Nyt rataharrastelun uudelleen aloituksen myötä on ollut jännä huomata, että jo 2008 omat R6R:n säädöt ovat olleet aikalailla tontillaan.
Laitoin meinaan vanhoista ratapöytäkirjoista geometrian, jouset sekä esijännityksen samoiksi sekä vaimennukset jätin kaikki pari naksua löysemmälle kuin mitä ne oli 2008 olleet. Silloin ajelin Contin kumeilla ja 190/55 takasella. Nyt on ollut käytettyjä Pirellejä, niin 190/55 kuin 180/60 profiilin kumeksia. Kertaakaan ei ratapäivän aikana ole tarvinnut miettiä alustaa tai edes koskea siihen, vielä kun en osaa sanoa mitä sen pitäisi tehdä toisin.
Omalla ajamisella, kropan liikuttamisella jne. saa aika paljon aikaan muutoksia, joten sitä alustaa on mielestäni melko turhaakin paikoin ruuvailla meisselin kärki punahehkussa.
Ja yksi mikä täytyy sanoa/kysyä ihan ääneen ihmetyksenä; Mikä villitys tämä on, että ruuvataan perä ihan tonttiin ja keula niin korkealle kuin keulaputkia piisaa, jopa yli? Omaan järjenjuoksuun ja ajotyyliin ei moinen muutos oikein istu. Osaako joku oikeasti sanoa mitä tuolla haetaan takaa?