Kirjotellaanpas tänne vähän ajatuksia omasta kaadosta näin kauden alkuun.
Elikkäs kaatohan tapahtui Alastaron vikan mutkan ulostulossa ajolinjavirheen ja "hieman" optimistisen avauksen seurauksena. Missasin siis jarrumerkin ja linja valui jarrusta n. 2metriä leveäksi. Siellä keskellä rataa pyörän kääntymistä odotellessa vielä mietin, että "odota rauhassa ennen kuin menet kaasulle, anna pyörän kääntyä". Mielestäni maltoin riittävän pitkään odotella, mutta lopputuloksesta näkee, ettei näin ollut. Toki syynsä oli myös melko optimistisella kaasunkäytöllä. Koska olin mielestäni odottanut riittävän pitkään pyörän kääntymistä, työnsin pyörän pystyyn ja avasin mielestäni pyörä pystymmässä kuin normaalisti, joten myös kaasulle voi mennä kovempaa, eiks je? Noh, datasta kun kattelee niin sivuttaiskiihtyvyyttä oli vielä reilut 0,9g kun pitkittäin oli reilu 0,8. Tässä kohtaa vauhtia oli n. 55km/h ja kaasu tod. näk. kakkosella aika lähellä täysin auki (kusiaisella oppii muuten kivasti ton piiskakaasun). Karvan tuon jälkeen takanen sanoutui irti yhteistyöstä ja pito karkasi ns. veitsellä leikaten. Ekaa kertaa hokasin, että jotain on pielessä kun olin jo menossa perse ilmassa tangon yli ja pyörän perä menossa kovaa vauhtia vasemmalta oikealle. Max. nopeus tuossa ehti nousta 75-80km/h välimaastoon. Apeksista flikflok sarjan suorittamiseen kertyi matkaa kaikkiaan 30m. Pito irtosi jossain n. 10-17m välimaastossa. Että pirusti sitä ehtii ottamaankin vauhtia noin lyhyellä matkalla kaatoa varten. Asioita tietysti voisi oppia helpommallakin tavalla, mutta kantapään, tai tässä tapauksessa nilkan ja lompakon kautta oppi menee tehokkaimmin perille.
Mutta se varsinainen syy miksi tätä kirjoittelen, on ajovarusteet. Tällä kertaa selvittiin mustelmilla, ruhjeilla ja yhdellä murtuneella kylkiluulla sekä muutaman päivän sauvakävelyllä. Itsehän tulin tonttiin kirjaimellisesti naama edellä (kypärässä vauriot käytännössä pelkästään visiirissä, tosin voivat olla myös pyörimisen seurausta,) ja siitä sitten oikea olkapää/hartia, kyynerpää ja selkä edellä maahan ja jalat tuli ns.piiskana yli. Suorituksena siis aika tarkkaan samanlainen kuin CAT:n kaato, mutta hitaammasta vauhdista. Kyynerpäässä oli koko kyynersuojan muotoinen mustelma, mutta varsinaisesti kipeä se ei ollut, samoin hartiassa ja olkapäässä oli visuaalisesti melko katu-uskottavat ruhjeet. Suojat siis tekivät tehtävänsä. Polvisuojan reuna rikkoi ihon aika isolta alueelta, mutta polvi pelastui. Selän puolelta murtunut kylkiluu on aika tarkkaan selkäsuojan reunan kohdalla, ehkä yläselästä leveämpi suoja olisi estänyt tuonkin, mutta toisaalta ilman suojaa olisi varmasti ollut isompi kipeä. Ilmat kuitenkin lähti pihalle aika tehokkaasti. Kaikkein eniten kuitenkin kiitän Puman ajosaappaita, jossa on kova muovinen kuori koko kantapään ja nilkan ympäri. Isku tuli nilkan ulkosivuun ja vaikka mitään ei murtunutkaan, alkaa jalka nyt kolmen viikon jälkeen olla suht kivuton vaikka voimaa ja liikerataa vielä puuttuukin. Kävely ei edelleenkään ole ihan normaalia. Melko varmasti ilman tuota koko nilkan/kantapään ympäröivää muovikuorta olisi ollut luita rikki ja vähän pidempi ajotauko tiedossa. Katsokaa siis vähän sillä silmällä ajosaappaitanne, että kuinka paljon ne oikeasti antavat suojaa nilkalle. Osa radallekin tarkoitetuista popoista on aika heppoisen oloisia.
Ja loppuun vielä kiitokset kaikille takanatulijoille, että ehditte/osasitte väistellä keskellä ajolinjaa ilmat pihalla makaavan kuskin.