Olen päättänyt lopettaa ultrajuoksun kokonaan, tosin pakon edessä polvivamman takia, jota ei pystytä juoksukuntoon korjaamaan. Ratailu on ollut erinomainen henkireikä tässä kohtaa tähän puuduttavaan maalaisarkeen, mutta nyt on innostus niin kova, että alan panostaa sen minkä näillä lahjoilla, tällä budjetilla, ja näillä ikävuosilla kykenen.
Jos tähän asti olen mennytkin hiukan vasurilla harjoittelun suhteen, vastedes pidän kiinni siitä, että olen ikäluokassani ensi kaudella fysiikan suhteen eturivin henkilöitä. Aikaa ja motivaatiota riittää, ja kuntopohja on nyt jo kohtuullinen, muutoksia vaan treenimenetelmiin, eli aerobista ja anaerobista kestävyysharjoittelua yhdistetynä kestovoimaan salilla. Kurinalainen harjoittelu on olut elämäntapa, ja tämän nyt pari kuukautta kestäneen löysän kesäloman jälkeen alkaa ohjelmallinen harjoittelu. menen samalla tyylillä kuin ultrapuolellakin: Alkoholille nollalinja (alkoi 13.7), ja syöminen ravinnon tankkausta, eikä herkuttelua, vain 1 herkkupala/päivä. Rasvaprosentin vedän suunnilleen viime talviseen (5.7% pihtimittaus Paavo Nurmi-keskus), ja fyysisen treenin kokonaismäärä 12-16 h/vko netto.
Asuntolainan loputtua juuri, ja moponkin viimeisten osamaksujen lakatessa kohta, pystyn investoimaan riittävästi harjoitteluun, ilman että tarvitsee jättää ratapäiviä talouden takia väliin; ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. En esimerkiksi ole viimeisen kalenterivuoden aikana ole käynyt ravintoloissa kuin tasan yhden kerran. Pienessä maalaiskylässä asuessa heräteostoksetkin ovat pyöreä 0. Askeetinen elämä on tullut ultramisen myötä elämäntavaksi, enkä törsää muualla kuin ratapuuhissa, joka onkin sitten sitä hardcore-meniningillä.
Minulla on ollut kv-juoksumatkoilla "satasan sponsoreita" pari kappaletta, jotka ovat pistäneet minulle matkat, hotellit ym kulungit, eikä ole tarvinnut varusteitakaan itse ostaa.
Toinen näistä halusi lähteä tukemaan tätä minun uutta harrastustanikin, ja renkaat olen sanut häneltä tälle kaudelle jo. Ensi vuonna kun aion ajaa koko sarjan läpi, ei kuulemma tarvitse huolehtia rengasasioista, kunhan kohtuudessa pysytään.
Nyt vaan pitää koittaa ajaa mahdollisimman paljon kierroksia loppuvuoden päivillä, kun on kiireiden ja sateiden takia jäänyt alkukausi todella vähäiselle treenille.
Tämä on helevetin upea harrastus, ja vihdoinkin on myös varaa panosta tähän. Nuorempana ei voinut edes kuvitella pytyvänsä tällaisia summia irrottaa jo pelkkiin välineisiin. Näkeehän sen miten äijä on täpinöissään, kun tänne foorumillekin suoltaa roskaviestejä tällä intensiteetillä.
Varkoilla aika kuluu jo ajamattakin, niin hyvä meininki on porukalla. Kestävyyslajien aktiiveilla olisi oppimista siitä kuinka asioita voi tehdä, ilman että otsa on kurtussa koko ajan. En tarkoita missään tapauksessa yleisesti, vaan ainoastaa sitä, että suvaitsematonta porukkaa on enemmän terveysintoilijoissa, kuin motoristeissa, joista osa luonnollisesti myös minun kaltaisiani viherhiirulaisia.
Omat hörhönsä on tietty lajissa kuin lajissa, mutta täällä moottoripuolella skaala on todella laaja, mikä on loistava asia. Ei tarvitse hävetä pikku juttuja omissa erikoistottumuksissaan. Täällä osataan nauraa, vaikka itkun paikka oliskin realismia.
Tuolta listalta löytyy nimi, enkä saanut tänä vuonna enää siihen lisäystä. Sitä ei kukaan teistä pysty kuvittelemaan, miten raskas paikka voi olla joku per*****n polven kierukoiden rikkoontuminen. Olen asunut lenkkarit jalassa asfaltilla viimeiset 10 vuotta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Spartathlon Minulla läpäisyt 2006, 2007, 2008, 2009 (-10 ja -11 vammojen takia pois)
Tässä maaliintulokuvia vielä. Kaksi päivää 27-33 asteen paahteessa antaa punaiset posket. Parta oli aina ajettu lähtiessä aamulla Akropolisiin starttiin.