienet katevauriot ja ennalta ehkäisyt hoituu täällä ilman korvauksia, mut ei mulla ainakaan ole takataskussa laittaa uuden pyörän hintaa jos niin huonosti kävis, tuskin monella muullakaan, se olis sitten siinä.

Jokainen tietty ajattelee omalla tavallaan, mut mun mielestä ei paljoa jäis harrastajia jos "vaatimuksena" olis ajella 20-30k€ nahkapuvun taskussa joka kerta kun lähtee radalle, kaiken varalta.

Mutjoo, lisää vaan mielipiteitä, varmaankin kuolleena syntynyt ajatus mut lämmitellään vaikka mieltä jos ei muuten.


Jukka_R

Näköjään Miika ehti ensin, perustelujen ollessa samoja kuin omieni.

Uudet ideat ovat tervetulleita ja uudet toimijat. Muutosvastarinnan keulakuvaksi en halua, mutta aivan mahdottomilta kuulostavat ideat mielelläni torppaan.

Meillä sattui aikoinaan hyvä sauma kun alettiin reilu 10 vuotta sitten järjestämään ratapäiviä. Ahvenisto vuokrattiin 50 eurolla illaksi ja ratavuoroja myytiin 10:llä eurolla. Tuloksen tekeminen oli helppoa kuin heinänteko ja homma laajeni. Myöhemmin mukaan tuli apinoitsijoita kuten elävässä elämässä aina. Syntyi kilpailua, kustannukset kasvoivat (ratayhtiöt tietenkin nostivat hintojaan kun kysyntää oli enemmän kuin tarjontaa). Aikansa meni ja nyt ollaan tilanteessa jossa heikot karsiutuvat pois. Eipä taida tällä hetkellä olla yhtään ajoharjoittelua järjestävää tahoa joka tekisi hommalla edes pientä ylijäämää. Poikkeuksena kerhot jotka järjestävät yhden tai kaksi ratapäivää järjestämiensä SM-kisojen kylkiäisinä. Tällöin ratapäivä jää ylijäämäiseksi ja sillä rahoitetaan muuta tappiollista toimintaa, jota tällä haavaa kilpailutoiminta on.

Kemoralla ratapäiviä järjesti niin Kamreeri, Ratakettu ja moni muukin taho. Ei järjestä enää. Me ryhdyimme kaksi vuotta sitten järjestämään isommassa mittakaavassa rata-ajokursseja isolle porukalle huippukuskien toimesta. Miksi? Siksi, kun haistoin markkinaraon ja patoutunutta kysyntää oli kun aiemmin vastaavia järjestänyt Motocorse oli lyönyt (kannattamattomuuden?) johdosta hanskat naulaan. Tiesin jo lähtiessäni, että homma toimii muutaman vuoden, muttei ikuisisesti koska a) markkinat ovat pienet ja kyllästetyt nopeasti b) kilpailijoita tulee heti kun ensin joku on jotain keksinyt. Nyt homma ei ole enää kannattavaa tuossa muodossa ja uutta konseptia testataan joka sekin tullee katoamaan muutaman vuoden päästä kun oksilla päivystävät apinat huomaavat toiminnan ja päättävät itse perässä kokeilla. Tuo on tuttua paitsi kauppaopiston teorioista, myös käytännön kautta.

Itse en siis lähtisi nyt perustamaan kännyköitä valmistavaa firmaa enkä välttämättä vakuutusyhtiötäkään. Voi olla, että joku keksii konseptin joka toimii ja syrjäyttää vanhat toimijat ja tekee tilin. Itse keskityn enemmän kehittämään uusia ideoita joita kukaan ei ole aiemmin keksinyt tai mitkä on aiemmin toteutettu, mutta sittemmin syystä tai toisesta luovuttu.

