Itse aloitin kisailun 2011 YCC:ssä. Lähdin täysillä mukaan ja päätin ajaa koko kauden. Budjetti oli sen verran suuri, että uutta rengasta sai alle aina kisoihin ja treeneissäkin paljon uutta kumia enkä ajanut ollenkaan huonoilla renkailla. Kisa- ja ratapäivät yhteensä taisi olla vähän yli 30 päivää kaudessa. Pyörä pistettiin iskuun (Öhlins, Bazzaz, PP tuning jne. jne.) ennen kautta ja siihen paloi myös paljon rahaa. En oikeesti edes tiedä paljonko tuo kaikki panostus tuli maksamaan, mutta taisi se olla jotain 15-20'000e.
Kausi olikin sitten todella hieno. Kaikki odotukset ylittyi moninkertaisesti. Raskasta se oli, kun kokoajan jossain menossa. Ja jos ei ollut radalla, niin sitten piti käyttää pyörää huollossa, hakemassa uusia renkaita, vaihdattamassa uutta kumia vanteille yms.
Mutta, mutta... sitten tuli kausi 2012. Eipä enää ollutkaan tuollaisia summia laittaa rahaa harrastukseen. Pari YCC:tä kävin ajelemassa eikä se innostus ollutkaa enää samanlaista, kun ratapäiviä muutenkin oli aika vähän, niin ajotuntuma oli melkolailla hukassa. Sen verran vähän olen ajanut, että vaatisi paljon ratakierroksia, että saa taas hyvän ajotuntuman ja -fiiliksen päälle. Normaalit ratapäivät ei nekään enää maistunut samalle, kun tiesi ettei pysty kunnolla kisailemaan, niin oli vähän päämäärätöntä ajelua. Seuraava kausi 2013 voi olla ihan välivuosi ettei välttämättä tule yhtään ratapäivääkään ajettua. Tiedän jo ettei ole rahaa panostaa kokonaiseen kisakauteen, niin ei ehkä ole innostusta käydä vain kruisailemassa ratapäivillä.
Itse olen vähän tällainen, että mennään täysillä sitten kun mennään. Siksi tällainen puolittain kisaaminen ei oikeen maistu. Sain kisakaudesta 2011 hel***in hyviä muistoja, paljon uusia kavereita, mutta samalla (rahan puutteen takia) kuoli ainakin toistaiseksi innostus ajella rataa ilman panostusta kisaamiseen. Nauttisinko edelleen yhtä paljon kuin ennen normaaleista ratapäivistä, jos en olisi lähtenyt mukaan kisaamaan? En tiedä. Asiassa oli minun kohdalla omat plussansa ja miinuksensa. Varmasti paljon myös luonne kysymys, että mikä riittää kellekin.