Adheesion vaikutuksen voit kokeilla ihan itse ajamalla ensin kuivalla kelillä sliksillä ja sen jälkeen märällä. Jos adheesio ei ole merkittävä tekijä, ei pidossa tapahdu suurtakaan muutosta. 10% luistolla rengas ei ole levossa (paitsi hetkellisesti ja hyvin paikallisesti) vaan renkaan kehän keskimääräinen pyörimisnopeus on n. 10% prosenttia suurempi kuin ajoneuvon nopeus. Toki rengas on paikallisesti hetken levossa aina kun kumin ja asvaltin kontakti alkaa. Adheesion ansiosta kumi tarttuu paikallisesti asvalttiin kiinni ja renkaan pyöriessä kumi venyy hieman ennen kuin kontakti irtoaa. Kontaktin irrottua rengas palautuu, kunnes tarttuu uudestaan asvalttiin kiinni. Ilmiötä kutsutaan nimellä stick-slip tai tihkomisvärähtely. Kumin ominaisuuksista johtuen n. 10% luistolla hystereesin tuottama kitka on suurimmillaan. Toki absoluuttinen arvo riippuu täysin renkaasta. On myös väärin ajatella, että rengas menettäisi pidon. Rengas ei menetä pitoa vaan renkaan toiminta siirtyy epästabiilille alueelle. Tosin kuski tuntee tuon epästabiilille alueelle siirtymisen pidon merkittävän heikkenemisenä ja tuo tapahtuu siinä pisteessä, jossa voima-luisto-kuvaaja saavuttaa voiman osalta huippuarvonsa.
Renkaan pidolle ei toistaiseksi ole olemassa analyyttistä fysikaalista mallia vaan jokaisen renkaan pitokerroin luiston funktiona täytyy määrittää kokeellisesti. Se, joka pystyy selittämään rengaskitkan muodostumisen aukottomasti fysiikan ilmiönä, tulee rikastumaan vähän perkeleesti. Tällä hetkellä vallitseva malli renkaan käytökselle lienee ns. Magic Formula, jonka parametrit tosiaan sitten määritellään kokeellisesti.
