Vois kait näpytellä omasta lipasta, josko siitä joku oppisi.
3vk sitten botnialla päivän vika setti. Kierrosajat oli varmaan siellä 44 alkusia. Ei ollut kello päällä. Viime kesänä ajoin 41,8 joten yliyrittämisestä ei ollut kysymys, vaan höpsöstä virheestä.
Tunsin kuinka oikeelta puolelta rengas oli alkanut repeämään setin aikana. Pitkässä oikeassa avauksessa ennen shikaania piti ottaa vähän varman päälle, ettei käy hassusti. Ajoin kuitenkin, mutta tiedostin asian ja avauksissa maltoin aavistuksen. Tulin kikkamutkaan, vaihde jäi neloselle vaikka kolmoselle piti pudottaa. Koska oli kuitenkin sellainen reipas rytmi ajossa päällä ja tuntui hyvältä, niin pitihän se apeksin jälkeen avauksessa tiputtaa kolmoselle, eihän kusiainen siitä nelosella mihkä liiku.
Sit lähti. Muistan kun nousin penkistä kun takapää otti pitoa, niin ajattelin että on ihan hanskassa vielä. En muista mikä edellä tulin ekana alas. Polvet edellä tulin kerran kuin myös selkä edellä. Ekana perus "äkkiä pyörä sivuun ettei kukaan aja päin" ja vitut.
Saanut edes itteä ylös, sattu niin perkeleesti. Sain ryömittyä itteni nurmikon puolelle selälleen, ja aloin heiluttaa kättä epätoivosesti. Yritin näyttää että hengissä ollaan, mutta yritin myös hoputtaa että v***u se lanssi tänne ja äkkiä. v***u että teki kipeetä. Huusin kypärän sisällä v***ua ja per****ttä. Tai siis "huusin" sellasta hönkimistähän se oli kun ilmatkin pihalla. Ajattelin että otan hanskat pois valmiiks lanssia varten. Visiirin sain auki, en muuta. Sattu niin saatanasti.
Lanssi kun tuli niin huomas, että kipukin väheni. Eli varmaan osittain vähän henkimaailman juttuja. Hädissään ajatellu että v***u kuolen, ja kuvitellut kivunkin kovemmaksi.
Päädyin sitten lopulta seinäjoien keskussairaalaan. Nilkka kipsattiin. Telaluu murtunu koko matkalta. Pääsin sitten seuraavana päivänä lanssi kyydillä kotisohvalle asti, kun lanssi oli matkalla muutenkin Vantaalle. Kaikki kuvattiin, ja valitin erityisesti olkapäätä ja rannetta nilkan lisäksi.
Tapaturma sattui siis 1.8 lauantaina. Sain 6.8 kirjeessä yhteenvedon tapaturmasta, josta luin että myös kämmen murtunut!?!!? Olin ihmeissäni. Miksei asiasta mainittu mulle mitään Seinäjoen sairaalassa. Samalla kirjeessä käskettiin mua varaamaan itse jatkohoitoa Peijaksen sairaalasta Vantaalta, vaikka muistan selvästi, että mulle sanottiin Peijaksen olevan yhteydessä minuun. No varasin ajan Peijaksesta. Ajattelin, että kai se murtuma on kerrottu, mutta jostain syystä ei ole jäänyt mieleen. Miten tollaisen asian voisi unohtaa, joten epäilen ettei asiasta ole mainittu mulle mitään.
12.8 Peijaksen sairaalassa lääkäri luki tietoja. "Hetkonen, sullahan on kämmenkin murtunut, minkätakia se ei ole kipsissä?" Kaksi pientä murtumaa, mutta kuulema olisi ehdottomasti pitänyt kipsata heti seinäjoella. Samana päivänä sitten käsi kipsattiin ja kuvattiin peijaksessa. Valitin myös, että olkapää on edelleen pirun kipeä tietyssä asennossa. Tähän todettiin, ettei seinäjoella otetuissa kuvissa näy mitään, ja jos kerta omaa painoa kannattelen kepeillä, niin ei siellä oikein mitään voi olla. Olin vaan, että jahas.
Maalaisjärkikin sen sanoi, että v***u pakko siellä jotain on olla. Koska jäi sellainen kuva, ettei mua otettu peijaksessa tosissaan, niin varasin ajan yksityiselle Mehiläiseen. UÄ ja röntgen kuvat. Solisluussa murtuma. Paranee ajan kanssa.
Koska mulla on tylsää, niin kerroin pitkän tarinan. Mutta tarinan opetus: jos mutka menee vituiks, niin älkää alkako sählään, vaan minimoikaa tappiot ja ajakaa seuraavalla kierroksella paremmin. Vähän sama kun vauhti meinaa loppua ennen apeksia ja kaasulla sählätään koko mutka leveäksi. Mun olis pitänyt vaan ajaa nelosvaihteella eikä tiputtaa kolmoselle.
Nyt maksan tuosta virheestä vielä pitkän aikaa sohvalla.
Toinen opetus: pitäkää ne vakuutukset kunnossa. Vaikka maksut on noussut niin nyt maksoi ittensä kyllä takas aika kirkkaasti.