Tänään sain suuren kunnian koeajaa pillubiimer v3:sen. Uudelleenkokoamisen jälkeen sillä ei oltu viel ajettu milliäkään. Radan kuivumista odotellessa oli hyvää aikaa säätää klipareita ja kahvoja kohdilleen. Hyttiin tuli huomattavasti lisää tilaa, ja sehän sopi meikäläiselle. Samoin kahvojen asennot on nyt huomattavasti anatoomisemmat.
Enkkani alastarossa oli omalla mopolla (ZX-6R) baut tasan 28. Rehellisesti sanottuna hieman jännitti lähteä koeajolle, koska mopo ei ollut oma, eikä itse kasattu, joten koeajolta saattoi odottaa mitä tahansa. Varsinkaan ku takanakkina oli SC1:nen ja keli oli ehkä vähä turhan kylmä sille (pilvinen +19). Lähdin liikkelle "varovasti" omaa kovaa ajellen.
Etujarrut ei oikein ottanu parissa ekassa mutkassa, mutta funtsin että joko palat on uudet tai "väärässä" järjestyksessä. Ne tokeni pääosin jo palmasiin mennessä.
Ajelin menemään ja jälkikäteen datasta katsellen jo tokalla kierroksella syntyi oma enkka 27.73 joka sit vielä parani kutoskierroksella 27.1:een. Hymyilytti.
Semmosta tasasta 27:aa ajelin koko koeajon. Oma ajaminen noin kokonaisuutena oli ihan metsässä, onneksi ei kirjaimellisesti. Puristamista, jännittämistä, sohellusta.
Setin loppupuolella aloin hieman ihmettelemään kun mopon perä ei oikein tuntunut siltä miltä sen pitäis tuntua, joten kurvasin varikolle hieman ihmettelemään, ja jo varikon sisääntulossa tuntu ett ny joku jumittaa ja pahasti.
Siin sit hetken ihmeteltyä huomas ett takajarru puskee hieman nestettä ulos/ kiehuu(?)/ savuaa. Ja takarengas ei liiku enää mihkään.
Jo pre-setti-chekkailussa olin hieman ihmetellyt takajarrupolkimen lyhyttä liikettä, ja sehän se jumitti männän siten että nesteen paluukanava oli tukossa. Joten kun jarrut hieman kuumeni ja neste laajeni, niin takajarru alkoi laahaamaan normaalia enemmän ja kuumeni entisestään. Ja lopulta jumitti täysin, onneksi vasta varikolla.
Ois voinu olla aika mielenkiintonen tilanne ku takajarru ois ollu jumissa jossain apeksissa.
Mutta onneksi niin ei käynyt, vaan takajarru tokeni polkimen pienellä säädöllä.
No tottakai tokassa setissä piti sit yrittää entistä kovemmin. Ja ihan munillehan se meni, tai hiekalle, lemmikäisessä. Ajoin hiekkaa pitkin nurtsille 10-lipulle, ja tarkistin että mopo ei kuskaa hiekkaa mukanaan, ja vasta sen jälkeen takas radalle, ja varikon kautta portille ilmoittamaan jotta en kuskannu hiekkaa radalle.
Sit taas iha eniten täysii radalle renkaita putsaten ja lämmitellen. Ja uus enkka 26.928.
Jo parin setin täysiä ajaminen teki olosta hieman puhdittoman, mutta ehkä juuri siitä syystä, kun ei enää jaksanut puristaa täysiä ja eniten, niin kolmannella setillä kolmannella kierroksella tuli päivän enkka 25.600.
Neljäs setti oli 25.599-26.463-vauhtista. Treenasin ihan tarkoituksella markee-tyyliä, eli käytin kroppaa mopon sivulla niin paljo ku pystyin. Homma meni lähinnä pelleilyks kun joka mutkassa rupes kyynerpää oleen radassa ja kunnon fokusta itse tekemiseen ei ollut juurikaan, vaan homma oli ihan täyttä fiilistelyä hymy korvissa.
Viidenteen settiin sit latasin odotukset korkeelle, ja ajattelin että perus jarru-taitto-apeksi-avaus-fokuksella pääsisin 24:n puolelle. Mutta se jäi kaukaiseksi haaveeksi. Vauhti oli 26.113-27.802.
Voimat oli ihan loppu, koska olin vetäny koko päivän parin kolmen grillatun reissaripuolisko-juustovoileivän voimalla.
Jälkikäteen ajatellen polla oli ihan liian pehmeä ja hidas hiilareiden puutteen takia, joten vauhti tuntu per*****n kovalta, vaikka oli mitä oli.
Paljon paljon muutakin päivään mahtui, mutta ei jaksa naputtaa kaikkea ruudulle.
App, minä kiitän.
Tämä oli ehkä paras päivä radalla koskaan; ja siellä olen viihtyny jo seittemättä vuotta/ plakkarissa parisataa ratapäivää.