Kolmas kausi ratailua on alullaan ja sunnuntaina tuli Kemorassa ensimmäinen kaatuminen. Olen koko ajan ollut valmistautunut siihen, että kaatuminen tulee, joten en ottanut sitä mitenkään shokkina. Harmitti tietysti, kun ajopäivä meni pilalle ja mopokin sai osumaa. Lisäksi oma terveydentila huolestutti hiukan.
Sunnuntain ensimmäinen setti alkoi 13.40 ja lähdin varikolta muutaman muun perään. Lähtö oli reipas ja ajattelin jo jääväni jälkeen, mutta kakkosmutkassa ryhmä otti rauhallisesti ja sain sen kiinni. Paluusuoran jarrussa samoin ja onneksi pidin riittävän turvavälin, etten perään ajanut. Ajattelin sitten, että ohitan katsomosuoralla ja odotin sinne saakka, mutta siellä ei kusiaisen teho riittänyt, joten päätin tyytyä ajelemaan tämän setin tuon ryhmän perässä. Paluusuoran jarrukin meni toisella kierroksella ryhmältä jo paremmin, mutta silti ajoin siitä eteenpäin kolmosella karusellinkin ja siitä avaus Wehnän oppien mukaisesti kohti kanttaria, niin että vasemmalle kaartava hevosenkenkä otetaan kahdella apeksilla (tai ehkä oikeastaan yksi apeksi, mutta sekä sisäänmenossa että ulostulossa ajetaan kanttarin vierestä ja keskellä käydään radan puolivälissä).
Ajoin sisään ja aloitin kääntämisen ja silloin tuli vasempaan kylkeen toinen mopo. Ajattelin, että nyt kaadun oikealle kyljelle, minkä vuoksi käänsin oikealle ja sitten olinkin jo hiekalla, jonne tein lennokkaan mahalaskun. En ehtinyt tuntea mitään, näkyi vain kirkas välähdys. Nousin istumaan ja vasta kehotuksen saatuani kävelin rengasvallille lanssia odottamaan.
Nyt on niska kipeänä ja hieman rintakin. Lisäksi löytyy muutama mustelma, mutta vaikuttaa siltä, että ei mitään isompaa vammaa tullut. Puolisen tuntia taisin olla lanssissa puhaltamassa. Verenpaine oli aluksi 210 ja laski hyvin hitaasti. Ilmeisesti oli adrenaliinia veressä ja koko päivän pysyin pirteänä, vaikka ajomatka kotiin kesti viisi tuntia ja kävin välillä syömässä. Illalla otin Buranan ja sivelin Voltarenia niskaan ja nukahdin heti. Ambulanssissa saamani ohjeen mukaisesti heräsin kolmen tunnin kuluttua tarkistamaan, millainen on vointi. Oli hyvä ja toistin lääkityksen ja jatkoin nukkumista aamuun saakka.
Kiitos kaikille minua avustaneille. Pakkailin tavaroita hissukseen ja raavaammat kaverit auttoivat raskaammissa tehtävissä. Kun kuorma oli valmis, lähdin hissukseen ajelemaan, joten kaikkia en ehtinyt paikalla kiittää.
Näillä näkymin ensi viikonloppuna ajellaan Orgin päivillä Motoparkissa. Jos ei kusiainen ole kunnossa, niin ajan Rytkösellä.