Seuraavaa uutta kuviota kokeillaan ja Wehnän kanssa kilpaa ajetaan reilun kolmen viikon kuluttua Kemoralla. Uusia harrastajia ja yrittäjiä olen valmis jeesaamaan, tämä kun ei ole leipätyö enkä jaksa siksi suurta kateutta tuntea. Mielestäni kuolleena syntyneet ideat kuitenkin torppaan jotta ihmisillä säilyisi into eikä reaalielämän märkä rätti hakkaisi kaikkea tarmoa pois. Yhteinen kaatorahasto on kuollut idea. Idea joka voisi toimia jos jollain olisi kiinnostusta, olisi pienen tai isomman porukan kaato-osapankki. Tämä edellyttäisi samaa kalustoa. Esim. 10 kuskia lyöttäytyy yhteen ja kaikki ajavat samanlaisilla pyörillä. Tällöin riittäisi vaikkapa kaato-osavarastoon pari etu- ja takahäkkiä, 3-4 sarjaa katesarjoja, jalkatappeja jne. Nyt tilanne on se, että jokaisen täytyy joko a) itse hankkia omat kaato-osat b) varautua siihen, että mahdollisen lipan sattuessa osia odotellaan kuukausikaupalla. Katteet on näissä puristettu olemattomiin, joten kaato-osia ei juurikaan kauppiaiden hyllytavarana löydy sen enempää kuin kisarenkaitakaan. Tuossa olisi mielestäni idea jota jonkun innokkaan kannattaisi lähteä kehittämään. "Tiimin" varastosta sitten jokainen ostaisi omat kaato-osansa omakustannehintaan ja uudet tilattaisiin. Tällaisessa tietenkin tulee vastaan logistiset ongelmat. Itselläni kulkee mukana aina useampi sarja ketjuja, rattaita, öljynsuodattimia, öljyä, clipareita, kytkinosia jne. jotka käyvät Yamaha R1 ja R6R -pyöriin. Diili on tehty Yamaha Center Vantaan kanssa ja ainakin YCC:n lähdöissä Yamaha näyttäisi olevan hyvin edustettuna. Kärryyn en kuitenkaan saa mahtumaan järkevästi edes omia katesarjoja, joten ne käydään mahdollisen kaadon sattuessa hakemassa sitten yötä myöten Helsingistä.

Tuossa siis porkkanaa sellaiselle jolla intoa piisaa. Oma intoni on vähentynyt laarin pohjan häämöttäessä ja nyttemmin pyrin keskittymään enempi sellaisiin hommiin joista jää pussiin jotain eikä vain valu sieltä pois. Ehkä joku vuosi taas toisin kun puskuria on riittävästi.
Sähköpostina toimii jukka.relander(ät)pp.inet.fi

jarska

Lainaus käyttäjältä: Jukka_R - 03.07.12 - klo:11:01
Idea joka voisi toimia jos jollain olisi kiinnostusta, olisi pienen tai isomman porukan kaato-osapankki. Tämä edellyttäisi samaa kalustoa. Esim. 10 kuskia lyöttäytyy yhteen ja kaikki ajavat samanlaisilla pyörillä. Tällöin riittäisi vaikkapa kaato-osavarastoon pari etu- ja takahäkkiä, 3-4 sarjaa katesarjoja, jalkatappeja jne. Nyt tilanne on se, että jokaisen täytyy joko a) itse hankkia omat kaato-osat b) varautua siihen, että mahdollisen lipan sattuessa osia odotellaan kuukausikaupalla. Katteet on näissä puristettu olemattomiin, joten kaato-osia ei juurikaan kauppiaiden hyllytavarana löydy sen enempää kuin kisarenkaitakaan. Tuossa olisi mielestäni idea jota jonkun innokkaan kannattaisi lähteä kehittämään. "Tiimin" varastosta sitten jokainen ostaisi omat kaato-osansa omakustannehintaan ja uudet tilattaisiin.

Pyyhin luonnollisesti lainauksesta mahdolliset ongelmat pois, optimisti kun olen, edelleen.
Tämähän vois vaikka toimia..."kaatotiimi" ei kuulosta nimenä kovin ryhdikkäälle, mut toimivalle.

Miksei myös erimerkkisiä pyöriä tiimin sisällä, vai nousisko kustannukset jälleen kohtuuttomiksi kun joutuis hommaan erilaisia katesarjoja, jalkatappisarjoja, yms.?

Jukka_R

Lainaus käyttäjältä: jarska - 03.07.12 - klo:10:54
Hyviä perusteluja pojat, kiitos.
Ehkä mä lähdin ajatteleen tuota liikaa sytämellä ja unohdin faktat.

