Lainaus käyttäjältä: qazwsx - 08.10.12 - klo:18:20
Mites on moniko aikoo priorisoida ittensä Espanjan radoille tänä talvea? Noin niin kuin vain esimerkkinä.
Suunnitelmissa olisi.
Moottoripyöräilyn aloitin vajaa 30 vuotta sitten. Se asetin silloin prioriteetiksi nro 1. Muut jutut, kuten opiskelu, työ, naiset, eläimet, harrastukset, sukulaiset jne. olivat vähemmän kiinnostavia.
Siinä vaiheessa kun tyhjältä pöydältä lähtee ponnistamaan, ei ole oikein mahdollista priorisoida itseään ajamaan rataa 12 -vuotiaana Espanjaan, mutta jos ottaa tavoitteeksi, että se olisi mahdollista 30 vuoden päästä, se saattaa jopa onnistua kuten on onnistunut ajaa jokainen YCC:n lähtö vuodesta 2005 ja olla radalla kaikki kesät vuodesta 2001 alkaen.
Moinen priorisointi vaatii ja on vaatinut veronsa. Opinnot eivät ole sujuneet aivan poliitikkojen toivomissa raameissa, työtkin valittu pitkälti sellaisiksi jotka mahdollistavat rakkaan harrastuksen toteuttamisen eikä prioriteettina ole ollut kk-ansion maksimointi tai hienot tittelit. Toki harrastuksen ohessa koulunpenkkejä on kulutettu koska harrastuksella ei elä, saati rikastu ja joku päivä harrastukseen voi totaalisesti tyhmpääntyä ja sitten vituttaisi jos ei olisi jotain uutta juttua.
Kun puhutaan priorisoinneista, silloin kannattaa vain keskittyä siihen. Unohdetaan järki, moraali, paljonko kenelläkin on äo jne. Jos 40-vuotiaana viiden lapsen isänä ja kolmen vaimon (joista kaksi jalkasellaisia) päättää priorisoida moottoripyöräilyn, sitten priorisoi. Se on vain tahdosta kiinni. Se mitä muut ajattelevat on priorisointia tarkastellen irrelevanttia. Joku toinen priorisoi alkoholin ja kyllä se perhe silläkin harrastuksella lähtee, joku toinen jonkun muun. Itse en varmaankaan olisi kyennyt priorisoimaan moottoripyöräilyä jos minulla olisi perhe ja perheen elättämiseksi täytyisi luoda uraa. Nyt on vain oma perse (ja koiran) ja valinnat ovat helppoja. Ovatko valinnat sellaisia joita tulee kaduttua kuolinvuoteella, sen näkee sitten. Voi olla tosin, ettei vuoteeseen tule kuoltua.
Siitä olen kuitenkin melkoisen varma, etten tule ostamaan itselleni 50 -vuotislahjaksi Harrikkaa enkä ala sen ikäisenä leikkimään nuorta kapinallista. Ymmärrän toki, että joillakin se tarve tulee eteen kun on jotkut muut asiat priorisoitu aikoinaan. Jokainen tyylillään ja nauttikoot niistä asioista jotka itselleen on tärkeiksi laskenut. Tässä maassa onneksi on varaa valita, Nigeriassa voisi olla toisin.