Uusimmat

132 Vieraat, 0 Käyttäjiä

Ratakehityksen virstanpylväät

Aloittaja jarska, 05.02.12 - klo:12:52

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

mic

Jouset ja shimmaus auttais kyllä munkin kohdalla ihan mielettömästä kun keula pohjaa jatkuvasti. Mut ajattelin nyt kokeilla ensin kuinka pitkälle tolla vielä pääsee ja katsotaan niitä jousia sitten joskus.

Ideana siis testata kuinka kovaa tolla itse pääsen täysin vakiona. Hevosvoimia ei ole kuin 70 heppaa vähemmän takapyörällä mitä oli mun R1:ssä.

Sent from my GT-I9100 using Tapatalk 2

app

#61
Olen päättänyt lopettaa ultrajuoksun kokonaan, tosin pakon edessä polvivamman takia, jota ei pystytä juoksukuntoon korjaamaan. Ratailu on ollut erinomainen henkireikä tässä kohtaa tähän puuduttavaan maalaisarkeen, mutta nyt on innostus niin kova, että alan panostaa sen minkä näillä lahjoilla, tällä budjetilla, ja näillä ikävuosilla kykenen.
Jos tähän asti olen mennytkin hiukan vasurilla harjoittelun suhteen, vastedes pidän kiinni siitä, että olen ikäluokassani ensi kaudella fysiikan suhteen eturivin henkilöitä. Aikaa ja motivaatiota riittää, ja kuntopohja on nyt jo kohtuullinen, muutoksia vaan treenimenetelmiin, eli aerobista ja anaerobista kestävyysharjoittelua yhdistetynä kestovoimaan salilla. Kurinalainen harjoittelu on olut elämäntapa, ja tämän nyt pari kuukautta kestäneen löysän kesäloman jälkeen alkaa ohjelmallinen harjoittelu. menen samalla tyylillä kuin ultrapuolellakin: Alkoholille nollalinja (alkoi 13.7), ja syöminen ravinnon tankkausta, eikä herkuttelua, vain 1 herkkupala/päivä. Rasvaprosentin vedän suunnilleen viime talviseen (5.7% pihtimittaus Paavo Nurmi-keskus), ja fyysisen treenin kokonaismäärä 12-16 h/vko netto.

Asuntolainan loputtua juuri, ja moponkin viimeisten osamaksujen lakatessa kohta, pystyn investoimaan riittävästi harjoitteluun, ilman että tarvitsee jättää ratapäiviä talouden takia väliin; ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. En esimerkiksi ole viimeisen kalenterivuoden aikana ole käynyt ravintoloissa kuin tasan yhden kerran. Pienessä maalaiskylässä asuessa heräteostoksetkin ovat pyöreä 0. Askeetinen elämä on tullut ultramisen myötä elämäntavaksi, enkä törsää muualla kuin ratapuuhissa, joka onkin sitten sitä hardcore-meniningillä.

Minulla on ollut kv-juoksumatkoilla "satasan sponsoreita" pari kappaletta, jotka ovat pistäneet minulle matkat, hotellit ym kulungit, eikä ole tarvinnut varusteitakaan itse ostaa.

Toinen näistä halusi lähteä tukemaan tätä minun uutta harrastustanikin, ja renkaat olen sanut häneltä tälle kaudelle jo. Ensi vuonna kun aion ajaa koko sarjan läpi, ei kuulemma tarvitse huolehtia rengasasioista, kunhan kohtuudessa pysytään.

Nyt vaan pitää koittaa ajaa mahdollisimman paljon kierroksia loppuvuoden päivillä, kun on kiireiden ja sateiden takia jäänyt alkukausi todella vähäiselle treenille.

Tämä on helevetin upea harrastus, ja vihdoinkin on myös varaa panosta tähän. Nuorempana ei voinut edes kuvitella pytyvänsä tällaisia summia irrottaa jo pelkkiin välineisiin. Näkeehän sen miten äijä on täpinöissään, kun tänne foorumillekin suoltaa roskaviestejä tällä intensiteetillä.

