Kausi 2018...
Kausi 2017 meni aika putkeen siinä mielessä, että mitään suurempaa miinusta ei tapahtunut. Pysyin pystyssä, ja kierrosaikakehitys oli nousujohteista. Aivan tavoitteseen en päässyt, mutta noin yleisesti ottaen motorsportti harvoin tarjoaa täydelisiä onnistumisia, varsinkaan jos ajattelee koko kauden pituutta.
Nohhhh, kausi 2018 onkin sitten tarjonnut aivan jotain muuta.
Kauden 2017 päätyttyä, ja Alastaro Circuitin ilmoitettua uuden pinnoitten teosta, syttyi liekki. Aloin laskeskelemaan että millaiset kierrosajat olisivat mahdollisia kaudella 2018, ja itsekkin hieman irvistelin laskelmien lopputulosta. 1:19 alkuinen kierrosaika olisi ihan realistisesti saavutettavissa näillä käsillä (12 vuotta harrastanut), tällä iällä (44v) ja alla olevalla mopolla (vakio S1000RR + K-Tech alusta).
Kausi alkoi hyvin. En jarrutellut yhtään, enkä ajanut varman päälle, vaan annoin mennä aivan täysiä heti, parin kolmen kierroksen jälkeen, kun huomasin että talven ruosteet olivat karisseet. Tuloksena oli kevään ensimmäisenä ratapäivänä kierrosaika joka oli vain sekunnin hitaampi kuin edellisen syksyn enkka. Toki alastaron uusi pinnoite auttoi paljon, mutta myöskin se että sileä rata on aina sopinut minulle ja antanut mahdollisuuden keskittyä pelkästään perusajamiseen, ilman että mopo tärisee ja hyppii joka puolelle, teki mahdolliseksi sen että kierrosajat olivat alusta asti "nopeita".
Noh, sitten kesti vain hetki, ja Le Fukken Motorsport astui kuvaan mukaan. Eli mopon takapää alkoi täristä epämääräisen säännöllisesti. Koska polte oli niin voimakas, en antanut sen häiritä, vaan annoin edelleen palaa täysiä, asenteella mopo paaliin vaan saa**na jos on mennäkseen. Sen verran kauan harrastanut ja ikääkin on ett jos tässä vielä rupee himmaileen, niin aika loppuu oikeesti kesken.
Omia ennätyksiä alkoi alastarossa syntymään, ongelmasta huolimatta, tai ehkä jopa siitä syystä että vitutti niin paljon, ja aggre antoi lisää vauhtia/ kun ei välittänyt mahdollisista seurauksista paskaakaan. Takarengasta se söi ihan saatanasti (euroja paloi ihan vitusti), mutta lisää kaasua vaan saa**na, ja antaa DTC:n hoitaa hommat jos perä karkaa totaalisesti.
Kauden enkka 1:21.53 syntyi kesäkuun alussa. Ja sitten heinäkuun alussa alkoikin kaikki menemään ihan päin v***ua.
Sunnuntai, nätti keli, ei mitään ongelmia, eka setti, lämmittelyajoa, ja 9:llä kierroksella nurin etujarrulla omalla mukavuusalueella ajaessa. Huolimattomuusvirhe. Ei yliyrittämistä tms.
Nopeasti lainailemaan osia, mopoa nippuun, ja sunnuntaina orgin kerhokisaan, koska olisi mahdollisuus voittaa ilmainen osallistuminen SM-kisoihin.
Noh, se meni abaut plänin mukaan, ja palkinto taskuun.
Seuraavana perjantaina ajelin botnialla, perusajoa, kolmas setti, kolmas kierros, perä pomppasi kikkamutkan jarrussa ylös, päästin jarrusta, wobli, takas jarrulle, liian kovaa, ja taas nurin. Huolimattomuusvirhe.
Taas lainailemaan osia. Motivaatio oli ihan täysin nollassa. Ainoa syy (oli "pakko") miksi edes pistin mopon kasaan oli se että .org oli maksanut osallistumisen SM-kisoihin. Muuten olisin tod näk lyönyt hanskat tiskiin kaudelta 2018.
Noh, sain mopon juuri ja juuri kasaan aika-ajoihin mennessä, ihan vaan siitä syystä että motivaatiota ei ollut edelleenkään ollenkaan. Ajoin la aika-ajot ja kisat varman päälle, paitsi sadekelin uusintalähdön.
Sunnuntaina olikin sitten kaikki palikat (tekniikka, sää, latautuminen) järjestyksessä/ ainoa tavoite oli tulos tai ulos, eli vähintään 1:20 alkunen, ehkä jopa 1:19 alkunen, ellen lippaa sitä ennen. Aivan se ja sama, tulos tai ulos, kauden päätavoite on tässä ja nyt.
No v***u, se päätty su ekan kisan ekan kierroksen 5s mutkaan, kun törmäsin kaatuneeseen mopoon, joka liukui, ja juuri ennen kuin olin kohdalla, otti sen verran renkaillaan kontaktia rataan, että liukumissuunta muuttui päin meikäläisen ajolinjaa.
Ensimmäinen ajatus siinä vaiheessa kun mopo tärähtää ja muutun matkustajaksi/ lähen lentoon:"Ei v***u oikeesti, ei tää v***u ole enää oikeesti mahollista..." Koko syksyn, talven, kevään ja kesän mä olin ladannut noihin kisakierroksiin. Mut ei sit v***u... Ku ei ni ei... Se siitä...