Pienet katevauriot ja ennalta ehkäisyt hoituu täällä ilman korvauksia, mut ei mulla ainakaan ole takataskussa laittaa uuden pyörän hintaa jos niin huonosti kävis, tuskin monella muullakaan, se olis sitten siinä.

Jokainen tietty ajattelee omalla tavallaan, mut mun mielestä ei paljoa jäis harrastajia jos "vaatimuksena" olis ajella 20-30k€ nahkapuvun taskussa joka kerta kun lähtee radalle, kaiken varalta.

Mutjoo, lisää vaan mielipiteitä, varmaankin kuolleena syntynyt ajatus mut lämmitellään vaikka mieltä jos ei muuten.

Mainitsemasi syyt ovat niitä, jotka ovat johtaneet siihen, että minulla on takana n. 700 ratapäivää ja yksi kaato sadekelin kisassa. Tuona syyskuisena päivänä 2009 tiesin päivän olevan viimeisen ratapäivän sille kaudelle ja kaato-osia olevan varastossa. Nostin riskitasoa ja ruudusta 27 ajelin sijalle 11 josta vedin sitten viimeisellä kierroksella turvalleni. JOS minulla olisi taustalla ollut sponsori jolta olisin aina saanut uudet osat mopoon, olisi mopo ollut kyljellään kymmeniä kertoja kun olisin ajanut oman osaamiseni äärirajoille. Olisin varmasti ollut vähintään yhtä usein leikkauspöydällä kuten eräs nätti ystävämme on ollut. Mutta kun ei ole ollut maksumiestä, olen ajellut varovasti ja harrastus on jatkunut 12 kesää. Aika harvassa taitaa olla kisakuskit jotka ovat ajaneet luokkansa jokaisen kisan seitsemän kautta peräkkäin. Jos tulosta ei synny heti, ei tule sponsoreita ja ilman sponsoreita aika monella on peli pian ohi kun mopon korjailuun menee vähätkin eurot vaikka renkaisiinkin pitäisi jotain laittaa ja mekaanikon kaljoihinkin.

Kemoran viimeisimpään kisaan lähdin ajatuksella, että nyt otetaan vähän riskiä kun osia on ja tarjolla on mahdollisuus pärjätä. Lähtö meni vituiksi kun yksi kuski stumppasi moponsa eteeni ja jouduin väistämään ja siinä sitten paloi 10 sekuntia ja kaksi hitaampaa ehti tulpaksi eteen ja peli olikin sitten siinä ja päätin vain tuoda mopon ehjänä maaliin. Jos mahkut olisivat olleet podiumille, riskiä olisi kasvatettu huomattavasti. Nyt mulla on viimeinkin tilanne, että löytyy pari pukua, kolmet katteet, kaatumasuojia, clipareita jne. Noiden lisäksi on juuri ja juuri mahdollisuus siihen, että myy mahdollisen romun könttänä helvettiin ja ostaa uuden ylivuotisen tilalle jonka näpertää nopeasti vastaavaksi. Muutama vuosi sitten moiseen ei ollut mahdollisuutta. Tuo mahdollisuuden olemassa olo näyttäytyy nyt jo ihan tilastollisesti: http://www.mp-tuki.fi/index.php?v=jm&s=jm_tulokset Tuolta voi verrata tuloksia aiemmilta vuosilta kuluvaan kauteen. Pyörä on hieman parempi, mutta selittävin tilanne on riskinottokyvyn kasvu. Nyt ei harrastus lopu siihen jos kalustovahinko syntyy. Pari vuotta sitten loppukausi olisi ajettu polkupyörällä jos mopo olisi ollut kunnolla silmällään.

Elättelen haavetta siitä, että vuoden, parin sisällä käyn hakemassa kaupasta uuden R1:n, sellaisen Bemarin ja Kawan tappajan jonka Vehniäisen Kari laittaa kunnon ratapyssyksi ilman mitään teippi- ja viiksilankaviristyksiä. Kaato-osia on sitten varastossa muutaman totaalituhon verran ja kokeillaan mihin päästään ja sen jälkeen eläkkeelle ja keskitytään vaikka muiden kouluttamiseen ja siinä kehittymiseen.

