Tuossa iltapäivästä lähdin ottamaan pyörää ulos autosta.
Jokainen tietää miten tiukkaan eturengas jämähtää telineeseen kun lämpimänä siihen tuuppasee.
Noh, totuttuun tapaan lähdin ensin eturenkaan puolelta vähän heilutteleen jos vaikka irtois.
Ei irronnut millään ja minähän en odottele apua, lähtee se siitä yksinkin...
otin eturenkaan puolasta kunnon otteen, jalat haralleen kuin ennen wanhaan maastavedossa, kunnon rykäisy, ja...
irtoshan se...ja oikeen kunnolla...lähti meinaan saamaa kyytiä taaksepäin ja pois kokonaan telineestä.
Ja miten siinä käy, pötkölleenhän se pistää...
ehdin napata kunnolla sarvista kiinni, jarrutin menoa kädellä, tungin sen auton seinän ja pyörän väliin...tangosta kiinni ja apinan raivolla pyörä takas pystyyn.
käteen tuli kiva reikä, josta veri tursusi, en tiedä mihin osui, mut ei se mitään...pyörä laskeutui suht pehmeesti seinää vasten...kaatumatatti lepäs pyöräkotelon päällä ja vielä auton seinä pehmeetä huopaa, huh.
Ei tullut pienintäkään jälkeä pyörään, eikä autoon...henkisiä traumoja ja kättä vähän kirveltää.
Mitä tästä opimme, en taida seuraavalla kerralla tehdä sitä noin, mut opin myös sen et nousee se mopo eturenkaan puoleltakin pystyyn ja kevyesti kun hätä rakkaasta oli suuri.