Lainaus käyttäjältä: Birke - 24.08.12 - klo:12:29
Itsellä vähän samaa opettelua kuin slowriderilla, tahtoo olla liikaa ohjelmaa kun lähestyy mutkaa. Pitäisi vain ottaa hyvä asento jo ennen jarrun aloitusta, eikä ensin polvet tankissa rystyset valkoisena ja sitten kun pitäisi alkaa kallistamaan, persus ulos. Ei tarvitse ihmetellä jos pyörä elää alla. Kun asento on kohillaan jo ennen jarrun aloitusta, on mielestäni huomattavasti helpompi jarruttaa mutkaan sisään pidemmälle. Vanhojen tapojen poisoppiminen on välillä hankalaa.
Olen tässä samoilla linjoilla ja näinhän monasti opetetaan. Otetaan kuitenkin yksi erityistapaus, joita tosin on kaikilla radoilla: Jarrutus yli 200 km/h nopeudesta mutkaan, jossa nopeus on selvästi alle 100 km/h. Tutuin esimerkki on ehkä Palmasin jarru.
Itse tulen siihen pyörä pystyssä ja aloitan jarrun polvet tankissa ja nostan yläkropan mahdollisimman korkealle, jolloin saan lisää jarrutehoa kasvaneesta ilmanvastuksesta. Tässä takapyörä irtoaa ja elää, mutta pystyssä ollessa se ei häiritse. Tiistaina seurasin vastaavaa jarrutusta, kun Penna tuli Botniaringillä kuutosmutkaan ja mopo kiemurteli suunnilleen kylttien 100 m ja 50 m välisen matkan.
Seuraava vaihe on jarrun pieni löysääminen ja perseen siirto sivulle ja yläkropan siirto eteen (mutta vielä keskellä). Koska nopeus on paljon alhaisempi, ei ilmanvastuksen takia ole hyötyä pystyssä olemisesta.
Viimeinen vaihe on yläkropan siirto sivulle ja alas, jarrun löysäys ja taitto. Tämä kaikki tapahtuu suunnilleen samaan aikaan.
Antakaa nyt nopeammat kuskit kommentteja.