Jos jollakin on suhteita vaikka Gatesin Billiin, niin häntä voisi pyytää rahaston perustajaksi. Siihen tulen kyllä mukaan 100 euron liittymismaksulla jos Bill lupaa, että kaikkien lipat korvataan ja hänen nimi on vekselissä. Jos eräs Ducatilla ajeleva yrittäjä jätetään laskuista pois, niin loput meistä taitavat olla sellaisia raasuja joilla raha on rajoittava tekijä ja takatasku suurin sponsori. Aina silloin tällöin joku onnellinen pääsee jonkun tallin suojiin ja pienet kaadot menee muulta momentilta. Mutta jos tulosta ei synny, mutta laskua sitäkin enemmän, niin kauaa ei konttaajaa katsella. Miika kokeneempana korjatkoot jos pahasti metsään meni.
Sähköpostina toimii jukka.relander(ät)pp.inet.fi

Jukka_R

Lainaus käyttäjältä: jarska - 03.07.12 - klo:11:17
Miksei myös erimerkkisiä pyöriä tiimin sisällä, vai nousisko kustannukset jälleen kohtuuttomiksi kun joutuis hommaan erilaisia katesarjoja, jalkatappisarjoja, yms.?

No se idea kuolee juurikin siihen. Jos tiimissä on 10 R6R:ää, tarvitaan ehkäpä kaksi etuhäkkiä jotta olisi riittävän todennäköistä ettei ajot lopu osien puutteeseen ja varastoa saadaan täydennettyä ennen kuin saldo näyttää miinusta. Jos taas tiimissä on viisi erilaista pyörää, niin noita osia pitää olla vähintäänkin 3-4 kertaa enemmän. Tämä perustuu todennäköisyysmatematiikkaan. Kahden kuskin tiimissä voi kaksi pyörää kaatua samana päivänä ja kummastakin mennä etuhäkki. Lienee kuitenkin aika epätodennäköistä, että 10 hengen tiimistä 10 kuskia kaatuu ja hajottaa samat osat samana päivänä. Toki aina voi tippua vaikka lentokone taivaalta radalle, kaikkea sattuu.

Silloin kun kalusto on eri merkkiä ja mallia, niin varasto koostuu lähinnä renkaista (ne sentään pääsääntöisesti sopivat ristiin merkistä ja mallista riippumatta, ainakin etusten osalta), cliparien tangoista, jalkatapeista ja vaikka veneenpaikkaussarjoista. Tuo on yksi syy siihen, miksi vuosia sitten ehdotin Yamaha Centerille yhteistyötä ja syy siihen, miksi naisella jonka kotona loisin, on myöskin Yamaha. Kawasta piti päästä eroon kun Yamahan osat eivät sopineet siihen. Nyt menee ristiin jopa takarattaat ja suodattimet, joten ei tarvitse tuplavarastoa pitää mukana.

Vaikka EE-Speedin kaverin AP:n kanssa monessa olenkin eri mieltä, niin kannattaisin ehdottomasti sitä, että kisoissa olisi käytössä yksi rengasvalmistaja/myyjä. Tämä vastaisi siitä, että renkaita on aina saatavilla, kuskien ei tarvitsisi pitää helvetiilistä rengasvarastoa vaan rekasta käytäisiin aina hakemassa sopivat kun tarvetta on eikä syksylläkään tarvitsisi myydä ylijäämävarastoaan tappiolla eikä toisaalta keskellä kesää kiljua tuskissaan kun renkaat on loppu ja maahantuojan varastot nollissa. Toki renkaat maksaisivat muutaman prosentin enemmän kuin Espanjasta uitetut ylivuotiset, mutta loppupelissä kaikki säästäisivät. Suomi on kuitenkin pieni markkina-alue ja kateellisten kansoittama maa, joten en kaikkia rahojani laita likoon, että tuo joskus toteutuisi. Maailmalla on toisin. Siellä työtä tekevät tienaavat ja sängyllä makaavat ovat nälissään, joten takataskut ovat harrastajilla suuremmat. Tässä maassa kun harrastukseen laitettavista rahoista iso osa menee erilaisten elättien syöttämiseen niin suu säkkiä myöten on harrastettava. Veikkaisin, ettei Jenkeissä vastaavia hommia tekevät paini vastaavien ongelmien kanssa. Suurin ongelma saattaa olla kun kuljetuskalusto ei mahdu moottoritielle teiden kapeudesta johtuen.

