Lainaus käyttäjältä: tamik87 - 13.07.14 - klo:00:42
Lainaus käyttäjältä: wbaum - 12.07.14 - klo:21:41
Voiko alusta olla semmoinen että nopeet mutkat ovat hankalia? Tässä pärnussa melkein jään selkeästi hitaammille kavereille ja hitaammat paikat menee taas järkyttävän paljon paremmin suhteessa. Onko tuo pyörän heijaaminen nopeissa vaan ongelma pään sisällä?
Käyppä kysäseen murnelalta apua tai Tuu nykäseen mua hihasta. Tuo on selkeä balanssi ongelma. Eli pyörän geometria vaihtelee koko ajan yliohjaavan ja aliohjaavan välillä mikä ilmenee stongan heilumisena. Jos oikein siis ymmärsin sun ongelman.
Palataanpa tähän, mitä pohdittiin meidän mopon kohdall;. tami87 oli näköjään jyvällä siitä, mikä teki meidän moposta vaikeen, jopa mahdottoman ajaa tietyissä paikoissa ptävämmällä renkaalla.
Lähdin viikko sitten kemoraan varta vasten ajamaan ratapäivän, ja kokeilemaan kaikkia mahdollisia perän säätöjä, jotta saatais edes jotain apuja Botniaa varten. Otin mukaan med ja soft renkaat, jotta sais selvyyttä myös renkaan vaikutuksesta eri säädöillä. Oli vapaa harjoitus, ja radalla sai pyöriä oman aikataulun mukaan.
Aloitin kuluneella, kovemmalla 4998:lla, eli Samin Pärnun kisarenkaalla. Väänsin ensin takaa compin lähes kiinni, ja ajoin pari lyhyttä tutustumissettiä. Tutnui aika vakaalta, mutta kivijyrämäiseltä. Avasin 5 naksua, ja lähdin uudestaan. Kakkos- ja vitosmutkan avauksissa kesti jo jonkun verran kaasua, ja oli kaikin puolin ok. Kahvilanmutkaankin sain muutaman kerran paremman avauksen ansiosta sektoriajaksi alle 9 s, mutta vielä tuli siinä 0.4 turpaan syyskuulta. Pääsin puolen s. päähän samaisesta syyskuun kierrosennätyksestäni, ja fiilis loistava. Laitoin alla 9055:n, ja kokeilemaan sillä samaa säätöä. Mopo oli aivan hirvee, takapää heijas laidasta laitaan paluusuoralla, ja levoton muuallakin. Väänsin taas menovaimennuksen 5-6 naksua pohjasta (säätövara n. 30), eikä käytännössä mitään vaikutusta. kierrosajat romahti ~2 s. Varikolle, ja säättö 20 naksua auki. Mopon käytöksessä ei mainittavaa muutosta. Sitten paluuvaimennuksella samat kokeilut, menoa vaihtaen välillä. Esijännitystäkin koitin ruuvata, mutta tuntui pahentavan. Ajettuani 61 kierrosta olin jo niin väsynyt että päivä oli täys.
Alastarossa ti-ke ajettiin perussäädöillä, ja siellä 90 jousi kokeeksi (ennen 85). Saatiin woblauksen lisäksi mopo keulimaankin samaan aikaan. Oman ajo oli tuntumaltaan hukassa, mutta en uskonut enää että mun ajat mättää koko ajan näinkin pahasti, omista syksyllä paskalla olkapäälläkin ajetuista, vielä kun koko kesän olin ollut ajamatta. Mopossa oli pakko olla jotain perseellään.
Botnialla oli sekä Wehnän että Kuparisen tallit paikalla, ja ensi töikseni menin törkeään tapaani häiritsemään 100%:lla tatsilla molempien kisaan valmistautumista. Wehnä lupasi tulla mittaamaan meidän mopon heti kun ehtii, ja Esko kaivoi ison alumiinisen buimurin alustamittatyökalun esiin, ja näytti Eekin pyörästä miten sitä käytetään. Otettiin ensin siitä mitta, ja sitten laitoin jättiläiskokoisen kulmaviivaimen meidän runkopalkkiin kiinni. Olin ilmeisesti tehnyt virheen, kun ero oli aivan liian suuri. Mittasin uudelleen Eekin pyörän, ja sitten taas meidän kolmeen kertaan. Ero oli uskomaton, ja pyörät ui aivan eri asennoissa, keulien ollessa säätöineen ja jousineen lähellä samaa. Esko kävi antamassa ohjeita mitä tehdä, ja kertoi mitä mikin mitta oli heillä, kuten myös vinkkiä säätöön.
Rautasahalla ja rälläkällä aloitettiin Wehnän toimesta säätäminen (oikeesti
, kun ensin neuvojen jälkeen avattiin iskarin pultit, perän tipahtaessa vähän toista senttiä, ja sen jälkeen takapää alas ja isommat säädöt. Hän käytti tunteja perjantaiehtoostaan mitaten ja sahaten ja säätäen alustaa, jonka jälkeen mopo alkoi olla kilpurimaisessa tikissä. Rengasapua saatiin myös häneltä, ja lopulta alkoi 4998 kesää takana, kun alussa 9854 repesi riekaleiksi 5 kierroksen ajossa, ja 4998 molemmilta puolilta.
Sami kahui mopon olevan ensimmäistä kertaa ajettava aika-ajossa, ja pri sekuntia paransi ennätystään, kisaviikonlopun jälkeen petrauksen ollessa 3+ s.
Tarkempia mittoja tai naksuja en enää edes kaikki muista enää hässäkän jälkeen, mutta uskoisimme jatkavamme tästä milleillä ja yksittäisillä naksuilla eteen päin. Oma ajamiseni nyt tuskin enää harppauksin paranee, eikä niin väliäkään, kun kruisailen välissä sen minkä raaskin ja ehdin varsinaisen kisatoiminnan välissä. Slowriden ajaa oikeesti kisaa tulosvastuulla (itselleen), ja mun vastuualueeni tiiiiimissä on olla kisoissa baarista pois. Kehokisa mulla kemorassa parin viikon päästä, ja siellä jos sais sitten petrattua omaakin tekemistä. Enää en pääse kenon mopon taa piiloon
Motomarket Hannu, Esko ja Eeki kuparinen, sekä Kari vehniäinen KVR, on ne tahot jotka taas kerran nostivat avutomat harrastajat ojasta
Juha Helenius (Kallio Racing) laittaa moottoripuolelle uutta jutskaa ecuun, kuten myös muokkaa toisen takapampun sisäkalut uuteen uskoon. Hälle jätettiin palatessa pyörä.