Mä kun olen normi suomalaisäijä, joka ei juuri puhu eikä pussaa niin tälle kyllä suon ajatusta...

eli mikä siinä radalla ajamisessa kiehtoo, miksi se koukuttaa niin "pahasti", tietysti vois puhua kaikista lajeista, mut...
jos itteeni ajattelen niin ei mua kauheesti sytytä ajaa suoraan ja kovaa, vaikka sekin on joskus hauskaa, mut annas olla kun pääsee radalle.

Onko se sitä et oppii hallitteen pyörää sellasissa asennoissa/vauhdeissa, joita ei juuri muualla koe...pieni vaaran tunne, joka kuitenki aina on mukana ja tunne siitä kun se vähenee koko aika ja oppii rentoutuun mutkissa?
Kilpailuvietti, joka kuitenki vähän iskee jossain paikassa vaikka kuinka todistelee ittelleen et tässä mä vaan ajan omaa vauhtiani, eikä haittaa yhtään et paras kaveri pyyhälsi äsken ohi...menkööt, tai sitten jos vähän kokeilis oppia lisää ja vielä mä täältä tulen.

Selkeesti nopeempien kaverien kyllä antaa mennä suosiolla ohi, on kokeiltu sitäkin et lähtee "vahingossa" perään ja pieni koukkaushan siitä tuli, meinaan nurmikon puolelle, kuitenkin pystyssä pysyttiin.

Tähän liittyen oltiin yhden kaverin kanssa saunomassa, hän taas kova golffaamaan, kumpikin kertoili henkeään pidätellen omasta intohimoisesta harrastuksestaan ja tuskin kuultiin sanaakaan mitä toinen yritti sanoa.

Oli mikä oli niin mukanaan vie

...
Ajatuksia?