Kalenteri

[app]

Mikähän siinä muuten on kun kyseessä on keskustelufoorumi, ja "Alusta ja sen säädöt" -triidi, niin ihmisten pitää nimenomaan siinä triidissä aina tasasin väliajoin mainostaa:"En oo säätäny, enkä säädä!"  

Kaksi päällimmäistä syytä lienee; ei tarvi säätää kun vauhti riittää, eikä vauhti ole henkilön mielestä alustan säädoistä eniten kiinni. toinen hyvä syy, kun ei osaa säätää. Mulla tuo jälkimmäinen.

[Nitrous]

Mikähän siinä muuten on kun kyseessä on keskustelufoorumi, ja "Alusta ja sen säädöt" -triidi, niin ihmisten pitää nimenomaan siinä triidissä aina tasasin väliajoin mainostaa:"En oo säätäny, enkä säädä!"  

Kai sitä nyt pitää harhaluulot oikoa kun aletaan yleistämään, että kaikki on tehny jotain. Jostain syystä noi painumat on joku kiveen hakattu totuus vaikka käytännössä niiden tarkoitus on viedä mopon alusta suurin piirtein oikealle alueelle sisään ja ulosjoustovarojen suhteessa. Sopiva painuma taas riippuu kuskista, pyörästä, radasta, ajotyylistä jne. kuten hyvin tiedät.
Gixeristä vielä tuli mitattua painumat, mutta tuota rytköstä olen ruuvannut (tai ollut ruuvaamatta) ihan sen mukaan miltä se radalla tuntuu. Painumat oli kuitenkin lähes saman painoisen (alle 20kg painoeroa) kuskin jäljiltä, joten kyllä ne tontilla on ja tärkeämpäähän noissa on perän ja keulan suhde kuin ne absoluuttiset millimetriarvot. Kyllähän noi painumat kannattaa mitata, että saa mopon edes sinnepäin tontille, mutta sen jälkeen ei ole mitään järkeä ruuvata staattisessa tilanteessa vaan sen mukaan, mitä peli tekee radalla.

Toinen näkökulma tähänkin aiheeseen on se, että tiettyyn tasoon asti kannattaa sen alustan vaan antaa olla jos se on edes sinne päin tontilla ja mieluummin muokata omaa ajotyyliä sellaiseen suuntaan, ettei se häiritse alustaa. Pahimmillaan tuolla alustan rukkaamisella onnistuu korjaamaan pyörän käytöksessä jonkin virheen, joka johtuu perimmillään kuskin väärästä/huonosta ajotyylistä. Vauhdin kasvaessa ajotekniikkaongelma pulpahtaa uudelleen esiin ja sitten sitä ei alustan muokkaamisella enää saakkaan kuriin. Tämä siis vinkkinä kaikille alustaa ruuvaaville, että pysyy se ajatus mukana, että mikä ongelma tulee alustasta ja mikä kuskista. Tällä meikäläisen harrasteluvauhdillakin n. 95% kaikista alustan ongelmista johtuu täysin kuskin ajotekniikkavirheistä. Loppu 5% sitten tulee yhdessä radan epätasaisuuksista ja alustan säädöistä. Nykyisillä kyykyillä mennään vakioalustalla kemorassakin heittämällä alle 1:15 ilman, että alusta tekee mitään omituista ja osaavissa käsissä pyörästä riippuen päästään 1:10 molemmin puolin. Toki hyvä alusta hieman helpottaa kierrosaikojen paranemista, mutta alustan säätöjä enemmän kannattaa keskittyä ajotekniikkaan niin pitkään, että vauhdit alkaa lähennellä noita vakiolla mopolla ajettuja aikoja.

Summasummaarum: On hienoa, että ihmisillä riittää harrastuneisuus perehtyä alusta toimintaan ja eri muuttujien vaikutuksiin alustan toiminnassa, mutta samalla pitää muistaa osata erotella alustan ja kuskin ongelmat toisistaan. Muuten yhtä virhettä korjataan toisella ja lopputulos on pahimmillaan aika katastrofi. Monella tähänkin topiciin innokkaasti kirjottaneen ajamisessa oli ainakin vielä viime kesänä aika isoja ajamisen perustekniikkaan liittyviä ongelmia, joten lienee paikallaan kaataa vähän jäitä hattuun, ettei karkaa mopo kirjaimellisesti lapasesta.

