Ja jos haluaa insinörtteillä niin tässä pari sanaa:
Renkaan pito perustuu kahteen erilliseen asiaan:
1) Adheesioon
2) Hystereesiin.
Adheesiosidos muodostuu kuivalla kelilla kumin ja asvaltin välille, mutta on äärimmäisen herkkä millekään väliaineelle (esim. vedelle). Heti jos kumin ja asvaltin välissä on jotain (esim. vettä) adheesiota ei muodostu, jolloin pito tippuu huomattavasti. Kuivalla kelillä renkaan pito muodostuu siis adheesiosidoksista kumin ja asvaltin välillä sekä kumin hystereesistä.
Sateella adheesiokitka puuttuu, joten puuttuva pito on korvattava suuremmalla hystereesillä. Tästä syystä saderengas on pirun pehmeä, jolloin myös kumin hystereesi on suuri. Hystereesi perustuu siis kumin kykyyn muuttaa muotoaan ja palautua siitä (välissä hukataan energiaa toiseen muotoon ja muuta diipadaapaa). Mitä isompi palautuva muodonmuutos, sitä suurempi hystereesi näin rankasti yksinkertaistettuna kun puhutaan kumista. Jos väliainetta (ja tai vauhtia suhteessa vesipatjan paksuuteen) on paljon, ei pehmeäkään rengas saa kontaktia asvaltista, jolloin myös kumin muodonmuutos ja siten myös hystereesikitka jää olemattomaksi. Tuosta syystä ns. vesiliirrossa ei ole juurikaan pitoa. Lisää infoa löytynee termeillä adheesio, hystereesi ja stick-slip.
Kiitos ja anteeksi.