Motoparkissa syksyn viimeisenä ratapäivänä oltiin ensimmäistä kertaa ceparilla, ja olihan se alussa hiukan outo, mutta yllättävän luonteva ja pirun vakaa ajettava. Ei missään kohtaa tullut mieleenkään, että alusta tai mikään muukaan vaatisi jotain petrausta. Luistokytkimen puuttuminen aiheutti mulle pari lähellä piti-tilannetta alussa, ja nippa nappa vältyin parissa kohtaa kaatumiselta, muuten erittäin hyvä ajettava.
Meidän pitää vielä harkita Juniorin kanssa lähtöä, kun oltiin jo samalla kurssilla, mutta mä lähtisin uudelleen ilman muuta ceparilla taas.
Ajoasento on tärkeämpi tällä, ja joutuu tosiaan ajamaan, kun ei ole hyrrävoimia ja massaa tukena. Kun lisäksi joutuu keskittymään ainoastaan mutka-ajoon, uskon vahvasti että tämä on opettelussa tehokkaampi väline. Kamera takana kuvaamassa on armoton, ja kun palautetta joutuu raadin kanssa itse katsomaan saman tien, johan alkaa se persekin siirtyilemään, ja ylkroppaa perässä. Sitä paitsi on mukava ajaa, kun suorilla kaikki menee samaa verkkaista tahtia, ja oikeesti joutuu keskittymään tosissaan linjaan ja jarrunpaikkaan.
Lisäys: Pitää lisätä että ei ole ollut läheskään yhtä hauskaa kurssilla koskaan, kuin caparilla. Kyllä naurua piisaa ainakin alussa.