Aloitellaas tarina avaamalla hieman pyörän historiaa kuluneelta kaudelta. 2017 päätin kauden kevyehköön ja harmittomaan kaatoon, jonka jäljiltä sai taas parsia katteita kasaan ja vaihdella kliparia, kahvaa jäähdytintä ja muuta pientarviketta. Pyörän perus korjailun ja öljyhuollon lisäksi päivitykset jäi melko vähälle. Taisin vaihtaa jarrulevyn PUOLI KILOA (siis 500g) kevyempään, hitusen uutta kulutusosaa, öljyä, nestettä jne. Alusta pelasi ihan hyvin, joten mitä sitä ehjää korjaamaan.
Tänä kesänä aloitin kauden ekan startin ekan kierroksen kolarilla ja turva-alue visiitillä, toisessa startissa löytyi jo hieman tekemisen meininkiä ja päädyn kyljelleen muistaakseni tokalla kierroksella. Motoparkin ekassa startissa irtosi piilolinssi ja köröttelin puolisokeana kanttarit kolisten muistaakseni 6. tai 7. sijalle... seuraavassa startissa irtosi molemmat ja piti keskeyttää.
Pistetilanteen ollessa mitä se oli, meinasi motivaatio pyörän hieromiseen ja treenaamiseen olla vähän kateissa. Hommaa ei helpottanut yhtään työkiireet ja muut siviiliasiat, jotka vei huomiota ajamiselta. Loppukaudesta tuli siis ajeltua vaan kisat ja yksi treenipäivä muistaakseni. Motoparkin viimeisenä kisaviikonloppuna aloin saamaan taas ajamisen juonesta kiinni ja sain sentään omat ennätykset uusittua. Pyörä tuntui kuitenkin ajettavuudeltaan aika huteralta ja etenkin takapään avauspito oli heikolla tolalla.
Pari viikkoa kisojen jälkeen lähdin vielä päiväksi testailemaan pyörää Motoparkin vapaille, että miltä se tuntuu. Alla oli noin 60 kierrosta ajeltu Pirellin rengassetti, SC2-etu ja SC1 taka. Pääsin tällä rengastuksella 1.28,3 useaan otteeseen, kun kisassa meni täysin uusilla renkailla ja imuavulla 1.27,6. Laitoin vielä vähän paremman takakumin taakse, mutta ajat ei siitä huolimatta lähteneet parantumaan. Tein seuraavia havaintoja alustan toiminnasta:
* Mutkaan jarruttaessa pyörä oli todella vakaa, mutta hieman ennen maksimikallistusta vielä jarrulla ollessa keula tuntui aika puiselta ja puski hieman alta
* Bussipysäkki ei tullut tötterö auki sitten mitenkään, pyörä pomppi sivuttain ihan liikaa ja tuntui koko ajan kääntyvän hieman myöhässä. Tämä kohta tuli täysillä jo SBB aikoihin, joten alustassa / geometriassa varmaan jotain harmia
* Avauspito tietyssä kallistuskulmassa aika olematon ja pyörä suti aika paljon. Siitä huolimatta kohtalaisen helppo luistella, mutta ei vaan lähde avauksesta.
Säädöt testissa oli seuraavat:
* Keula makaus 33, esijännitys 3 kierrosta, jouset 10,5, öljyn pinta ilman jousia 125mm, comp auki 7, reb, auki 10, korkin alareuna yläkolmion tasalla
* Perä makaus 20mm, esijännitystä sopivasti, iskarin pituus 301mm, jousi 105N,esijännitys 3mm, comp auki 6, reb auki 7
* Välit 16/46, ketju 120 lenkkiä
Tämän jälkeen pyörä telakalle ja alusta irti. Keulasta tuli aika sottasen näköistä tavaraa pihalle, mutta kaikki oli kuitenkin ehjää, pois lukien liukuholkit, jotka oli melko kuluneet. Vaihtelin nämä uusiin... Yamahassa ylempi liukuholkki on aika veikeä vaihdettava ja vaatii erikoistyökalun. Sorvailin tähän sopivan tuurnan, kun olin särkenyt ensimmäisen liukulaakerin ja oli pakko uskoa. Liukuputket hion ns. ristikuviolle 15mic timanttinauhalla ja lopuksi vielä muutama putken suuntainen veto 9 mic nauhalla. Tällä on tarkoitus pitää tiiviste ja laakeripinta hitusen paremmin voideltuna. Ainetta tuossa poistui karkeasti noin joitain millin kymmenestuhannes osia.
Öljyn pinnan tiputin 135 mm ja summassa uusilla öljyillä muutin vaimennukset reb auki 11, comp auki 9. Etenkin tuohon comppisäätöön tuo keulaan kertyvä kura todennäiköisesti vaikuttaa, koska säädin on keulan pohjalla. Esijännitystä lisättiin hieman ja makaus omalla painolla on nyt 32mm. Keulasta tuli aika herkkä ja sama mistä suunnasta sen tiputtaa tai nostaa, niin vaikea sitä on saada jäämään +-1mm enempää eri asentoon. Keulan linjauksella, eli putkien yhdensuuntaisuudella ja etuakselin oikea oppisella kiristämisellä on myös merkitystä. yhdensuuntaisuuden toteamiseen käytän tasomaista palikkaa, joka ei saa keinua vaakasuorassa ollessaan.
Takaiskari kävi kvr pajalla ja sieltä tuli kuulemma melkoista soppaa pihalle. Taakse laitoin huollon jälkeen reb auki 8, comp auki 9 ja makaus 20mm.
Pitää näemmä alkaa huoltamaan alusta vähän tiuhempaan
Viime lauantaina pääsin kokeilemaan Motoparkkiin taasen alustaa. Oli aika kylmää ja alkuun märkä rata, jonka jälkeen välikeliä. Nuo arvotut vaimennukset tuntui sateella vähän jäykältä ja eteen päätyi comp auki 12, reb 11 ja taakse comp auki 11, reb auki 10. Perästä otin myös esijännitystä pois ja makaus takaisin 20mm.
Täysin kuivaan keliin sateisilla ajelua on tietenkin turha verrata, mutta avauspito oli jopa hämmentävän hyvä, eikä keula tuntunut pohjan lähellä enää niin puuromaiselta. todennäköisesti öljyä oli siis himpun verran liikaa. Etenkin alamäki oikeaan renkaan oikea kylki jäähtyy vähän liikaa tuolla kelillä, mutta vauhti oli ns. nolla riskillä ihan kelpoa, märkä 1.38 ja välikeli 1.33. Etenkään takarenkaasta ei juuri jäänyt edes kumin polttelijoille kaluttavaa, mutta hauskaa oli koko rahan edestä.
Kuivalla olisi kovasti haluja päästä ko. radalle koittamaan suoraan huollon jälkeisillä säädöillä, mutta se mahdollisuus meni tälle vuotta... Aika rapeasti taas työrupeamaa pukkaa päälle. Yksi kokeilemisen arvoinen asia noiden säätöjen lisäksi, voisi olla pidentää takaiskaria esim. millin ja ottaa vielä vähän esijännitystä pois, jos sillä saisi takahaarukan kulmaa vähän jyrkemmäksi ja silti riittävän ulosjouston röykkyiselle ylämäki alamäki radalle.... Tässä on talvi aikaa taas unohtaa nämä horinat, joten siksipä näitä tänne kirjoitellaan ja ajatusta saa herätellä vapaasti, mitä muuta kannattaisi kokeilla?