Sähköpostina toimii jukka.relander(ät)pp.inet.fi

Teemu Tanila

jarskalla kaunis ajatus taustalla mutta en itsekään lähtis tuollaiseen rahastoon mukaan. Tuossa edellä tulikin jo hyvät perustelut raaserin ja jukan puolelta.

Uusia ideoita tämä laji kyllä vaatii ainakin Suomessa eli työsarkaa riittää, siinä mielessä ei kannata heittää kirvestä kaivoon.

Teemu

jarska

Lainaus käyttäjältä: Teemu - 03.07.12 - klo:12:59
jarskalla kaunis ajatus taustalla mutta en itsekään lähtis tuollaiseen rahastoon mukaan. Tuossa edellä tulikin jo hyvät perustelut raaserin ja jukan puolelta.

Uusia ideoita tämä laji kyllä vaatii ainakin Suomessa eli työsarkaa riittää, siinä mielessä ei kannata heittää kirvestä kaivoon.

Teemu

Juu, mulla on ehkä ideoita ja syräntä enemmän kuin järkeä... eikä edes ehkä.
Kiva kuitenki jutella näistäkin, vaikka kaatuukin/kaatuiskin omaan mahdottomuuteensa, samoin kuin ajaa nopeempaa kuin Raaseri ja päihittää Jukka absinttipainissa.
Mistä sitä kuitenkaan tietää, mitä tästä(kin) joskus poikis...

pienisopoapina

Ensinnäkin pitäisi pohdiskella miksi rahasto perustettaisiin. Jarska aloituspostauksessa esitti: harrastuksen jatkumiseksi ja ymmärsin että nimenomaan suurtuhon sattuessa. Tuo varaosapankki olisi toinen peruste.
Mielestäni suurtuhorahastoa kannattaa ainakin pohdiskella. Riskinoton lisääntymisen välttämiseksi siinä tulisi olla omavastuu ja se voitaisiin maksaa vain kerran kesässä. Pikkuvaurioita rahaston ei tulisi maksaa.
Esim:
- 400 e korvausminimi
- 7000 e korvauskatto
- 30 % omavastuu
- vain 1 korvaus /kesä
- korvausoikeus max YCC kuskit
- korvaus edullisimpien osien mukaan (raati)
- takaisinperintä, jos harrastus ei korjauksen jälkeen jatku

En löisi vetoa, että ajatus koskaan toteutuu, mutta ei tämä keskustelupalstatila kovin kallista ole.

offtopic:
Aika runsaalta tuntuu tämän kesän kaatomäärä. Tokihan kaatumiset kuuluu tähän hommaan, mutta kun ukkoja on sairastuvalla ja lopettelee harrastusta, niin pitäisköhän tässä hieman vähentää riskinottoa.
www.pienisopoapina.com
ycc 530 scc 530

Jukka_R

Lainaus käyttäjältä: pienisopoapina - 03.07.12 - klo:13:29
offtopic:
Aika runsaalta tuntuu tämän kesän kaatomäärä. Tokihan kaatumiset kuuluu tähän hommaan, mutta kun ukkoja on sairastuvalla ja lopettelee harrastusta, niin pitäisköhän tässä hieman vähentää riskinottoa.

Ja kun taas tilastot kaivaa esille, niin aika vähäistä on aiempiin vuosiin verrattuna. Vähän sama kuin henkirikosten kanssa. Koko ajan tunne siitä, että aina vain pahempaan ollaan matkalla, todellisuuden ollessa kuitenkin aivan jotain muuta. 90-luvun kaadoista ei paljoa netissä keskustelu ja aika on kullannut jo muistot Ahvenistonkin kulta-ajoilta (viittaan omiin ratapäiviimme). Pahimmillaan kolmena peräkkäisenä päivänä sirra jouduttiin paikalle tilaamaan, nyt menty useampi vuosi ilman yhtään käyntiä.

