Mäkihyppyä kun kollina harrastin, kaatumisen jälkeen kiivettiin takaisin torniin, ja seuraava hyppy. Pelonpoistohypyksi kutsuttiin.
Kun kaaduin 2010 ensimmäistä kertaa Alastaron kahvilanmutkassa loppuun kuluneella takarenkaalla, olin ajanut edellisellä kierroksella ennätykseni 1.35.85. Mua nauratti niin perkeleesti, että jengi ihmetteli mitä hauskaa toi tilanteessa näkee. Tapanahan on olla sivistyneesti turparutussa, ja synkin ilmein vieta. Mopo oli ajokunnossa, ja heti seuraavalle setille takaisin. Ajoin siinä 1.36.00.
Ainoa huono kohta oli viime syksynä, kun tuli viimeisenä päivänä kautta isompi kaato, jossa rystysessä ja olkapäässä pientä luunmurtumaa. Ne ketkä näki mun tulevan lanssista silloinkin ulos, näkivät että hauskaa oli taas.
Sittan pääsi radalle vasta tänä kesänä. Tuntuma pahasti kateissa, mutta pikku hiljaa se lähti.
Tämän kertainen kaato ei mörköjä tee. Ajan sen minkä fysiikka antaa periksi loppukaudesta. Jarrut jäänee lähes kokonaan pois, mutta keskitytään treenaamaan kaarreajoa.
Jos uskoisin synti-käsitteeseen, sanoisin, että extreme-lajeissa pelko on pahin synti. Täysin ehdottomasti. Peilejä kun meillä ei ole, niin mitä sinnje taakse tähyilemään.
Joo, ja minua valistuneimmille sanon suoraan oman mottoni; Virheistä et opi mitään, onnistumisista opit. Viisaus ei ole sitä että mietitään mikä meni päin viddua päivä- kuukausi- tai vuosikaupalla, jos se ei ole itsestään selvää. Hyvin hyvin harva kaato ei ole käsiteltävissä minuutissa parissa lipan jälkeen.
Alastarossa kun pääsin ambulanssista konkkaamaan pihalle 12.6. mua ei kiinnostanut mikään muu, kun se mikä oli vauhti viimeisellä kierroksella (onneksi puhelin löytyi hiekasta ehjänä, ja sain nähdä päässeni omaan vauhtiini). Ja toisena asiana, saanko mopon ja käden kuntoon viikonlopun kisaan.
Pahimmat lippani olen tehnyt lumella. Nyt kaatuillaan sitten asfaltilla, eikä mitään tietoa, milloin seuraavan kerran. Tänä kesänä en pysty enää konttaamaan, kun toipuminen vie niin kauan, mutta kyllä mä lupaan ens kesänä taas volttia heittää. Tosin saatan pettää lupaukseni, mutta näkee jos sinne asti elää.
HANAA!