Neljäs päivä vaihtelevissa oloissa Kemoralla käyntiin. Ei tule hiki, kun nahkapukua vetää päälle. Mittarissa 11 astetta. Kaksi pyörää lähtee radalle ja minä niiden perään. Yksi alkaa karata pikkuhiljaa, mutta toinen pysyy samalla etäisyydellä. Yhdeksän kierrosta ajellaan omaa kovaa, kun viimeisen vasurin jälkeen huomaan, että kaveri meneekin varikolle. Emmin hetken, menenkö perässä, en mene ja tupeloin kahvilan mutkan puihin. Himmailen vauhtia aikomuksena tulla varikolle seuraavaksi. Paluusuoralla päätän kuitenkin, että ajellaan nyt, kun ei ole radalla ruuhkaa kerrankin. Rupean välittömästi puristamaan eniten.
Kahvilan mutkaan tullessa normaalisti valkoisen viivan kohdalla (omasta mielestä) jarrulle ja kevyellä jarrulla vasenta reunaa pitkin kohti taittoa. Seuraava muistikuva on, kun liu'utaan oikealla kyljellä. Luulen, että mopo liukuu päälle ja työnnän sitä käsillä kauemmas. Mopo häipyy näköpiiristä ja liuku loppuu. Mopo heittää vielä kanttariin osuessa kyljeltä toiselle ja jää vasemmalle kyljelleen hiekalle.
Mopossa kosmeettisia haavoja siellä täällä. Pieneillä hankinnoilla selvinnee. Pitää vielä tsekata moottorin kopat, kun ottaa kuluneet suojat pois. Slipariin pikku reikä loppupäähän. Kaatumatatit on näköjään oikeilla paikoillaan, kun ottivat isoimmat osumat. Ukossa ei edes mustelmaa.
RaceChronon mukaan vauhtia kaatuessa 60. Nyt kävin tallissa vilkaisemassa, niin eturengas on käytettynä ostettu SC1 ja paistoa 01/14
Ei nyt kaatumishetkestä osaa analyysiä heittää, mutta oisko kylmä keli, kylmä viis vuotta vanha etunen ja toki kuskin armoton kädettömyys lähellä?
