SUL, eli Suomen urheliluliitto ei noteerannut ultrajuoksua urheilulajiksi lainkaan vielä kymmenisen vuotta sitten. Meitä oli sillon pari kolme kymmentä aktiivia, ja päätettiin perustaa seura, ja rekisteröitiin se.
Lähdettiin pitämään ääntä lajista ja itsestämme Juoksufoorumille, jossa jokunen tuhat juoksun harrastajaa. Keskityimme korostamaan, että tämä kova extremelaji on jokaiselle hölkkää tai juoksua harrastavalle loistavan hauska ajanviettotapa kokeilla jotain ihan uutta. Kehoitimme tulla kokeilemaan järjestämiimme kisoihin kuinka pitkälle jaksavat juosta yhteen menoon. Madalsimme kynnystä liittyä seuraan, ja lähteä mukaan lajiin, niin alas kuin mahdollista. Kaikki kaikessa oli saada tavis harrastajia mukaan kisoihin, jotka olivat ennen kauhunsekaisia tunteita herättäviä koitoksia lenkkeilyä harrastavien ihmisten mielissä; 100 km, 24 h, 48 h, 6 h. etappijuoksut, jne...
Saimme näkyvyyttä kun lähestyimme ihmisiä kertomalla heille että tärkeintä ei ole kilpailla ketään vastaan, vaan jokainen kilpailee vain oman itsensä kanssa. Osallistumismaksut kisoihin ovat viitisen kymppiä-reilu satanen. Toistimme toistamasta päästyämme, ettei sinun tarvitse olla aktiivijuoksija, vaan riittä kun olet toisinaan lenkillä käynyt, jne.
Nykyään meidän seurassamme on 197 jäsentä, ja monissa muissakin kestävyysjuoksuseuroissa on runsaasti sekä kovan luokan juoksijoita, että kisoissa käyviä tavisharrastajia.
Kynnys matalalle, ystävällinen ja kannustava vastaanotto ekakertalaisille, ja sitä ekaa kertaa kokeilla rohkaisemaan tavis harrastajille.
Onko ratamoottoripyöräilyssä mörköjä enemmän kuin ystävällisiä, hauskaa ja positiivista harrastustoimintaa korostavia henkilöitä?
Mikä mättää, kun missään tiedotusvälineissä ei näy mitään, ja touhumme on näin sisäsiittoista.
Eihän nuo kilvellisillä pyörillään varikolle tulevat edes uskalla tulla kysymään, että saisko tuonne radalle mennä kokeilemaan iktsekin.
Positiivista ulosantia ystävät hyvät!. Hauskaa tämä on, ja se hauskuus edellä suurelle yleisölle esittelemään lajia, eli kaikille kymmenille tuhansille Suomalaiselle motoristille, joista 99% ei edes tiedä että omalla pyörällä voi mennä koko päiväksi ajamaan radalle muutaman kympin hinnalla. Sieltä ne tulevat kisakuskit seuloutuvat.
Veren vähyys on suurin ongelma.
JULKISUUTEEN lajia.