[jarska]

Eläissäni en ole yhtään lottolappua täyttänyt, mutta silti toivon jättipottia, joten sitä odotellessa jatkan säätöjen ihmettelyä, sillä ajoasentoni ja taitoni sitä edellyttävät...

murmis kultsi...voitko laskee tällasta mulle, jos edes mahdollista...
eli jos oletetaan että kymppikawan trail on tehdasjökötyksessä sen 110mm.
Paljonko sillä kuuluisalla hihamutulla pitäs perää nostaa ja keulaa laskee, jotta trail olis n. 100mm?
Mieleni on rauhaton kunnes sisäistän kaiken alustasta ja säädöistä..siihen menee aikaa ja palstatilaa.
Alusta-säätö-ateisteista en välitä, sillä uskon heidänkin lipsuvan vakaumuksestaan ja lopulta hiplivän säätöjä...edes vähän...mielenkiinnosta...salassa...varovasti, kuten Nitrouskin juuri paljasti, ensiväittämästään poiketen.

[murmela]

Sopiva painuma taas riippuu kuskista, pyörästä, radasta, ajotyylistä jne. kuten hyvin tiedät.

Mun Miälest sopiva painauma ei juurikaan riipu kuskista, pyörästä, radasta, tai ajotyylistä. Johtuen siit ett "kaikissa" nykykyykyissä "on" 120 mm joustovara keulassa, ja 130 mm perässä. Jouset riippuu kuskin painosta. Renkaat radasta. Vaimennukset koko kombinaatiosta. Ja viimesenä niittinä on ajotyyli jota pitää muuttaa kombinaation mukaan, eikä niin päin ett ajotyylin mukaa aletaan muuttamaan esim painaumia.
Kuten itsekkin tiedät...?

Painumat oli kuitenkin lähes saman painoisen (alle 20kg painoeroa) kuskin jäljiltä, joten kyllä ne tontilla on

Kuuluisat viimeset sanat. Tietty jos sulla tiedossa se miten ko kuski on mitannut ja säätänyt painaumat, ja se on ruumiinrakenteeltaan ja kropan käytöltään sun kopio, niin kyllähän se toimii niin kuin pitääkin. Ehkä.

Summasummaarum: On hienoa, että ihmisillä riittää harrastuneisuus perehtyä alusta toimintaan ja eri muuttujien vaikutuksiin alustan toiminnassa, mutta samalla pitää muistaa osata erotella alustan ja kuskin ongelmat toisistaan. Muuten yhtä virhettä korjataan toisella ja lopputulos on pahimmillaan aika katastrofi. Monella tähänkin topiciin innokkaasti kirjottaneen ajamisessa oli ainakin vielä viime kesänä aika isoja ajamisen perustekniikkaan liittyviä ongelmia, joten lienee paikallaan kaataa vähän jäitä hattuun, ettei karkaa mopo kirjaimellisesti lapasesta.

Älä kaada jäitä hattuun, vaan vettä myllyyn. Muutoin seuraa ketsuppipulloilmiö ja katastrofit eskaloituu.

[murmela]

Eläissäni en ole yhtään lottolappua täyttänyt, mutta silti toivon jättipottia, joten sitä odotellessa jatkan säätöjen ihmettelyä, sillä ajoasentoni ja taitoni sitä edellyttävät...

murmis kultsi...voitko laskee tällasta mulle, jos edes mahdollista...
eli jos oletetaan että kymppikawan trail on tehdasjökötyksessä sen 110mm.
Paljonko sillä kuuluisalla hihamutulla pitäs perää nostaa ja keulaa laskee, jotta trail olis n. 100mm?
Mieleni on rauhaton kunnes sisäistän kaiken alustasta ja säädöistä..siihen menee aikaa ja palstatilaa.
Alusta-säätö-ateisteista en välitä, sillä uskon heidänkin lipsuvan vakaumuksestaan ja lopulta hiplivän säätöjä...edes vähän...mielenkiinnosta...salassa...varovasti, kuten Nitrouskin juuri paljasti, ensiväittämästään poiketen.

Hihamutulla laskien:
takarengas 190/55 -> 190/60 -> 110 -> 107,5
Bituubin pituussäätö +5 mm (onks siinä?) x linkkusuhde ~2:1 = 10 mm -> 107,5 -> 104,5
Keulaa alas 10 mm -> 104,5 -> 102 mm.
Riittääkö?

[T1mppa]

Numeroita peliin. (Pyörään en ole tehnyt muutoksia. Kaikki muutokset on tehty edellisten omistajien toimesta. Mittasin vaan tämän hetkisen tilanteen.)

