Kaatuminen aiheena, ja siihen liittyvä keskustelu alkoi jo väsyttämään jonkun aikaa sitten, enkä ole hirveän paljon tänne kommmentoinut, mutta laitan nyt uusimmat kuulumiset, niin on tämäkin alta pois.
Meidän seura
http://www.endurance.fi/ järjestää vuosittain mm. 100 km:n Suomi-juoksun, joka juostiin nyt tässä lähellä Perniön yössä. Lähtölaukaus ammuttiin la 7.6 19.00.
Sain illan suussa ajatuksen lähteä katsomaan starttia, ja otin kickbiken mukaan, tarkoituksena potkia pitkä iltalenkki siellä, keli kun oli myös upea. Kavereita oli tietysti paljon paikalla, sekä juoksemassa että huollon puolella. Puoli tuntia lähdön jälkeen, kuulumiset vaihdettuani, lähdin potkimaan 3.334 km:n kylän asfalttiteitä ja kevyen liikenteen väiliä kulkevaa reittiä. Potkittuani 20-30 km, huusi yks hörhö perääni; potkitko 100 vai 200 km? Sekunnin mietittyäni vastasin "ehkä satasen". Ajatus oli äärimmäisen houkutteleva, ja kaikki puolsi kokonaista satasta; parin vuoden tauon jälkeen ilmaannuttuani viivalle, kaikki näkisivät että olen edelleen edes jonkinlaisessa kondiksessa, ja aamulla Motoparkissa voin jättää ratapäivän ajamatta, niin että en ainakaan tänä kesänä toista viime kesäistä, eli kaatuminen toiseksi viimeisenä harjoituspäivänä, kolme päivää ennen kesäkuun puolivälin ycc-kisaa, johon olin ilmottautunut.
Pidin yllä ~90%:sta vauhtia, joka on huomattavasti kevyempää kuin maksimi, koska olin mukana kisan ulkopuolella ilman numerolappua, ja potkin myös tuplasti pidempää reittiä kin juoksijat, jotta en haittaisi heidän suoritustaan. Fiilis oli loistava, ja pysähtelin välillä pitämään tankkaustaukoja, jääden pöpisemään tuttujen kanssa hetkiksi.
Klo 01.50 tulin viimeiseltä kierrokselta, ja olin erinomaisissa voimissa, tankattuani säännöllisesti 50+ g/h hiilareita, jotka otin 3.0 litrasta matkan varrelta ostamastani tuoremehusta. Lähdevettä lisäklsi lantringiksi 1.0 l. Vaan tilkka jäi pullovyön viimeiseen satsiin.
Gepsi näytti kuitenkin vasta 98.9 km, ja lähdin potkimaan sen pois, kylän keskustaan 600 m:n kääntöpaikalle, ja takas. Noin 100-200 m ennen maalia, joka oli simissäni, näin yön hämärissä kevyen liikenteen väylältä erkanevan pari metriä leveän asfaltoidun kävelytien, joka johti isolle parkkipaikalle, jonka toisella puolella maali. Otsalamppua mulla ei ollut, koska alun perin kotoa lähtiessäni ei ollut mielessä, että potkisin koko kisamitan. Yhtäkkiä näen että tuo n 20 m pitkä kävelytie putoaa edessäni vajaan metrin, ja siinä on per**le rappuset. En saanut jarrulla pysähtymään, ja pohjaputken kolahtaessa päätin hypätä kikkarin päältä pois, yrittäen selvitä juoksulla, ja hetken luulin jo onnistuvani, kun vauhti oli riittävän hiljainen, ja tukijalkakin alemman tason asfaltilla kesti. Samalla tunnen kuinka takimmainen jalka tarttuu keulan yli ympäri pyörähtäneeseen kickariin kiinni, ja siinä se sit oli: Kädet eteen, kyynärpäät luikkoon, ja turvalleen perniön öislelle asfaltille.
Kaaduin siis lähes samalla tavoin kun viime kesänä 12.6 Alastarossa, suoralla hömelöidessäni itseni keulan yli. Isku käsille oli nyt kova, ja oikea ranne oli ja on kipeä, puritusvoiman ollessa osin kateissa, ja puristaessa voimakas kipu.
Tulin Äsken sairaala Neosta, jossa kuvattiin monesta suunnasta, ja kuvassa jossa puristan kädelläni samaan aikaan esinettä, näkyy kuinka yksi ranteen isoista nivelistä on antanut myöten, ja nivelrako suuri. Kirurgin mukaan, muutkin oireet huomioon ottaen, tyypillinen seuraus nivelsidevammasta, eli side on poikki. Tiistaina varmistetaan magneettikuvalla, ja katsotaan sitten mitä ja milloin tehdään. Yksi asia on kuitenkin lähes satavarma; Vaatii operaation, ja sen jälkkeen taas se 3-6-12 kk, jonka jälkeen kuntoutusta.
Saan tehdä kädellä kuitenkin mitä tahansa, ja saatan jopa pystyä ajamaan täysipainoisesti, kun puristusvoimasta oli mittauksessa noin 50% jäljellä. Kipu kuitenkin määrää mitä pystyy.
Paska mikä paska, enkä ole juuri nyt kiinnostunuut tulevasta viikonlopusta, enkä arvuuttele asialla. Tässä istutaan ja tää on tätä.
Potkiunpas v***u sata kilsaa nettoaikaan 5.14, ja brutto 6.45. Parempi koheltajatörpön maine kun kotihiiren, joka tosin myös olen sanan varsinaisessa merkityksessä. Nyt jääkaapista juustoa, margariinia ja suolakurkkua. Niitä ruisleivän päälle. Hiirenloukkuja pitää varoa.