Lainaus käyttäjältä: jarska - 28.08.12 - klo:21:47
Oliko hyvä kurssi, oppiko mitään uutta, millasia Kallion veljekset oli kouluttajina?
Mistään varsinaisesta rata-ajokurssista ei voitane puhua. Teoriaosuus Alastaron ajamisesta oli hyvä (kesto 2h). Osallistujamäärä per kouluttaja oli aivan liian suuri, jotta henkilökohtaiseen opetukseen olisi ollut mahdollisuuksia ja näin sitä myöskään ei saanut. Osalla valitettavien kaatojen johdosta jäi kierroksen mittainen perässäajokin toteutumatta. Kaatojen määrä oli tilaisuuden luonteeseen ja osallistujamäärään suhteutettuna aika suuri (2-3 kpl). Sinällään tilastolliseen otantaan luvut pieniä, mutta järjestämillämme rata-ajokursseilla (osallistujamäärät 12-40) yksikään kuski ei ole kolmeen vuoteen kaatunut. Lienikö hieman yliyrittämistä ja päivän lyhyys "pakotti" ulosmittaamaan osaamisensa heti (ajo-osuuden kesto 4h)
Itse kysyin ryhmäämme vetäneeltä Mika Kalliolta miltä ajoni näytti ja onko jotain fataaleja virheitä. Tuohon hän joutui rehellisesti sanomaan, ettei nyt muista kuka olin ja missä kohti ajoin. Sama ongelma varmaankin muilla. Eli henkilökohtaista palautetta ei saanut. Veskulle taas jäin paremmin mieleen (tunnetaan entuudestaan) ja kun hän ajoi perässä niin sain jopa kehuja ykkös- ja kakkosmutkien jälkeisten suorien avauksista. Data-alysaattorilta tulee varmaan sitten toisenlaista tekstiä lirutteluista ja vässyilystä, mutta luotan tässä tapauksessa positiivisempaan palautteeseen jonka sain MM-kokemusta omaavalta Alastaron rataennätyksen haltijalta.
Tässä vaiheessa on siis syytä korostaa, etten missään nimessä moiti tilaisuutta. Markalla saa markan tavaran. Ei 150 eurolla voi saada itselleen päiväksi MM-tason jätkiä henkilökohtaista opastusta antamaan ja alustoja säätämään. Tuollaisen palvelun hintalappu olisi jossain lähempänä 1000 euroa. Tuollaiseen massaluennointiin ja pienimuotoiseen ajolinjojen näyttöön sekä siihen, että tavikset saavat tavata
tv:stä tutun livenä, hinta oli kohdallaan. Veljesten erittäin kohtelias ja avulias asenne oli plussaa. Kun meriitit ovat tuolla tasolla, niitä ei ole enää tarve korostaa koska kaikki tietävät ne. Akankannon maailmamestaruudet ja universumin parhaan neppiskuskin tittelit ovat taas sitten sellaisia joista kannattaa yleisölle kertoa, koska niistä ei kukaan ole koskaan kuullutkaan.
Teoriaosuudessa oli mielestäni parasta se, että tuotiin selkeästi esille se, ettei ole olemassa mitään yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa ajaa mutkaa ja mutkaan. Jokaisella on oma tyylinsä. Eräät SM-tason kuskitkin ovat sanoneet, ettet sinä voi noin mutkaan ajaa, sinne ajetaan näin. Nyt sain neuvon, että jos tykkäät ajaa mutkaan noin, niin sitten seuraavaan mutkaan täytyy ajaa näin. En siis enää yrittänyt apinoida muiden ajolinjoja vaan ajoin sellaisia vaihtoehtoisia linjoja jotka sopivat omalle tyylilleni ja riskinottotasolleni parhaiten. Ilman vetoapua paransin omaa ennätystäni tasosta 1:25.2 tasoon 1:24.6 ja myöhemmin Veskun perässä roikkuen 1:24.0. Pitäisin parannusta kohtuullisena. Myös mutkaan ajamisesta sain paljon uusia vinkkejä. Moni on tähän asti opettanut, että pyörä käännetään pelkästään jarrulla ja mutkaan ajetaan apeksiin asti jarrulla ja sitten kaasua. Nyt tuohonkin löytyi vaihtoehtoisia tapoja ja kun siirsin ne omasta ajosta sitten suoraan käytäntöön, niin nopeissa mutkissa vauhdit kasvoivat vaikka pientä hapuilua oli ja omilla vahvoilla osuuksillani hieman hitaammin nyt meninkin kuin aikaisemmin.