Vakio K3 GSXR1000 trail on 91 mm
Minulla on nyt Trail 87,88 mm. Rake 22,02º

Keulaputket tulee yläkolmiosta läpi noin 1 mm. Vakiona se on sama.
Takapamppu on vaihdettu öhlinssiin.
Keulaputket on muutaman sentin lyhyemmät vakioon verrattuna, johtuen sisuskaluista. Holkit on hieman lyhyet.
Takanakki on dunlopin 195/65/17 sliksi ja edessä 125/80/17 sliksi.

Liitteenä kuva mittaustilanteesta. Nosturilla nostin pyörän keskiosasta ilmaan niin paljon, että renkaat otti just ja just kiinni.
Mittasin myös takaswingin astekulman. Se on 12,26º. Takapyörän akselin ja linkun akselin välinen kulma.

Tässä muutama pyörän trail vertailun vuoksi:
Lähde Performance Bikes -lehti:

2013 Triumph 675R
Rake/Trail = 23,0º/87,7mm

2013 Kawasaki ZX-6R
Rake/Trail = 23,5º/101mm

2007 Ducati 1098
Rake/Trail = 24,5º/97mm

2012 KTM 690 DUKE
Rake/Trail = 26,5º/110,4mm

Tästä päätellen tuo rake ja trail ei mene täysin käsi-kädessä. Tämmöstä tällä kertaa.

[murmela]

Numeroita peliin. (Pyörään en ole tehnyt muutoksia. Kaikki muutokset on tehty edellisten omistajien toimesta. Mittasin vaan tämän hetkisen tilanteen.)

Vakio K3 GSXR1000 trail on 91 mm
Minulla on nyt Trail 87,88 mm. Rake 22,02º

Jos noi mittaukset pitää paikkansa, niin veikkaan ett on aika hätänen gepardi muuttamaan suuntaa.

[slowrider]

Mikähän siinä muuten on kun kyseessä on keskustelufoorumi, ja "Alusta ja sen säädöt" -triidi, niin ihmisten pitää nimenomaan siinä triidissä aina tasasin väliajoin mainostaa:"En oo säätäny, enkä säädä!"  

Kai sitä nyt pitää harhaluulot oikoa kun aletaan yleistämään, että kaikki on tehny jotain. Jostain syystä noi painumat on joku kiveen hakattu totuus vaikka käytännössä niiden tarkoitus on viedä mopon alusta suurin piirtein oikealle alueelle sisään ja ulosjoustovarojen suhteessa. Sopiva painuma taas riippuu kuskista, pyörästä, radasta, ajotyylistä jne. kuten hyvin tiedät.
Gixeristä vielä tuli mitattua painumat, mutta tuota rytköstä olen ruuvannut (tai ollut ruuvaamatta) ihan sen mukaan miltä se radalla tuntuu. Painumat oli kuitenkin lähes saman painoisen (alle 20kg painoeroa) kuskin jäljiltä, joten kyllä ne tontilla on ja tärkeämpäähän noissa on perän ja keulan suhde kuin ne absoluuttiset millimetriarvot. Kyllähän noi painumat kannattaa mitata, että saa mopon edes sinnepäin tontille, mutta sen jälkeen ei ole mitään järkeä ruuvata staattisessa tilanteessa vaan sen mukaan, mitä peli tekee radalla.

Toinen näkökulma tähänkin aiheeseen on se, että tiettyyn tasoon asti kannattaa sen alustan vaan antaa olla jos se on edes sinne päin tontilla ja mieluummin muokata omaa ajotyyliä sellaiseen suuntaan, ettei se häiritse alustaa. Pahimmillaan tuolla alustan rukkaamisella onnistuu korjaamaan pyörän käytöksessä jonkin virheen, joka johtuu perimmillään kuskin väärästä/huonosta ajotyylistä. Vauhdin kasvaessa ajotekniikkaongelma pulpahtaa uudelleen esiin ja sitten sitä ei alustan muokkaamisella enää saakkaan kuriin. Tämä siis vinkkinä kaikille alustaa ruuvaaville, että pysyy se ajatus mukana, että mikä ongelma tulee alustasta ja mikä kuskista. Tällä meikäläisen harrasteluvauhdillakin n. 95% kaikista alustan ongelmista johtuu täysin kuskin ajotekniikkavirheistä. Loppu 5% sitten tulee yhdessä radan epätasaisuuksista ja alustan säädöistä. Nykyisillä kyykyillä mennään vakioalustalla kemorassakin heittämällä alle 1:15 ilman, että alusta tekee mitään omituista ja osaavissa käsissä pyörästä riippuen päästään 1:10 molemmin puolin. Toki hyvä alusta hieman helpottaa kierrosaikojen paranemista, mutta alustan säätöjä enemmän kannattaa keskittyä ajotekniikkaan niin pitkään, että vauhdit alkaa lähennellä noita vakiolla mopolla ajettuja aikoja.

