Yön yli nukkumisen jälkeen toi Alastaro ei tunnu ihan niin paskalta radalta ja periaatteessa pääosin positiivista fiilistä jäi eilisestä ajamisesta.
Positiivista:
1) Kropasta löyty taas semmosia lihaksia, jotka on uinunu koko talven.
2) Heti ekalla setillä alle 1:30, eli 1,5 sekkaa kovempaa kuin viime kaudella ekanan Alastaron päivänä. Ja viime kaudella ennen Alastaroa oli karisteltu 2 päivää ruosteita Botnialla.
3) Jo tokalla setillä 0,15s kovempaa kuin viime kaudella ekalla Alastaron reissulla. Ilmeisesti ajamisen rutiini alkaa olemaan kohtuullista.
4) Kaasunasento, kierrosluku, jarrupaine ja alustadata näyttäs tulevan loggeriin. (racechrono vaati uudelleen asennuksen, että alko toimimaan, data oli kuitenkin tallentunu.
5) Pyörä vetää puhtaasti laajemmalla kierrosalueella. Veto alkaa varmaan 1000rpm alempaa ja jaksaa laulaa 500-1000rpm pidemmälle.
6) Edit. Meinas tärkein unohtua: Eli olipas mukava nähä tuttuja taas pitkän talven jälkeen.
Negatiivista:
1) Rikoin lämppärit. Olipahan hyvä muistutus, ettei ikinä pitäs ruveta neuvomaan ketään kun on lähdössä ajamaan. Minkähän takia tuokin pitää oppia kantapään kautta joka vuosi uudestaan?
2) Alusta-anturit ei näköjään nää pleksin läpi. Eli pitää vähän modata antureiden kiinnitystä.
3) Jarrupaineanturi ottaa jostain häiriöö, pitää reitittää piuha uusiksi.
4) Ajamisen rentous puuttui 90% ajasta.
5) Tokan setin jälkeen ajat ei enää parantunu. (Tosin positiivisena puolena kierrosajat oli tasasia)
Muuta:
Ei enää päiväseltään tehtäviä ratareissuja. On vaan tuo perseestä herätä ennen kuutta vapaapäivänä ja ajaa ratapäivän jälkeen takaisin.