Jarruttamisen perusteet on radalla ihan samat kuin esim. EAK-kurssien opeissa.
Ennakoivan ajon kouluttajana ja kilpaakin ajaneena uskaltaisin olla eri mieltä.
Rata-ajossa (kun tarkoituksena on kiertää ratakierros mahdollisimman nopeasti) jarruttaminen viedään aina apexiin saakka (pääsääntö) ja sen jälkeen avataan kaasu.
Ennakoivan ajon opeissa vauhti tapetaan pyörän ollessa pystyssä, pyritään aloittamaan jarrutus takajarrulla (kilpa-ajossa se ei pääsääntöisesti ole tarpeen, vaikkain moni GP-kuski sitä käyttää). Kun vauhti on tapettu, pyörä kallistetaan mutkaan, mutka ajetaan tasakaasulla ja kun pyörä on taas pystyssä, kaasua avataan rauhallisesti.
Jos rata-ajon oppeja toteutettaisiin ennakoivan ajon kursseilla, porukasta huomattava osa olisi naamallaan. Kyseinen ajotyyli ei myöskään sovi missään nimessä katuliikenteeseen jossa alustan pinta ja sen pito vaihtelee huomattavasti. Kilpa-ajo-olosuhteissa radan pinta on (pääsääntö) aina samanlainen ja jarruun voidaan mennä pidon rajalla, joskus se jopa hieman ylittäen.
Yhtäläisyyksiä toki löytyy, kuten etujarrun rauhallinen puristus alkuun (äkkinäinen lukitsee etupyörän ennen kuin paino on ehtinyt eturenkaalle siirtymään ja seurauksena on käytännössä aina kaatuminen) ja tiukempi puristus jarrutuksen keskivaiheilla.
Rata-ajossa ei myöskään koskaan pysäytetä pyörää vaan ainoastaan vauhtia hidastetaan. Tällöin jää kokonaan pois jarrun himmaaminen loppuvaiheessa (toki hidastettaessakin sitä himmataan tasaisesti eikä päästetä äkkiä pois).
Itselläni takana on katuajoa vuodesta 1987, ennakoivan ajon kouluttajana vuodesta 2005, rata-ajoa n. 700 päivää ja kilpailulähtöjä alle 50 vuodesta 2005. Kadulla olen kaatanut pyöräni useita kertoja, radalla kerran. Kaadot ovat lähes poikkeuksetta johtuneet väärästä jarruttamisesta ja eturenkaan pidon menettämisestä. 100 km/h vauhdista nollaan (tutkattu nopeus) olen saanut pyöräni (R1) pysähtymään optimioloissa (kuiva rata, lämpö varjossa +25c, alla uudet katulailliset kilparenkaat) 33 metrin matkalle. Keskiverto katukuski, katupyörällään katuolosuhteissa saa vastaavasta vauhdista (reaktioaikaa ei huomioida) harvemmin pyöränsä alle 50 metrin matkalla stopattua. Jarruttaminen vaatii raakaa treeniä. Ennakoivan ajon kurssilaisista n. 10 % pääsee päivän aikana tulokseen alle 40 metriä ja EAK I:llä kovinkaan monen ei turvallisuussyistä anneta edes kokeilla tuosta vauhdista vaan harjoitteet tehdään 30-80 km/h-vauhdeista.
Rata-ajolla ja ennakoivan ajon koulutuksella on joitakin yhtäläisyyksiä, mutta missään nimessä samat opit eivät päde puolin ja toisin.