Pikkuhiljaa alkaa elämä voittaa. Kyllä silti vi***taa edelleen.
Eli shikaanin jälkeisen u mutkan avauksessa tuppi nurin ja pyörä kallistettuna oikeelle. Löin vitosta pesään, tässä vaiheessa pyörä on jo pystyssä mutta keula osottaa hiekalle. En osunut kunnolla polkimeen kun meni välivapaalle, katse vaihdenäyttöön et mitä v***ua mikä pykälä siä ny on. Katse takas tiehen jolloinka linja ajautu hiekalle. Nelonen hakkas rajariin eli kyllä siinä katastrofin ainekset oli. Sain pidettyä pystyssä ja lopussa kupsahti kumoon.
MMuistan siinä ajatelleeni että miten mä onnistuin tässä. Naurettava moka.
YYhtäkään lähtöharjotusta en ooo tolla ottanut mutta entisenä katupommittajama luotin itseeni. Kisan alku meni Hyvin ja ennen ulosajoa olin ohittanut kolme a kuskia ja nyt niitä oli takana kahdeksan. Tiedostin tämän ja olin ihan vinnikaisen kontissa kiinni joka myös teki nousun heti alussa. Fiilis oli hyvä, se oli tuhannen taalan paikka ja ryssin sen. Se oli saa****an vaikee hyväksyä ja olisin voinu ampua itteni sillä hetkellä.
Huomenna uus yri