Summasummaarum: On hienoa, että ihmisillä riittää harrastuneisuus perehtyä alusta toimintaan ja eri muuttujien vaikutuksiin alustan toiminnassa, mutta samalla pitää muistaa osata erotella alustan ja kuskin ongelmat toisistaan. Muuten yhtä virhettä korjataan toisella ja lopputulos on pahimmillaan aika katastrofi. Monella tähänkin topiciin innokkaasti kirjottaneen ajamisessa oli ainakin vielä viime kesänä aika isoja ajamisen perustekniikkaan liittyviä ongelmia, joten lienee paikallaan kaataa vähän jäitä hattuun, ettei karkaa mopo kirjaimellisesti lapasesta.

Nitrous puhuu asiaa. Itse olen todellakin hifistelyyn taipuvainen ja tässäkin ketjussa muistaakseni olen viime kesän alussa kysellyt minnepäin pitää kliksuja säätää kun rengas kuluu huonosti. No ohjeita tuli ja niin teinkin varmaan olivat oikein. Muistaakseni siitä selvisikin jo että koko ajoasento ja kaikki muut asiat oli ihan päin v*ttua. siitä pikkuhiljaa ajotekniikkaa yms väkisin opettelemalla alkoi renkaatkin toimia paremmin. Pyörän kun juhannuksena vaihdoin ja siinä oli vanha "kisa-alusta" niin se tuntu heti niin hyvältä etten alkanut sille tekeen mitään kun tuntui jämyltä ja pystyi keskittymään ajamiseen (en edes mitannu painaumia). Jossain vaiheessa taas alkoi renkaat kulumaan huonosti ja alkoi haluttaa säätää jousitusta. No onneksi en alkanut vaan satuin törmäämään halvalla kunnon rengaslämppäreihin. Renkaiden outo kuluminen loppui siihen ja sen jälkeen ensimmäinen kausikin.

Ensi kaudelle säädin alustan niin, että kerroin speksit lehdon petelle ja se hoiteli alustan siihen kuntoon että voi taas jatkaa harjoitusta nyt kesällä. tallissa kun kokeilin niin jäykältä se tuntui. Näillä mennään kunnes taas uutta opitaan

Tämähän nyt ei yhtään sen paremmin kuulu koko ketjuun kun nitrousin viestikään Tässähän pitäisi nimenoman puhua siitä säätämisestä mutta en malttanut olla vastaamatta

[TommoKe]

Ajamisen mallin yksi vaihtoehto: Fiilis. Harrastaja lähtee radalle ajamaan hikeä ja iloa. Jos ei tunnu hyvälle/pelottaa hän vääntää, JOS vääntää, alustan sen mukaan omalle mukavuusalueellensa yrityksen ja erehdyksen tietä.
  Nyt hänellä on mukavaa ja ajo kulkee omaa kovaa ja ehkä kasvaa. Tai sitten ei, mutta mukavaa on ehkä silti? Samaa toistetaan niin kauan kun on saavutettu oma limiitti/ halu nostaa nopeutta/ pienentää kierrosaikaa. Voidaan tehdä asioita tässä prosessissa usein myös "väärin", mutta mitä väliä? Yrityksen ja erehdyksen tietä pitkin olemme muutenkin edenneet ja kasvaneet kaiketi? Onnistumista/epäonnistumista ei pidä pelätä, vaikka siihen usein liittyy mahdollisuus tuskaan ja hampaiden kiristymiseen.

Mittanauhat ja muut välineet tulee mukaan APUVÄLINEINÄ,  mutta muistasin joskus jo kirjottaneeni, että jokaisen oma vauhti tulee fiiliksestä. Ei naksuista, milleistä, kierroksista tai muista mittayksiköistä.

Enemmän vanhana ruuvailijana panostaisin kunnollisiin renkaisiin, ehkä niitten oikeaan käyttöön ja siihen että koko moottoripyörällä pakettina on edellytykset mukavaan harrastamiseen. Ne mitatut vajoamat/muut mitat ei ole aina niin toimivia yhdellä ja toisella.

