Lainaus käyttäjältä: jarska - 09.10.12 - klo:09:44
Niin ja kyllähän se mahdollisen puolison suhtautuminen lajiin myös auttaa priorisoinnissa.
Jukalla on hyvä tilanne, lähes keski-ikäinen nuori nainen ja kurttunaamainen koira kulkevat mukana ja ovat itsekkin innostuneita lajista.
Tuo(kin) on vain järjestelykysymys. Tuonne vain ilmoitus
http://www.city.fi/deitti/ tai ilmoittelijoista etsii itselleen sopivimmat ja vääristä harrastuksista kiinnostuneet kierrätykseen. Kokemusta on. Välttämättä ei tarvitse edes valita sitä ensimmäistä ja ruminta rekalla ajavaa ja telaketjuihin kietoutuvaa sänkitukkaa.
Koira taas on kiinnostunut mistä vaan mikä liikkuu, joten sen suhteen voisin harrastaa vaikka seinäkiipeilyä. Kissa taas on valitettavasti liiankin kiinnostunut kaikesta nahkaisesta (tarkoitan 4,2 kiloista pallitonta), joten se saa jäädä repimään nahkasohvan palasiksi, autooni en ota.
Joku saattaa olla kateellinen kun voin ajella kesät pitkät. Myönnetään, että hauskempaa se toki on kuin istua toimistolla kauluspaita päällä kuuntelemassa turkkiämmien valitusta, mutta siihenkin kyllästyy. Välillä kieltämättä muistelee kaiholla aikoja jolloin kuukausipalkka napsui tilille vaikka nyt ei olisi viikkoon jaksanut edes sähköposteja lukea. Mutta silloin piti kuitenkin aina valua kustannuspaikalle, nyt voi halutessaan maata sängyn alla jos siltä tuntuu ja sitten kun tulee nälkä, tehdä taas vähän hommia. Puolensa kaikessa. Nyt kuitenkin alkaa hieman jo (viimeiset 3-4 vuotta) tympiä koko harrastus. Uusista jutuista saa aina välillä virtaa, kuten kisakuvioista, kouluttamisista, uusiin ratoihin tutustumisista jne. Mutta kohta tämä harrastus alkaa olla nähty, ainakin tässä määrässä.
Suosittelen ostamaan sen verran pienen kämpän ja hankkimaan sen verran hyvätuloisen daaminen että selviää omillaan nin halutessaan voi viettää vaikkapa vuoden ja neljä kuukautta sapattia, ajaa pari kautta pelkästään rataa ja näkeepähän sitten oliko sen arvoista vai ei.