Kemoraan lähtiessä tavoittena oli ajaa perjantaina 17-alkuisia, lauantaina 16 ja sunnuntaina 15. Aikasempi enkka oli vissiin jotain 19 tai 18 tjsp, mutta kemoralla olen käynyt niin vähän, että tiesin sen olevan selkeästi alle nykyisen taitotasoni.
No ei se ihan menny nin ku elokuvissa. Nakutin tasasta 17:ta pe-la-su. Mut onneks kerhokisa oli siirretty alkamaan inhimilliseen aikaan, joten latasin 110% kokosen tatin otsaan, ja lähdin sinne vetämään ihan eniten täysiä. Kädet tärisi jo tuntia ennen starttia. Latinki oli vissiin kohillaan.
Pisteenä iin päälle oli se että app:llä sattu olemaan yks "ylimääränen" SC1 takanen mukana. Keli on täydellinen ko renkaalle, joten pito oli maximaalinen. Joten jo etukäteen tiesi että pystyy surutta lataamaan avauksissa niin paljo ku sielu sietää.
Lähtötaktiikkana oli se että ihan v**un sama miten hitaasti lähtee liikkeelle kunhan keula ei nouse suoraan lähtöruudusta pystyyn, kuten kävi esim edellisessä alastaron kisassa.
Lähtöruutu oli 15. ja ruudukosta puuttu vissiin 2 kuskia. Ekan mutkan jälkeen olin 9. ja edessä ajeli suorilla pakeneva varikkonaapuri. Yritin heti alusta alkaen tuuppia mopoani joka rakoon mitä vaan vähänkin jarruissa, apeksissa tai avauksissa oli.
Lähtökierros 1:20.9
Toinen kierros 1:18.8
Kaks ja puol kierrosta "mietittyäni" päätin vetää paluusuoran jarrussa sisäpuolelle rinnalle ja katsoa miten käy. No eipä siinä mitään sen kummempia, ohi pääsin vissiin ihan siisitisti.
Vauhti kasvoi heti ja ohituskierroksen aika 16.8
Heti ohituksen jälkeen pelkäsin tottakai että mut kuitataan saman tien takas, joten vedin niin paljo ku ranteista lähti. Rata oli edessä tyhjä koska tulpan takia seuraava vauhtiryhmä oli jo ehtinyt karkaamaan. Vilkuilin suorilla pari kertaa taakseppäin, ja ihmettelin ku ketään ei näkyny missään. Ja funtsin että onko ne vetäny jonku ryhmähässäkän ja laumana ulosajanu.
Ensimmäinen oma nopea kierros 1:15.081
Jatkoin ihan eniten täysiä puristamista, kirjaimellisesti, ja ranteet puutu niin pahasti että kädet oli ihan puuta/ tunnottomat. Vilkuilin edelleen taakseppäin, ja ihmettelin missä muut. Mut koska ei näkynyt, ja kunto oli jo loppu tossa vaiheessa, niin hölläsin turboruuvia yhen naksun jotta veri pääsis kiertämään käsiin.
Vilkuilin joka kerta myöskin kierrosmäärä näyttöä fiiliksellä "ei pysty, ei jaksa". Loput kierrokset oli yks 15 kierros ja loput 16 alkusia.
Kärkikuski kun kippas, niin taisin maaliin tulla sijalle 7.