Tämä lähinnä muistutuksena muillekin samanlaisille mittaajille ja ruuvaajille kun minäkin ja vinkkinä muille.

[T1mppa]

Numeroita peliin. (Pyörään en ole tehnyt muutoksia. Kaikki muutokset on tehty edellisten omistajien toimesta. Mittasin vaan tämän hetkisen tilanteen.)

Vakio K3 GSXR1000 trail on 91 mm
Minulla on nyt Trail 87,88 mm. Rake 22,02º

Jos noi mittaukset pitää paikkansa, niin veikkaan ett on aika hätänen gepardi muuttamaan suuntaa.

Ei tuo poikkea viime vuotisista asetuksista hirveästi. Painaumat on muuttuneet. Kyllä sä tolla ihan kivasti ajoit. Palmasin jarrupaikankin löysit, olisi vaan pitänyt uskaltaa/päättää kääntää missäköhän se video on?

Itse, kun tuolla viime kesänä ajoin, niin oli kyllä huomattavasti ketterämpi, kuin oma kawa. Laitoin sen vuosilukujen ja tekniikan piikkiin. Ehkä nämä numerotkin vaikuttaa asiaan. Kiihdytyksissä muistan, kun välillä keula rupesi vispaamaan. Kaverit sanoi, että olisi pitänyt pistää enemmän hanaa, jotta keula olisi noussut ilmaan, sen sijaan että se hipoi maata.

[Nitrous]

Numeroita peliin. (Pyörään en ole tehnyt muutoksia. Kaikki muutokset on tehty edellisten omistajien toimesta. Mittasin vaan tämän hetkisen tilanteen.)

Vakio K3 GSXR1000 trail on 91 mm
Minulla on nyt Trail 87,88 mm. Rake 22,02º

Jos noi mittaukset pitää paikkansa, niin veikkaan ett on aika hätänen gepardi muuttamaan suuntaa.

Kaverit sanoi, että olisi pitänyt pistää enemmän hanaa, jotta keula olisi noussut ilmaan, sen sijaan että se hipoi maata.

Tai sitten olisi pitänyt roikkua tangossa vähemmän. Itsekin on tullut huomattua, että varsinkin väsyneenä tuppaa roikkumaan tangossa liikaa, jolloi pikku släppereita tulee jatkuvasti ja ohjausiskari saa töitä joka ulostulossa. Kun muistaa olla roikkumatta, ei ole mitään ongelmia keulan ravistelun kanssa.

[Nitrous]

Sopiva painuma taas riippuu kuskista, pyörästä, radasta, ajotyylistä jne. kuten hyvin tiedät.

1) Mun Miälest sopiva painauma ei juurikaan riipu kuskista, pyörästä, radasta, tai ajotyylistä. Johtuen siit ett "kaikissa" nykykyykyissä "on" 120 mm joustovara keulassa, ja 130 mm perässä. Jouset riippuu kuskin painosta. Renkaat radasta. Vaimennukset koko kombinaatiosta. Ja viimesenä niittinä on ajotyyli jota pitää muuttaa kombinaation mukaan, eikä niin päin ett ajotyylin mukaa aletaan muuttamaan esim painaumia.
Kuten itsekkin tiedät...?

Painumat oli kuitenkin lähes saman painoisen (alle 20kg painoeroa) kuskin jäljiltä, joten kyllä ne tontilla on

2) Kuuluisat viimeset sanat. Tietty jos sulla tiedossa se miten ko kuski on mitannut ja säätänyt painaumat, ja se on ruumiinrakenteeltaan ja kropan käytöltään sun kopio, niin kyllähän se toimii niin kuin pitääkin. Ehkä.

Summasummaarum: On hienoa, että ihmisillä riittää harrastuneisuus perehtyä alusta toimintaan ja eri muuttujien vaikutuksiin alustan toiminnassa, mutta samalla pitää muistaa osata erotella alustan ja kuskin ongelmat toisistaan. Muuten yhtä virhettä korjataan toisella ja lopputulos on pahimmillaan aika katastrofi. Monella tähänkin topiciin innokkaasti kirjottaneen ajamisessa oli ainakin vielä viime kesänä aika isoja ajamisen perustekniikkaan liittyviä ongelmia, joten lienee paikallaan kaataa vähän jäitä hattuun, ettei karkaa mopo kirjaimellisesti lapasesta.