Aika kultaa muistot.

Siitä vaan rahastoa laittamaan pystyyn. Suosittelen pyytämään konsultaatiota, ennen projektin aloittamista, vero-oikeuden osaajilta + vakuutusalan ammattilaisilta niin ei tule yllättäviä lisälaskuja ja yhteydenottoja valtion suunnalta. Luultavimmin vastauksensa eivät ole ilmaisia. Itse en osallistu tuohon kolehtiin ellei joku ulkopuolinen taho tule hyvää hyvyyttään rahoittamaan. Vuosimaksulla 100-200 euroa ei saada todellakaan riittävää rahastoa aikaiseksi vaikka kaikki 300 henkeä siihen osallistuisivat. Ja taas 500 euron vuosimaksu on sellainen, että aika skeptinen olen sen suhteen, että siihen porukka lähtisi. Jos homma olisi edes jossain määrin realistista, siihen olisi yhtiöt jo tarttuneet. Tietääkseni Lloyds tarjoaa moista mahdollisuutta. Ulkomuistista heittäisin kustannuksen olevan n. 15-30 % ajoneuvon hinnasta päivää kohti. Ei kiinnostanut syystä jota tuskin tarvitsee perustella.
Sähköpostina toimii jukka.relander(ät)pp.inet.fi

Raaseri

Googlailin vähän, kun tiedän että ainakin UK:ssa saa ratapäivävakuutuksia erikseen. 250£/pvä, korvauskatto 3000£.

Vaikka joskus on tullut kaaduttua ratamopolla kolmekin kertaa samana viikonloppuna (joka kaato omasta pussista), nykyään pysyn pystyssä tuon 12 ajopäivää.

Kerran muuten lensin Nyrrelle ja olin vuokrannut e92 M3sen. Autoa hakiessa joutuikin tekemään erillisen sopparin, jossa Nyrre oli korvausalueen ulkopuolella. No, silloin oli poikkeuksellinen tilanne ja käyttötilillä reilusti tuon auton hinta, ni tietoisella riskillä mentiin 2pv. Oli saakelin kivaa, mutta kyllä se jäitä kypärään laitto kun tiesi että oma moka maksaa yli 60kiloo.

Jukka_R

Lainaus käyttäjältä: Raaseri - 03.07.12 - klo:14:50
Googlailin vähän, kun tiedän että ainakin UK:ssa saa ratapäivävakuutuksia erikseen. 250£/pvä, korvauskatto 3000£.

Osui sitten haarukkaan oman muistikuvani kanssa "Ulkomuistista heittäisin kustannuksen olevan n. 15-30 % ajoneuvon hinnasta päivää kohti." Hieman alle 10 % tässä tapauksessa.

Tuossa siis hinnoitteluun mallia. Jos hinnasta otetaan pois vakuutusyhtiön toivoma kate (vahinkovakuuttaminen oli Suomessa kauan tappiollista toimintaa ja yhdistetyt kulusuhteet jossain 110:n ja 130:n välissä (jokaista saatua sataa euroa kohti maksettiin korvauksia + muita kuluja 110-130 euroa).

Itselleni tulee vuodessa 50-70 ratapäivää. Pyöräni arvo n. 6000 puntaa, eli hinta olisi 500 puntaa (mitä lie euroissa, joku 700?) päivää kohti. Vuotuinen kustannus 35.000-50.000 euroa. Jos tuosta saisi hyvä veli -alennuksen ja vaikka puoleen hintaan tai jopa huikeaan 90 %:n alennukseen (3.500-5.000 euroa/kausi), niin kannan riskin mieluummin silti itse. Jos joku on sitä mieltä, että myyntikate tuollaisessa toiminnassa olisi 90 %, niin nopsaan vaan firma pystyyn ja rahaa vuolemaan. Rohkenisin epäillä, ettei homma lyö leiville. Kysyntä- ja tarjontakäyrät eivät tule kohtaamaan. Eläkeläismummeleille on  tuottoisaa puuhaa myydä kotivakuutuksia. Heidän omaisuudellaan harvon on edes arvoa mitä korvata (30v vanha kuvaputkitöllö ja 10 euron pöytä) vaikka vahinko sattuisikin ja vahinkoja harvemmin sattuu. Se on bisnestä, ratamopojen vakuuttaminen ei ja siksipä sitä ei harjoiteta kuin väkisin (liikennevakuutuksen pakollisuus jolloin vakuutus on myönnettävä vaikkei se todellakaan ole yhtiöille taloudellisesti järkevää). Itse leivälleni voita saan hoitamalla noita vakuutuspuolen kiistoja. Toistaiseksi on voitettu väännöt, laki tosin on pikku hiljaa muuttumassa ja mikä tilanne on sitten sen jälkeen, sitä ei toistaiseksi tiedä kukaan varmaksi sanoa.