Varkoilla aika kuluu jo ajamattakin, niin hyvä meininki on porukalla. Kestävyyslajien aktiiveilla olisi oppimista siitä kuinka asioita voi tehdä, ilman että otsa on kurtussa koko ajan. En tarkoita missään tapauksessa yleisesti, vaan ainoastaa sitä, että suvaitsematonta porukkaa on enemmän terveysintoilijoissa, kuin motoristeissa, joista osa luonnollisesti myös minun kaltaisiani viherhiirulaisia.
Omat hörhönsä on tietty lajissa kuin lajissa, mutta täällä moottoripuolella skaala on todella laaja, mikä on loistava asia. Ei tarvitse hävetä pikku juttuja omissa erikoistottumuksissaan. Täällä osataan nauraa, vaikka itkun paikka oliskin realismia.

Tuolta listalta löytyy nimi, enkä saanut tänä vuonna enää siihen lisäystä. Sitä ei kukaan teistä pysty kuvittelemaan, miten raskas paikka voi olla joku per*****n polven kierukoiden rikkoontuminen. Olen asunut lenkkarit jalassa asfaltilla viimeiset 10 vuotta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Spartathlon Minulla läpäisyt 2006, 2007, 2008, 2009 (-10 ja -11 vammojen takia pois)

Tässä maaliintulokuvia vielä. Kaksi päivää 27-33 asteen paahteessa antaa punaiset posket. Parta oli aina ajettu lähtiessä aamulla Akropolisiin starttiin.

slowrider

En nyt parempaa topiccia löytänyt, eli pistetään tänne.

Miten te oikein pyritte kehittymään ajamisessa? Toisinsanoen mitkä on keinonne saada jatkuvaa suoraviivaista kehitystä ajoon? Ajatteko joka päivän/setin täysiä tavoitellen parempia aikoja, vai keskityttäkö tietyn asian hieromiseen (joku mutka/linja, jarrupaikka jne) vai mitä?

Omassa ajossa olen yrittänyt kummallakin tavalla, mutta tuntuu että kummassakin on huonot puolet. Kun ajaa nopeaa kierrosta tavoitellen, niin sillon mentävä lähempänä limittiä ja sillon taas uusien linjojen tms testailuun ei tule perehdyttyä kun pakkotilanteessa. Eli todennäköisesti huonot linjat/asennon virheet jne vain pysyvät mukana ja jossain vaiheessa se eka kaato on edessä...

Sitten taas kun alkaa jotain tiettyä hommaa hieromaan, niin se itse ajo menee "laiskaksi" ja kierrosajat/vauhti tippuu niin paljon että ajo menee ehkä liikaa sinne mukavuusalueelle pienellä riskillä. Sillon taas kaiken järjen mukaan opetellut linjat jne eivät ole suoraan käytettäviä/hyödyllisiä nopeammassa vauhdissa? Nyt muutamana päivänä olen tätä yrittänyt mutta ajat tippuu parhaista ajoista jopa 5s/kierros, vaikka ajaessa on tuntuma että mennään lujaa...

Onko siis kierrosaikojen/nopeudeen noston kannalta parempi ajaa lähellä limittiä vai hieroa asioita pikkuhiljaa kuntoon ja odottaa että nopeus vain pikkuhiljaa alkaisi löytymään?


murmela

Lainaus käyttäjältä: slowrider - 03.08.12 - klo:19:55Onko siis kierrosaikojen/nopeudeen noston kannalta parempi ajaa lähellä limittiä vai hieroa asioita pikkuhiljaa kuntoon ja odottaa että nopeus vain pikkuhiljaa alkaisi löytymään?
Kannattaa ajaa niin lähellä omaa limittiä, että pystyy keskittymään yhden tai kahden asian korjaamiseen per setti. Muuten vauhti laskee liikaa ja pakka hajoo.
Sieltä se nopeus pikkuhiljaa alkaa löytymään. Ja varsinkin siinä vaiheessa kun kaikki palaset pääsee samalle tasolle, niin nopeus ottaa harppauksen eteenpäin sille tasolle.
Tuo toimii ehkä noin 99%:lla ratapäivä-harrastajista.

