Tässä pieni suuntaa-antava laskelma jarrutuksen voimista.
Ilmanvastuksen aiheuttamaa voimaa mallinnetaan kaavalla Fb = bv^2, jossa b on poikkipinta-alasta ja muodosta riippuva vakio ja v on nopeus. Omalle mopolleni (R1-07) laskin huipputehon ja huippunopeuden perusteella vakion arvon b = 0,23 kg/m. Tämä lukema pätee siis oltaessa kyykyssä katteen takana. Murmelan data on tämän kanssa sopusoinnussa (tarkkaan vertailuun pitäisi tietää massa ja pyörien hitausmomentit). Pystyasennossa Murmelan datasta saadaan kertoimelle arvo, joka on 75 % suurempi, siis 0,40 kg/m.
Tarkastelussa ilmanvastus voidaan jakaa kahteen osaan, pyörä (yllä mainittu vakio b) ja kuskin yläkroppa, jonka vakio on d = 0,17 kg/m. Oletetaan vielä, että renkaan kitkakerroin on myy = 1 ja että kokonaismassa on m = 280 kg ja käytetään putoamiskiihtyvyydelle likiarvoa g = 9,8 m/s^2. Täydessä jarrutuksessa radan pinnasta saadaan voima Fr = myy*m*g = 2,74 kN.
Nopeudessa v = 200 km/h = 55,6 m/s saadaan ilmanvastuksesta seuraavat voimat:
Fb = 0,71 kN (pyörä) ja Fd = 0,53 kN (kuskin yläkroppa)
Kokonaisvoima on F = 3,98 kN ja tässä saadaan aikaan hidastuvuus a = F/m = 14,2 m/s^2 = 1,45 g.
Jos oletetaan, että kuskin yläkroppa on mk = 50 kg, niin tässä jarrutuksessa siihen vaikuttaa voima Fk = mk*a = 0,71 kN. Selkä- ja käsilihasten osuudeksi jää Fk – Fd = 0,18 kN, toisin ilmaisten 0,37 g. Tämän voiman kestää pelkillä selkälihaksilla, jos pystyy istumaan tuolilla kallistuneena pystyasennosta eteenpäin 22 astetta.
Kun jarrutus jatkuu, niin ilmanvastus pienenee ja nopeudessa 100 km/h se on neljäsosan aiemmin lasketusta. Silloin kokonaisvoima on 3,05 kN ja hidastuvuus 1,11 g. Nyt selälle jää 0,84 g, joka vastaa sitä, että kun makaa vatsallaan kaveri jalkojen päällä, niin saa melkein yläkropan irti lattiasta.