Lainaus käyttäjältä: Vuorela - 15.05.12 - klo:16:31
Lainaus käyttäjältä: jarska - 15.05.12 - klo:11:35
Nyt kun on pää täynnä uutta intoa ja oppeja ratakurssilta, niin arvatenkin syttyi kymysyksiä... 
se mistä jo toisaalla mainitsinkin, eli apeksiin jarrutus, tavallaan keulan sitominen alas jarrua vähentäen, kovan jarrutuksen jälkeen, taiton aikana.
Kuinka moni tuota käyttää, kaikki rataketut?...edellytys ja pitää oppia jos haluaa mennä joskus kovaa?..ajaako kaikki ketut näin vai kenties samoin kuin mä "ennen", eli ensin suoralla kova jarrutus, jarru irti ja sitten vasta taitto mutkaan, kuka tunnustaa?
Sitten vielä, kumpikos tapa on vähemmän vaarallinen jos puhutaan etusen lähtemisestä alta?
Tietty riippuu kuskin taidoista osata jarruttaa mutkaan, sopivasti jarrua keventäen, mut jotain arvioita?
Ajoin tuollai kuin sinäkin vielä toissa kesänä vaikka muuta luulin kai tekeväni. Omalta kohdalta ajosta tuli turvallisempaa kun ei tarvinnut enää yrittää ajaa hävittyä aikaa mutkassa kiinni. Toisaalta samalla tuli muutakin kehitystä ja ajosta varmempaa. Kierrosajoissa lähti samalla sekunteja. Vaikea on kuvitella että isolla pyörällä mentäis muilla tekniikoilla kovaa.
Ei voi mutkan ajamisen vaaroja oikein laittaa pelkkään jarrutukseen, mutta pitäisin apeksiin jarrutusta turvallisempana. Rengaskin pitää paremmin kun siinä on painoa ja mopo kääntyy kun keula on alhaalla. Vastaavasti samaan kierrosaikaan päästäkseen pitää ajaa mutka suuremmalla mutkanopeudella ja pitää mopoa enemmän kallellaan.
Tässä kohtaa kannattaa kuunnella niitä nopeita ja kokeneita kouluttajia ja miettiä miksi näin ajetaan.
Pakko lisätä tähän oma huomio viime sunnuntailta: Koko päivä tuli ajeltua tollasta 1:29-1:27.5 kierrosaikaa. Alkupäivästä hajonta oli aika isoa, mutta loppupäivästä alkoi vakiintumaan 1:28 alkusiin ja setissä aina yks tai kaks tuurikierrosta 1:27 puolelle. Yritin ajella suhteellisen rennosti ja painottaa treenin jarruissa rentona pysymiseen. Eli siis munat vasten tankkia ja kädet rennoksi. Aika hyvin siinä onnistuinkin: Aiemmin en uskonu, että kädet täysin rentona olisi mahdollista jarruttaa, mutta esim. palmasin ja lemminkäisen jarruun tämä alkoi onnistumaan tosi hyvin. Vaikka jarruttaminen oli rentoa, ei kierrosajoissa tapahtunut juurikaan parannusta, vaikka joka setti olikin sellainen fiilis, että nyt meni kovempaa. Vikalle setille sit läksin sillä menttaliteetilla, että kroppaa ei tartte säästellä. Tuloksena se, että muisti jarruttaa ihan reilulla jarrulla mutkaan sisään, mitä ei ollut tehnyt jostain syystä koko päivänä. Reilummassa kallistuksessa tuppaa paino jarrussa jostain syystä menemään vielä käsille, mutta jarruttamalla apeksiin asti tippui kierrosajasta reilu sekunti pois viimeisellä setillä ja huonoin kierros oli samaa tasoa kuin aiempi päivän paras. Tästä ainakin itse päättelin, että apeksiin asti kannattaa jarruttaa jos haluaa ajaa kovaa. Jatkossa treenin kohteena siis saada paino pysymään poissa käsiltä koko jarrun ajan, jolloin etusen alkavan luiston varmasti tuntee paremmin, mikä taas mahdollistaa kovemman jarrun.
Pääpaino jatkossa tosiaan jarrutreenissä, koska suoranopeuksien perusteella avaukset onnistuu suhteellisen hyvin, koska Alastaron pääsuoralle sai uudella mopolla melkein saman (230km/h) huippunopeuden kuin vanhalla Kemoran katsomosuoralle (236km/h). Kyllä toi voima vaan on kiva juttu.
Alastaron ekan mutka ja Palmas tuli todettua hyviksi paikoiksi harjoitella jarrumerkin siirtoa: Ekassa mutkassa on mahdollisuus vetää kiihdytysradan kautta varikolle jos menee pitkäksi ja Palmasissa rata on leveä, joten siellä on n. 10 metriä tilaa jarruttaa pitkäksi. Ekan mutkan optio tulikin kerran käytettyä kun perä oli 30cm irti radasta siinä vaiheessa kun olisi pitänyt taittaa sisään. Taustahan tuossa oli se, että Kesseli ajeli hissukseen Panigalella edellä ja meinasi päästä vähän karkuun. Minä sitten nerona päätin, että otan tuossa suoralla vähän kiinni, kun jarrutan 10m normaalia myöhemmin. Ei kyllä ollu välttämättä se paras paikka kuroo eroa kiinni näin jälkeenpäin aatellen.
