Raportoidaan nyt ajankuluksi.
Neljältä iltapäivällä hyvässä säässä paikalle. Radalla yksi yksinäinen kiertäjä. Äkkiä lämppärit päälle, neljän tunnin lippu ja odottelemaan lämpeemistä ja kaveria.
Siinä odotellessa kertoilivat, että oli päässyt peura radalle aikaisemmin päivällä. Joku ilmeisesti ajanut aika läheltäkin sitä. Kuulemma oma kuvionsa saada se aitojen toiselle puolelle takaisin. Jäinkin pähkäilemään, onko osakasko voimassa, jos ajaa peurakolarin radalla
Siinä pähkäillessä alkoi, ylläty yllätys, sataa. Ja satoi maahan asti, kunnes loppui. Alkoi taas sama märän asvaltin tuijottaminen, mitä Botnialla muutama päivä sitten. Tuijotus kuivasikin rataa, kunnes taas satoi hieman lisää.. Lopulta meni ihan saa**na käämit ja väkisin radalle. Tietysti slicksi eturenkaana. Tuntui ihan jeesuksen hyvälle luukuttaa torvi auki katsomosuoraa. Ilmassa väreili ennätys. Mutkat taluttaen varovasti ja epämääräinen fiilis, että pitäiskö nuo renkaat sittenki. Kunnes kahvilanmutkassa suoliston toimintaa aktivoiva lipsautus ja vain tuuri pelasti lipoilta. Siitä sitten hiljakseen varikolle. Kello näyttikin, että ajoaikaa on 20min, renkaat kylmät ja rata liukas. Kamat autoon ja helvettiin.
Jos ei muuta, niin ei varmaan ikinä ole ollut näin kovat poltot päästä ajamaan. Kausi ei ole vielä taputeltu.