Sitten on se 1%, joka esim elämänsä kolmatta kertaa kemorassa jollain superdukella vetelee 1.16 tjsp sen kummempia miettimättä. Totesin ko "junnulle" ett kannattais oikeesti ostaa mikä tahansa ratapeli ja kokeilla miten se kulkee, vois olla nimittäin potentiaalia.
Jarrut paskana, paha hidastaa.

eri-ernesti

Lainaus käyttäjältä: murmela - 03.08.12 - klo:21:24
Lainaus käyttäjältä: slowrider - 03.08.12 - klo:19:55Onko siis kierrosaikojen/nopeudeen noston kannalta parempi ajaa lähellä limittiä vai hieroa asioita pikkuhiljaa kuntoon ja odottaa että nopeus vain pikkuhiljaa alkaisi löytymään?
Kannattaa ajaa niin lähellä omaa limittiä, että pystyy keskittymään yhden tai kahden asian korjaamiseen per setti. Muuten vauhti laskee liikaa ja pakka hajoo.
Sieltä se nopeus pikkuhiljaa alkaa löytymään. Ja varsinkin siinä vaiheessa kun kaikki palaset pääsee samalle tasolle, niin nopeus ottaa harppauksen eteenpäin sille tasolle.
Tuo toimii ehkä noin 99%:lla ratapäivä-harrastajista.

Sitten on se 1%, joka esim elämänsä kolmatta kertaa kemorassa jollain superdukella vetelee 1.16 tjsp sen kummempia miettimättä. Totesin ko "junnulle" ett kannattais oikeesti ostaa mikä tahansa ratapeli ja kokeilla miten se kulkee, vois olla nimittäin potentiaalia.

Mitä sä oikein höpiset? Sähän oot kehittyny aivan helvetisti. Toistoja toistojen perään vaan, niillä sitä vauhtia tulee.

E: Piti lainata tuo lowriderin teksti eikä murmelaa.

jarska

Mulla meinaa vauhdit tippua joskus liikaakin kun jotain osa-aluetta lähtee treenaan, kuten viimeksi sitä apeksiin jarrutusta.
En mä ainakaan ole koskaan saanu vauhteja paraneen yrittämällä, päinvastoin menny hosumiseksi ja riskitaso noussu turhaan.
Sitten kun on tosiaan kasannu nuot Murmelan mainittemat palaset, toistoa toiston perään ja kas...yhtäkkii alkanut rentous löytymään ja vauhdit nousseet...joko hukatulle tasolle tai sitten astetta nopeempaan suuntaan.
Gepsi mokkuli hittoon välillä ja ajaa vaan sydämensä kyllyydestä, se toimii mulla vauhdin nostoon parhaiten.


app

Ajanotto ei ole aina hyvä olla päällä. Itse pidin Alastaron koulutusviikolla pois, niin oli tekeminen keskittynyt ajamiseen. Kannattanee ajaa aina riittävän kovaa, että rytmi pysyy, silloinkin kun treenaa vaikkapa jarrua; jos et tule mutkiin omaa kovaa, et opi jarrunpaikkoja liian hitaalla vauhdilla, kun kuolee vauhti jne. Mä peesaan kanssa murmelaa tässä, eli rennon kovaa koko ajan, ja sitten eri seteillä avauksin päähuomio, ja jarruihin toisilla jne. Ja kun ajaa sellaista "95%" vauhtia, pystyy ajamaan pitkiä settejä kerralla, jolloin saattaa yhdellä setillä löytyä kohdilleen useampikin asia yhtaikaa. jos vetää ranteet kireinä, hajoo kaikki osa-alueet muutaman kierroksen jälkeen, ja kusee koko homma.

Siten kun on saanut osumaan päivän aikana jutuja enemmän kohdilleen, kokeilemaan setti 101% räppäystä. Meni miten meni.

pienisopoapina

Lainaus käyttäjältä: murmela - 03.08.12 - klo:21:24
Kannattaa ajaa niin lähellä omaa limittiä, että pystyy keskittymään yhden tai kahden asian korjaamiseen per setti. Muuten vauhti laskee liikaa ja pakka hajoo.
Sieltä se nopeus pikkuhiljaa alkaa löytymään. Ja varsinkin siinä vaiheessa kun kaikki palaset pääsee samalle tasolle, niin nopeus ottaa harppauksen eteenpäin sille tasolle.
Tuo toimii ehkä noin 99%:lla ratapäivä-harrastajista.