Yrittämään en kehota sen enempää kuin katoltakaan asfaltille hyppäämään. Mutta en laita kapuloita rattaisiin jos joku haluaa kokeilla.


Sähköpostina toimii jukka.relander(ät)pp.inet.fi

Jukka_R

Lainaus käyttäjältä: Jukka_R - 03.07.12 - klo:15:13
Lainaus käyttäjältä: Raaseri - 03.07.12 - klo:14:50
Googlailin vähän, kun tiedän että ainakin UK:ssa saa ratapäivävakuutuksia erikseen. 250£/pvä, korvauskatto 3000£.

Osui sitten haarukkaan oman muistikuvani kanssa "Ulkomuistista heittäisin kustannuksen olevan n. 15-30 % ajoneuvon hinnasta päivää kohti." Hieman alle 10 % tässä tapauksessa.

Tuossa siis hinnoitteluun mallia. Jos hinnasta otetaan pois vakuutusyhtiön toivoma kate (vahinkovakuuttaminen oli Suomessa kauan tappiollista toimintaa ja yhdistetyt kulusuhteet jossain 110:n ja 130:n välissä (jokaista saatua sataa euroa kohti maksettiin korvauksia + muita kuluja 110-130 euroa).

Itselleni tulee vuodessa 50-70 ratapäivää. Pyöräni arvo n. 6000 puntaa, eli hinta olisi 500 puntaa (mitä lie euroissa, joku 700?) päivää kohti. Vuotuinen kustannus 35.000-50.000 euroa. Jos tuosta saisi hyvä veli -alennuksen ja vaikka puoleen hintaan tai jopa huikeaan 90 %:n alennukseen (3.500-5.000 euroa/kausi), niin kannan riskin mieluummin silti itse. Jos joku on sitä mieltä, että myyntikate tuollaisessa toiminnassa olisi 90 %, niin nopsaan vaan firma pystyyn ja rahaa vuolemaan. Rohkenisin epäillä, ettei homma lyö leiville. Kysyntä- ja tarjontakäyrät eivät tule kohtaamaan. Eläkeläismummeleille on  tuottoisaa puuhaa myydä kotivakuutuksia. Heidän omaisuudellaan harvon on edes arvoa mitä korvata (30v vanha kuvaputkitöllö ja 10 euron pöytä) vaikka vahinko sattuisikin ja vahinkoja harvemmin sattuu. Se on bisnestä, ratamopojen vakuuttaminen ei ja siksipä sitä ei harjoiteta kuin väkisin (liikennevakuutuksen pakollisuus jolloin vakuutus on myönnettävä vaikkei se todellakaan ole yhtiöille taloudellisesti järkevää). Itse leivälleni voita saan hoitamalla noita vakuutuspuolen kiistoja. Toistaiseksi on voitettu väännöt, laki tosin on pikku hiljaa muuttumassa ja mikä tilanne on sitten sen jälkeen, sitä ei toistaiseksi tiedä kukaan varmaksi sanoa.

Yrittämään en kehota sen enempää kuin katoltakaan asfaltille hyppäämään. Mutta en laita kapuloita rattaisiin jos joku haluaa kokeilla.

Tarkennetaan omaa tekstiä sen verran ennen kuin päätyy Jyviä -palstalle SK:een. Eli mummelit eivät vakuutuksia myy, heille myydään tai heille on myyty 50 vuotta sitten ja sama vakuutus edelleen voimassa.
Sähköpostina toimii jukka.relander(ät)pp.inet.fi

Powered by EzPortal