3) Älä kaada jäitä hattuun, vaan vettä myllyyn. Muutoin seuraa ketsuppipulloilmiö ja katastrofit eskaloituu.

Meni quote tagien kans leikkiminen liian haastavaks, joten vastailen tänne perään yhteen pötköön.

1) Tuo mitattujen painumien ero kuskien välillä on tietyllä tapaa hiusten halkomista, koska varikolla se millilleen mittaus on aikalailla tyhjän kanssa, koska radalla pienikin ero ajoasennossa ja kuskin fysiikassa vaikuttaa sen muutaman millin. Eli painumat on kaikilla kuskeilla nykyisillä pyörillä aikalailla samalla tontilla, eli n. 1/3 joustomatkasta, mutta ne viimeisten millien hieromiset on sitten kuskikohtaisia. Ylipäänsä yhdet hyvät perussäädöt alustassa toimii lähes kuskilla kuin kuskilla, erot tulevat sieltä viimeisistä kliksuista.

2) Kerrotko miten pystyn varikolla staattisessa tilanteessa mittaamalla kompensoimaan kuskien fysiikan ja ajoasennon erot? Tiedossa on, että painumat on tontilla, eli n. ~1/3 joustomatkasta, mutta en ymmärrä mitä hyötyä saisin mittaamalla ne viimeiset millit varikolla.

3) Kesä on tulossa ja helteellä ne jäätkin sulaa, ne saa sitten jokainen kipata haluamaansa myllyyn ihan oman valinnan mukaan.

Ja totuuden nimissä on kaikille nyt kerrottava, että kyllä tuota meikäläisenkin mopoa on tarpeen vaatiessa säädetty. Esim. Gotlannissa oli pakko lisätä vaimennuksia sekä eteen, että taakse, koska siellä oli pitkiä kovavauhtisia mutkia, joissa mopo alkoi vauhdin kasvaessa keinua. Lisäksi siellä oli pari jarrupaikkaa, joissa keula tärräsi todennäköisesti pohjaamisen takia jarrun loppuosassa. Tärrääminen hävisi lisäämällä kaksi naksua menovaimennusta. Yksi ei ihan riittänyt ja kolmas oli liikaa. Taakse tuli muistaakseni 3 naksua menoa lisää ja myös reboundia rukattiin. Saattoi olla, että myös hitaaseen vaimennukseen koskettiin, mutta kaikkea ei muista ulkoa. Noilla säädöillä Alastarossa ajaminen olikin sitten melkoista luistelua, koska perä oli liian kova jolloin avauspitoa ei juurikaan ollut ja samoin keula tuntui turhan kovalta.

[marko_]

Paljo tullu luettua näitä juttuja täältä ja orgin puolelta. Tähän lopputulokseen olen päätynyt ja nyt vielä kun laitatin tuon alustan kuntoon niin sieltä sai semmosen ohjeen että mihinkään ei tarvii koskea. Pyörä on vain ajoa vailla.

Noilla asetuksilla aion tämän kesän päästellä ja opetella ajamaan.

Onhan se selvää että jos kokoajan muuttaa paunumia yms. että pyörän geometria muuttuu ja näin pyörä on joka viikonloppu erilainen ajaa, niin eihän sillä opi koskaan ajamaan.

[jarska]

Saako huutaa hep, jos ei ole edes mitannut noita painumia omasta mopostaan?

^Ei nyt ole papereita käsillä, mutta muistelen säätäneenin gixerin painumat aika lähelle 35mm edessä ja 25mm takana. Kokeilin kyllä takana 30mm painumaakin jossai välissä, mutta sillä tuo gixerin kääntymättömyysongelma vain paheni.

Tällä hetkellä on siis katsottu painumat tontille ja kliksuteltu vaimennukset tehtaan suosituksiin. Kesän vikalla Kemoran reissulla tuli tehtyä sen verran, että otin esijännitystä keulasta pari kierrosta pois kun keulaa jäi käyttämättä 5-10mm. Tuon jälkeen tuntui kääntyvän karvan paremmin. Ensi kesäksi olis tarkoitus nostaa koko mopoa muutama milli, mutta pitää alusta muuten vakiona.

Näin epäilinkin...horjuvat uskossaan nämä alusta-säätö-ateistit.

Eikö nyt vaan olis helpompi myöntää totuus...ruuvaamalla saattaa jopa saada alustasta enemmän irti.

[T1mppa]

Jarska kuittasi kovaa.