Lainaus käyttäjältä: Jukka_R - 23.07.12 - klo:22:06
Lainaus käyttäjältä: app - 23.07.12 - klo:08:53
2010 vanhempi harrastaja sanoi minulle ratavarikolla, että Mp-Tuen toiminta on parhaiten organisoitua, ja olen todennut tämän paikkansa pitäväksi, muihin seuroihin itse vertaamatta. Itsekin olen sanut palautetta aloittelijan virheistä, aina kun on ollut aihetta. Tässä syy miksi viime syksynä liityin seuran jäseneksi. Turvallisuuteen panostetaan todella tehokkaasti, ja se mikä on ollut tehtävissä toimitsijoiden taholta, on tehty.
Jos minun talkooapuni kelpaa, olen käytettävissä tulevilla ratapäivillä välillä radan varressakin. Jos ei avut muuhun riitä, niin syötän vaikka lokeille silakoita läheisellä peltoalueella, niin eivät ole radalla aiheuttamassa vaaratilanteita.
Ensimmäinen kappale meni ns. hilserajan yli. Hyvä jos miellytti, en tosin hahmota mikä. Tärkeintä ei ole tietää miten saa ihmiset iloisiksi vaan se, että saa. Itsekin luulen porukan nauravan jutuilleni, viisaammat tietävät sen olevan ulkomuotoni.
Asiakaspalveluun emme ole panostaneet, prioriteettinä on ollut turvallisuus ja heti perässä tehokkuus. Toisilla parempaa palvelua, ystävällisempää ja joillakin viihteellisempää. Meillä tuo on ollut tavoite vuodesta 2001, toivottavasti edes osittain onnistuttu. Yhdistys on sellainen kuin sen jäsenet, joten tervetuloa kehittämään sitä mieleiseksi. Varikolla tarvitaan väripilkkuja. Siksi on hyvä, että pyöräsi on siellä. Omani on tylsä ja harmaa, kuten omistajansakin. Tänään tallilla kävi toinen väripilkku. Ainoa mies jonka tiedän valaneen oksennuksen pyöräänsä, maalanneen tankkiin värkin kuvia ja sijoittaneen takalaukun paikalle katiskan jossa mätiä supikoiria. Itsestäni ei olisi siihenkään. Tervetuloa siis Alastaro Golfin kentälle mätine kaloinesi. Laita niiden sisään vielä laksatiivia niin kaikilla on kivaa.
Ensimäinen oli tarkoitettu kevennykseksi asiaan, joka käsiteltiin kurssin jälkeen varikolla. Asia koski minun saamiani sieppejä varikolla henkilölle, jota päin olin ajaa pääsuoralla, tämän pysähdyttyä säätämään ajanottoa kesken setin, keskelle rataa. Asia tuli hänenkin kanssaan sovittua, eikä mitään ongelmaa olle enää.
Toinen kappale ei selvenystä tarvitse. Olen siis käytettävissä kaikkiin mahdollisiin seuran ratapäivillä oleviin tehtäviin, johon katsotte minun soveltuvan. Tiedän tasan tarkkaan mikä työmäärä on suunnilleen saman kokoisen yhdistyksen pyörittämisessä, kuin Mp-Tuki, koska olen Endurancen perustajajäsen, ja seuran alkumetreiltä osallistunut kaikkien tapahtumien organiseeraamiseen, ja tehnyt jos jonkun sortin työtä taustalla, mitä kaikkea roudaamista ja järjestelyä monikaan jäsenmaksunsa maksanut jäsen ei osaa edes arvata. pitkiä päiviä, viikkoja jne... Palkkana kaiken vapaa-ajan menettäminen/saada viettä aikaa saman henkisten ihmisten kanssa harrastuksen parissa, joka on itselle elämäntapa ja intohimo.
Lokki-osio oli ilmeisesti epäonnistunut vitsi, jolla kuitenkin tarkoitin vaan sitä, että en ole kranttu siitä mitä puuhailen radan varressa, kunhan jotain hyödyllistä puuhaa löydätte, silloin kun tarvitaan päiville henkilöitä radan varteen, tai minne vaan.
Viihdepuolen olen oppinut sysäämään kohtuulisen jämäkästi omassa elämässäni sivuun, silloin kun ryhdytään töihin, tai mihin tahansa vastuullisiin tehtäviin. Ja se että räkähuumoria viljelenkin siellä täällä, ilmeisesti ärsytyskynnyksen yli sinun makuusi, otan vastedes huomioon. Osaan pitää turpani kiinni, kun siitä kerran huomautetaan, vihjaavastikin. Voit olla vissi ja vasrma, ettet joudu enää kuuntelemaan turhia kysymyksiäni arvokasta aikaasi tuhlaamaan. Olen jo oppinut selvittämään asiat, joita en noviisina tiedä, tämän minulle uuden haarastuksen monista yksityikohdista muilta ihmisiltä. Itse vastaan aina ja kaikissa tapauksissa joka ikiselle ihmiselle, joka ikiseen kysymykeen, mitä he minulta tulevat kysymään, kun ole ultrajuoksuseura Endurancen tapahtumissa seuran toimijana. Siitä minä nautin.
Persettäsi (tai muidenkaan seuran aktiivien) en nuoleskellut kehuessani seuran toimintaa hyvin organisoiduksi, vaan toin esiin sen minkä olen nähnyt näiden runsaan parin kesän aikana, kun olen ratapäivillä käynyt. Jos katsantokanasi on se, että olen narkannut ja dokannut jo aivomassastani traumatasolle yltävän osan höyrynä korvistani ulos, voit olla oikeassakin, kas itse sitä ei varmaankaan huomaa. Tosin kaman käytön panin poikki v. 1997 touikokuun 15 päivä. Alkoholia tippuu edelleen satunaisesti, mutta ei aamutuimaan.
Olen eläinten ystävä, ja vakuutan silakoideni olevan tuoreita, mikäli minun vastuuleni silakkakeisarin homma todellakin lankeaa.
Juoksut on juostu minulta tästä kesästä eteen päin, ja tarkoitus on nyt panostaa tähän harrastukseen sen minkä talous antaa periksi. Aikaa ja innostusta on riittävästi.