Lainaus käyttäjältä: parjan_fin - 07.10.13 - klo:11:33
app; Sä et voi käydä tuon kaiken lisäksi töissä ja olla perheellinen, vai voitko?
Alkaa tuo tuntimäärä treeneissä olemaan sellainen, että tuosta yhtälöstä tippuu jotain pois... tai sitten et nuku ollenkaan
Mulla 8/24/7 työelämä jäi selkärankareuman takia jo 90-luvulla, mutta se kaikki mikä tähän ultraamiseen johti, johtuu suurimmalta osin siitä, että aerobisella liikunnalla on merkittävä vaikutus tämän kroonisen sairauden hallinnassa. Vuosikymmeneen en kuitenkaan ole enää mieltänyt tätä touhua terveydellisestä syistä johtuvaksi, vaan tästä tuli tapa.
Reuma ei ole ollut enää aktiivinen 90-luvun puolivälin jälkeen, eikä siitä ole muistona kuin rankamuutokset, ja lonkkien si-nivelten muurautuminen umpeen. Pidän itseäni fyysisesti suurin piirtein terveenä, vaikka en sitä paperilla olekaan.
Tämä (ja edellinen 14+ h) viikko oli poikkeuksellinen, eli 6 pitkää lenkkiä putkeen. Tein tämän testimielessä, koska halusin tietää rajat kestävyystreenille tällä hetkellä, mutta ennen kaikkea katsoin mitä polvi kestää. Se kesti yllättävän hyvin, eikä tule jatkossa muuta vaikuttamaan, kuin sen etten todennäköisesti juokse säännöllisesti enää. Lajit siis vaihtui.
Mulla on kavereita, ultraajia, jotka käyvät töissä, ja juoksevat 150-200 km joka viikko. Se ei ole mikään olgelma henkilölle, joka on vuosien kuluessa totuttanut kroppansa siihen. Itse asiassa kestävyysjuoksussa, aina mailin matkasta eteen päin, huipulle ei ole mitään asiaa, jos ei juokse vähintään ~150 km/vko
Mulla ei huipulle ollut alun perinkään asiaa, kun aloitin nelikymppisenä tämän, mutta olen tottunut juoksemaan n. 150 km/vko 2-3 viikkoa kerrallaan, ja sitten aina väliin kevennysviikko, jossa kroppa saa palautua. Nyt kun vuorottelen kickbikea ja soutua, voin jakaa rasitusta paremmin koko kropalle, toisin kun juoksussa, jossa jalat on aina se heikoin lenkki. Nyt yläkroppa jakaa molemmissa näissä lajeissa kuormaa, ja uskon ongelmitta tekeväni tästä eteen päin n. 15 h viikkoja.
Tämä on mun duunin korvike, ja se mikä minut pitää arjen rytmissä. Kun teen kaiken mahdollisen itseni pitämiseksi terveen kirjoissa, ja treenaan tiukasti ohjelman mukaan, jotka itse väljästi aina teen, tiedän tehneeni sen mikä tällä statuksella (eläkeläinen) tehtävissä on. Minä en tule palaamaan enää työelämään, joten tähän paneudun nyt ja tulevaisuudessa.