Tämä on loistoneuvo. Olen joka kerta radalla käydessäni ottanut eri parannuskohteen, johon keskityn. Kohteina on ollut kaatopeikon poisto, kahvilan mutka, pääsuoran jälkeinen mutka, katseen nosto, ylävartalon siirtäminen, kahvojen asennon muutos ja nyt viimeisenä oli jalkaterän asennon kääntö.
Kaikki vinkit olen saanut täältä palstalta. Kiitos. Vastaan olen aina väittänyt, mutta hiljaisuudessa muuttanut ajoani ohjeiden mukaan.
Vauhti on noussut hitaasti, mutta varmasti. Lähes joka kerralla on ennätys parantunut; n.1.24 -> n.1.20 -> 1.18.3 -> 1.16.6. Ja mikä tärkeintä, ajo maistuu.
www.pienisopoapina.com
ycc 530 scc 530

Jääkone

#68
Vuosi 2010:  Elämäni ensimmäinen moottoripyörä alla. 3-4 radalla kurvailua ja tuntuu niin per*****n vaikeelta. (sporttipyörässä puhtaat touring lättänät alla, jotka muistuttaa profiililtaan about autonrengasta). Ei kelloa.

Vuosi 2011: Normaalia sport rengasta alle (PP 2CT) --> ai tällänen "retro" sporttipyöräkin oikeasti voi kääntyä jollain tavalla. Ajo paranee silmissä muutaman ratapäivän aikana, vauhtia tulee lisää ja riskitaho kasvaa kohisten  hedari_1 --> tuli lyötyä päätä seinää ihan turhaan etenkin rengastuksen kanssa, joka muuttui saippuapalaksi kahden nopean kierroksen jälkeen. Tässä vaiheessa tuli myös kello mukaan Alastarolle --> ennätys 33.5, ajossa ei yhtään tasaisuutta, jarrutuksessa tuntui kuin olisi ajanut etupyörän suohon, jarrut ei pidä --> riskitaso liian korkea. Kaikkiaan noin 5 päivää radalla, josta merkittävää kehitystä tapahtui ainoastaan 2-3 päivänä ja pyörän ominaisuudet alkoi (mukamas?  confused_thinking)  rajoittamaan kehittymistä ja etenkin ratailun kiinnostavuutta.

Vuosi 2012: Talvella toinen vannesatsi ebaysta ja käytettyä dunloppia alle. Vakiokeula saa neekerimallin virityksen eli 9.5 jouset alkuperäisten ~7.5 tilalle. Jarrujen osalta punosletkut eteen ja brembon palaa alle. --> Jumalauta täähän on hieno harrastus ja ei lainkaan niin vaikeaa miltä alkuun vaikutti. Ensikosketus päivitettyyn mopoon ja Alastarolla 1.30.
Wehnän kahden päivän ratakurssille, josta sai erittäin hyvin kommentteja "miten pitää ajaa ja mitä voisi tehdä toisin" --> ainekset itseoppimiseen ja parantamiseen on luotu 1.28.8.
Ratapäivä numero 6 ratarenkailla, la mp-tuki --> oma uusi enkka 1.26.5, ajo kulkee vaikka olo on flunssa takia aivan paska ja mopon jarrut on todella pehmeät ja tunnottomat (varmaan haukannut edellisillä päivillä vähän ilmaa ja/tai vanhat nesteet).

Mikä tärkeintä ja parasta oman ajon kannalta niin etenkin ratarenkaiden myötä ajo on saanut aivan uuden ulottuvuuden ja edellisellä kerralla pystyi koko setit (ilman ruuhkaa) ajamaan jo alle sekan sisään "enkasta" myös pehmeillä jarruilla.

Seuraava parannuskohde voisi olla mopossa nesteiden vaihto jos saisi taas jarrut taas toimimaan niin ettei tarvi joka jarruun mennessä arpoa pysähtyykö ja meneekö kahva pohjaan seuraavassa vai ei. Äijän ajossa parannuskohteita alastarossa on liuuttelun vähentäminen eli jarrut entistä myöhempään, reippaammin mutkiin sisään ja nopeat mutkat kovempaa läpi. Ja kaikki tämä toivottavasti tapahtuu lipat välttäen myös jatkossa.

Mopona kilvellinen ja vakio R1 vuosimallia -01.

Reisi

@Jääkone Joo-o, ite hinkannut rataa 5 vuotta ja sitten joku ajaa 5 päivän sisällä sekunnin kovempaa, ja antaa mopolla vielä sekunnin tasoitustakin... Mut ei laiteta vielä pillejä pussiin  hedari_1

Jääkone

Lainaus käyttäjältä: Reisi - 21.08.12 - klo:08:27
@Jääkone Joo-o, ite hinkannut rataa 5 vuotta ja sitten joku ajaa 5 päivän sisällä sekunnin kovempaa, ja antaa mopolla vielä sekunnin tasoitustakin... Mut ei laiteta vielä pillejä pussiin  hedari_1


