Lainaus käyttäjältä: Raaseri - 28.10.12 - klo:20:21
Lainaus käyttäjältä: raukkis - 28.10.12 - klo:18:34
Mutta käytättekö jotain noita älyluureihin saatavia treeniohjelmia tms. Itsellä endomondo iPaskassa ja bluutuuth sykevyö.
Sportstracker täälläkin. Bt-sykevyö harkinnassa, vanha Suunto silloin tällöin messissä. En juuri välitä sykkeestä, aika hyvin tunnen kroppaa ja pystyn annostelemaan onko kova vai peruskunto. Kalorit on itselle se ja sama, sen verran liikkumista että pysyy toimistotyöläisella vaivat pois ja jaksaa harrastaa.
Vielä noista sykkeistä, kolme viikkoa sitten olin kovan motocrossukon kanssa ajamassa ja tarinaa iskemässä. Se on voittanut mestaruuksia ja MM:ssä ajellut. Sanoi että pohjakunto on mielettömän tärkeä, koska sitten kun ajetaan tosissaan, keskisyke on 180 erän ajan. Ja nää ukot juoksee maran täyspitkänä reilusti alle kolmeen tuntiin. Eipä silä, niin se on itelläkin crossissa pumppu taistelukierroksilla kun vähän koittaa tyrkätä.
Sykemittaria käytän salillakin, mutta ainoastaan katselen siitä palautumisajat, eli odotan sarjojen välillä että laskee tietyn rajan alle. Näin vältän voima- tai kestovoimatreenin menemästä kestävyysharjoitukseksi (kuluttaa, ei kehitä voimaa). Sykemittaria ei todellakaan tavitse kestävyysurheilussa, hyvänä esimerkkinä Janne Holmen, joka ei ole koskaan pitänyt sykemittaria harjoitellessaa, ja mara 2,10. Ja jos katsotte Kenian äijien ranteita, ei niistä juoksutietokoneita monelta löydy, riittää kun äijät on koneita. Sykemittarilla voi kuitenkin toisaalta ohjata täysin kestävyystreeniään. Se on vaan toinen tapa määrittää rajat millä alueella mennään, mutta pelkkä kello ajaa saman asian. Itse alkuaikojen innostuksissani tulin hankkineeksi sykemittarin, josta tuli tapa. Olen kuitenkin aina edennyt juoksutreeneissä ja varsinkin kisoissa puhtaasti kellon mukaan, joka on luotettava. Vähän sama juttu kuin se paljonko laitat rautaa tankoon, kun tiedät maksimisi liikkeessä. Nykyaikaiset sykemittarit on kuitenkin hauskoja härveleitä, ja mulla on tapana aina heti lenkin jälkeen ladata kellon käppyrät tähän koneeseen, ja sitten muokata niistä löysät pois (kusitauot ym.). Koskaan en tutki jälkikäteen lenkkieni mittaritietoja, vaan ainoastaan saatan myöhemmin verrata esim. edellisen vuoden keskisyke/kilometrivauhti samalla lenkillä. Kokeneella erittäin paljon harjoitelleella ja harjoittelevalla kestävyyshörhöllä sykkeet eivät myöskään käytännössä enää muutu miksikään päivien välillä, vaan minäkin tiedän satavarmasti esim 5 min/km vahdilla juostessani muutaman lyönnin tarkkuudella sykkeeni. Kuitenkin sitä vaan mittaria vahtaa koko ajan. Sen tehtävä onkin minulle antaa lisää liikkuvia osia muuten suht tylsään juoksutreeniin.
Joo, maksimikestävyyden alueella mennään krossissa, ja ehkä radallakin, mutta se peruskestävyyspohja on todella se minkä päälle vasta pystyy rakentamaan vauhtikestävyyttä (aerobisen kynnyksen ja anaerobisen kynnyksen väli 70-85% max) , ja lopulta maksimikestävyyttä (anaerobisen kynnyksen yläpuolella 85-100% max)
Eli vaikka krossissakin suoritusaika on vaan joitain kymmeniä minuutteja, ja koko ajan mennään ~90% max teholla (siis syke), on harjoittelua tehtävä valtava määrä kevyellä teholla, jotta kroppa kestää myös kovatehoista treeniä ja kisaa. Peruskestävyysharjoittelua laiminlyödään ylivoimaisesti eniten ei aktiiviharrastajien kesken, melkeinpä lajissa kuin lajissa. On kivaa juosta ja hiihtää aina sata lasissa. Matalalla teholla tehdyt pitkäkestoiset treenit eivät oikein sytytä elämyksistä naatiskelevaa 2000-luvun kansalaista (enkä ihmettele).