Lisäksi mieliharmia aiheutti alkuun se, että nopeaan ryhmään oli tullut kuskeja joilla ei ollut rengaslämmittimiä. Siinä sitten ajettiin possujunaa 1:40 vauhteja kolme kierrosta alkuun. Ilmoittautuessani mietin oikeasti ilmoittaudunko nopeaan vai keskiryhmään, sillä oletin, että jos rata-ajokurssilla on MM-tason miehet vetämässä, niin siellä nopea ryhmä tarkoittaa jotain 1:20-1:25 väliin olevia treenivauhteja ja hitaampi sitten noita rauhallisempi. Nyt taisin olla nopean ryhmän nopein (jos nyt ei tietenkään kouluttajia lasketa) vaikka kaukana Suomenkin kisakuskien vauhdeista olen.
Mielestäni kurssi sopii hyvin jos tarkoituksena on:
- nähdä MM-tason osaaja livenä
- viettää leppoisa aamupäivä tarinoita ja kaskuja kuunnellen joiden lomassa käydään myös rata-ajon teoriaa hieman + Alastaron linjat läpi.
- ajaa samaan aikaan radalla MotoGP-kuskin kanssa
- ajaa yksi tai kaksi kierrosta omaa kovaa huippukuskin ajolinjoja seuraten (aikataulumuutosten, kaatojen ym. takia tuo ei kaikilta toteutunut)
Kurssi ei taas sovellu, jos tarkoituksena on:
- oppia rata-ajamisen perusteita
- saada henkilökohtaista opetusta omaan ajamiseensa (possujunat ovat erikseen)
Valtaosa koulutettavista vaikutti vilpittömän tyytyväisiltä ja jos kouluttajatkin olivat positiivisella asenteella liikenteessä, niin silloinhan tilaisuus on mitä onnistunein.
Jos taas haluaa henkilökohtaista opetusta omaan ajamiseensa, mahdollisten ajovirheiden poistamiseen, alustan säätämiseen jne. niin silloin vaikkapa Wehnän vetämät kurssit ovat aika sopivat. Suosittelen niiden lisäksi käymään myös muiden kursseilla, koska yhdellä kouluttajalla on yksi näkemys ja toisella toinen. Itselleni sopii paremmin Kallion neuvomat ajolinjat kuin Wehnän. Kari taas on, ainakin minun omaan tasooni nähden, verraton kaveri säätämään alustoja ja testailemaan niitä. En minä olisi sillä vessalla, millä viime vuonna ajoin, ajanut 2,8 sekuntia nopeampia kierrosaikoja. En tiedä vaikuttiko alustan shimmaus ja säädöt 1 vai 3 sekuntia kierrosaikoihin, mutta näiden neuvojen, säätöjen ym. summana olen nyt ajanut 2,8 sekuntia nopeampaa kuin mitä vuosi sitten. Näiden ratavuosien ja ratapäivien jälkeen tuollainen parannus on kohtuullisen hyvä. Yksin junnaamalla näistä ei tahdo mitään tulla, joten vilpittömästi suosittelen kurssituksia.
Oma kysymyksensä on sitten kokonaan se, onko jollekin 1:55 kierroksia Alastarolla ajavalle mitään lisäarvoa Kallion neuvosta kuinka pyörä käännetään etu- ja takajarrun avulla mutkaan tai siitä kuinka ensin tulee vauhtia himmata jotta pyörä saadaan kääntymään seuraavalle suoralle. Ei 1:55 (tai 3 min) tasoa olevat vaan käännä pyöräänsä mutkaan jarrulla eikä sitä ohjata kaasulla. Tuota vauhtitasoa ajavilta puuttuu vielä perusteiden hallitseminen ja ilman perusteiden hallitsemista on aika vaikea kyllä tuollaisia neuvoja hyödyntää. Se on kärjistäen vähän sama kuin jollekin karaten tai kwondon alkeiskurssille tulisi MM-tason kaveri kertomaan ja näyttämään kuinka hyppykiertopotku tehdään kolmella kierteellä kahden metrin korkuuteen. Nice to know, mutta siinä kaikki sille kuulijakunnalle. Se, että pääsee tasolle jossa Kallioiden antamista neuvoista on todellista hyötyä (toki joillakin voi lähteä kierrosajoista puolikin minuuttia pois kun joku kertoo mihin suuntaan rataa kierretään tai että pyörää ohjataan muun muassa kallistelemalla) vaatii kymmeniätuhansia toistoja ja kymmeniä, ellei jopa (kuten minun kaltaisen hitaasti omaksuvan tapauksessa) satoja ratapäiviä.
Kaikin puoli hyvä ja opettavainen päivä niin kuljettajan, kouluttajan kuin ratapäivien järjestäjänkin näkökulmasta. Kaikkiin noihin osa-alueisiin sain lisävalaistusta ja uusia ideoita joten kiitos Jasminille sponsoroinnista, oli kannattava reissu. Oikeammat vastaukset olisivat toki olleet hyppyläpsyhymiöiden liimailuja ja ylisanaisia kehuja, mutta harrastan itse näitä rehellisempiä. Pahoitteluni siitä.