Kiitos itsellenne. Ajoin tänään melkeinpä ennätysväsyneessä tilassa radalla. Ei OLUT olutta juotu, vaan la-su potkin itseni ensin lievään ylirasitustilaan kicbikella (älkää kysykö mikä witu kik..), ja sitten eilen oli muuten stressaava päivä. Sain unta tuskin 2 tuntia, ja aamulla kurssille. Kurssilla taas jotain uutta oppi, ja ainakin kahvilanmutkaan tulen vastedes siitä keskikohdasta sisään, ja sitten ääriterävä vekki. Tämä on tituleerattu nyt Kallio-Relander-linjaksi. Sillä pesen toisen edellisistä vuonna 2014. Ainakin Presidentin. Sen oikean.
Ajoin minä itsekin tänään. Ekalla setillä täydet 20 min, mutta possujunassa naatiskellen. Varmasti kesän rennoin setti. Sai siinä kokeilla alustan toimivuutta, ja päivän paras anti lienee Janne heikkilän alustasäätö, joka teki moposta vakaan avauksissa. Oli takaiskarin paluuvaimennus hirmuisen tiukalla, ja pakkasi iskarin röykyissä kasaan, aiheuttaen pompotusta ja sellaista. Helevatan hyvältä tuntui kun mekatsu sääti.
Äjä vaan väsyi, ja hirmuisia luistoja sain aikaan toisella setillä, kun pää oli tavallistakin telkänpönttömäisempi. Huh huh. meinasin nurin mennä kuluneella renkaalla ja wäsyneellä päällä. Ikinä ei ole kaatuminen ennen olut lähelläkään. Tehän tiedätte.
Vaihdoin sitten vielä uuden renkaan, ja sitten totesin olevani justiinsa siinä telkkarimainoksen 1 promillen wäsytilassa, kun en meinannut saada takapyörää paikalleen. Pyysin murmelaa tekstaamaan vaimenuksen, etelän mies kun on. Hyvin kuulemma pelas.
Oli joka tapauksessa erittäin hauska ja rentouttava päivä. Muut paukutteli ennätyksistään sekunttikaupalla pois, mikä huippuhyvä juttu. Minä kerhokisassa sitten hiljennän porukan. Veikkauksia vaan vetämään millä taktiikalla; pölypilvellä ja räsähtävilä äänillä, vaiko tuulennopealla vakaalla ajolla
Ai niin: Murmelalle kiitos pimentyneen tiedonkeruun korjaamisesta!
Hywä Öty!