Sain eilen luotettavalta taholta tiedon, ettei murmelan sairausloma vaaranna kaverin työpaikkaa. Irtisanominen koeajalla sairausloman takia lienee siis pois suljettu vaihtoehto. Työpaikka on hyvä, ja on kaiken lisäksi oman harrastuksen parissa.
Teen tänään vahinkoilmoituksen, ja lähden viemään mopoa takaisin Turkuun, josta sen 10 vrk aikaisemmin hain korjaamolta. Vakuutus korvaa vielä ainakin tämän kerran myös mopon vauriot. Henkilövahingot hoidetaan parhaassa mahdollisessa paikassa, eli urheiluvammoihin erikoistuneessa yksityisessä sairaala Neossa, jossa oman olkapään leikkauksen jälkeinen kuntoustus alkoi viime tiistaina.
Kerrottakoon vielä että pyörän vauriot ovat kaadon paikkaan ja vauhtiin nähden hämmästyttävän pienet. Katteita ei kuitenkaan sitten saatu kokonaan puettua vieläkään mopoon, vaan maalatut rungon ja svingin suojat ovat edelleen irti edellisen kaadon jäljiltä.
Pyörän maalari Niko Salonen ei ehtinyt ottaa myöskään niitä kuvia, jotka siitä piti ottaa, koska maalaus on/oli tällä kertaa erittäin hieno. Takakate uusiks, ja etukatteen yläosaan paikkamaalaus, ja sitten se on mahdollista talven moponäyttelyä varten valmis taas. Näillä katteilla minunkaan ei ollut tarkoitus alkaa radalla ajamaan, vaan kaudelle 2014 on jo tilattu lasikuitusarja (700 €), jolla ehkä jatkan, mikäli If ei irtisano tämän jälkeen kaskoa. Ilman kaskoa en aja kierrostakaan radalla, koska pyörän omistaa Santander, ja kuollutta lehmää...
Budjettini ei kärsi murmelan takia, koska yllä mainittujen juttujen lisäksi katkesi vaan jalkatappi ja tappisarja meni uusiksi. Klipari, tatti ja posken hiilikuitusuoja suojasivat kuin ihmeen kaupalla kaiken muun. Ei naarmuakaan tankissa tai sivukatteissa. Mopo vaan liukui ruohikolle, ja toinen puoli täysin puhdas.
Mutta näitä pikku kilkkeitä meillä menee tässä hommassa koko ajan, ja mua kiinnosti eilen, sekä kiinnostaa edelleen, vain ja ainoastaan se, ettei pahemmin käynyt. Nyt ollaan murmelan kanssa samassa sairaalassa, saman olkapään kanssa, samalla radalla, samalla mopolla peräkanaa kontanneena. Ja toistaiseksi molemmat laulukuorossa. Murmela on tästä huolimatta varma kuski, ja eilen mopoa testattiin, koska wehnä vaihtoi siihen sen oman keväällä hankitun takaiskarin, joka vaihdettiin väärän mallisen tilalle. Sanoin jo ennen ekaa settiä eilen hänelle varikolla "kuka tahansa voi kaatua koska tahansa, eikä se kaato tule koskaan kello kaulassa" Ensimmäisellä setillä tuli hyvä aika, tais lähteä yli sekunti pois enkasta.
Vaikka vakuutus pelasti minun ratailuni jatkumisen mahdollisesti tulevana kautena, on todettava tähän, että alkaa olla jo mitta täys romun kuskaamisesta kylästä kaupunkiin, ja takas. Yli 2 kuukautta mennyt, ja kolmas vielä kärrätään rikkinäistä ja ehjää mopon kappaletta paikasta toiseen.
Onneksi on tämä durashellpupun keskushermosto, joka lopulta taitaa saada näistä pornohommista enemmän tyydytystä, kuin ymmärtää jäädä paikalleen miettimään, missä todellisuudessa mennään
.
Hyvä että selvittin vielä tällä kertaa säikähdykksellä.
Väsyttää myös tämä netissä räkyttäminen, joten keitän kahvit, ja pidämpä ratafoorumiloman tässä kohtaa. Loman pituus joitakin päiviä. Pysykäähän pystyssä, ja naurakaa tällekin kommellukselle. Sattuu maailmassa ikäviäkin asioita, joita me koitetaan mennä karkuun harrastuksen pariin.
Aina ei vaan sielläkään voi niiltä välttyä.