Noh, ei tää niin vakava harrastus ole ja tärkeintä on, että itse kullakin on radalla hauskaa näytti kello mitä tahansa. Itselläni on tullut ihan toinen into tähän harrastukseen tänä vuonna. Nyt enää pitäis saada järjestettyä enemmän aikaa harrastukselle (ja pistää ens kautta varten muutama päivitys louskuun).  airrev_1

Jos sulla on tavoitteena parantaa aikaa/omaa ajoa niin oletko käynyt ratakursseilla tai käytätkö chrono dataa/performance toolsia sun ajon tarkasteluun? Sieltä(kin) on helppo bongata oman ajon virheitä ja parannuskohteita.


jarska

Mennyttä kesää ja kehitystä miettien, vaikka se nyt ei mitään huimaa ollutkaan...
Carbon, tuo ikinuori teinisetä soitteli ja kysyi, mikä/mitkä oli jutut millä sain Botnialla aikaa parannettua.
Aloin oikeen miettimään ja nämä ne oli - pikakaasu ja taakse pehmeä superbike kumi.

Vakiokaasua joutui rullaamaan sen kolme kierrosta, ennenkuin oli pohjassa...
lähdin radalle, ruuvasin totutusti(eli neitimäisesti) kaasua ja yhtäkkiin mopo lähtikin menemään hurjaa vauhtia.
Noh, ei siinä auttanut kuin yrittää pitää sarvista lujaa kiinni ja roikkua mukana.
Eikä siinä ehtinyt kuin juuri ja juuri kiivetä satulaan kun seuraava mutka tuli silmille...
äkkiä kaamea jarrutus ja kääntö samalla niin apeksiin kuin osas.
Siitä sitten taas kaasulle, joka oli yhtä äkäinen kuin edelliselläkin kerralla, rengas piti kuin tauti ja taas mentiin, samaa tahtia, seuraavaa mutkaa kohti.
Kädet täristen varikolle ja kattomaan kelloa...OHOH, siitähän lähti sekunteja...melkeen huomaamatta(eli oikeesti ns. kauhun kilometrit).


No, oikeammin ajateltuna totuus tais olla melkeen tuollanen, alkoi vaan ymmärtämään ettei yhdelläkään suoralla pidä lirutella, olkoot miten lyhyt tahansa...jarrumerkkiä vaan lähemmäs ja lähemmäs...jarrutusta rajummaksi ja ajolinjaa paremmaksi.
Mä kun en halua ottaa yhtään tarpeetonta riskiä ja ajan ennemmin silleen et lähtee kellosta aikaa jos lähtee, mut ajamisen pitää tuntua rennolta, ei repimällä.
Tällä tyylillä tuskin parannuksia kovaa tahtia tulee ens kesänäkään, mut tää sopii mulle ja on kivaa!!

carbon

Takaisin maanpinnalle tuolta työmaailmasta. En ole pitkään aikaan kirjoitellut, josko taas skarppais.
Olen välillä lueskellut juttuja ja teidän tekemisiä. Ihan hurjan paljon on aiheita, tosi asiallisia, hienoja jotka tänne kuuluu ja sitten parit pikku napinat jotka nekin kuuluu joukkoon.
Wehnän ajokoulut kiinnostaa taas ens kesänä, toivottavasti pääsee mukaan. Hienoa että mies on rahvaan kanssa tekemisissä !
Jarskan touhua olen kateellisena seuraillut ! On äijä sitten täpinöissä täällä, kadehdittavaa. Vuosi sitten näytin hänelle ajolinjoja ym, nyt ei puhettakaan että perässä pysyisi. Hieno todiste että noinkin vanha ja romuluinen komistus oppii kunhan hinkkaa ratoja ja on halua ja taitoa laittaa pyörää ym.
App on toinen ketä seurailen jostakin syystä. Kuten Jarskakin jossain mainitsi että on se hieno kaveri, duracel-appi, väriläiskä mihin meneekin.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Tsemppiä hänelle ens kauteen. Tarvitaan tuollaisia ukkoja !
Jukka R taitaa olla toisesta reunasta, mutta tyyli ja mikä tyyli olla framilla, on myös hienoa seurata. Tehnyt paljon mp ihmisten eteen töitä.
Ei varmaankaan ole kiitoksia liikaa tullut...

Jarskan kanssa kun juteltiin joskus että mitä täällä sivuilla tullaan tekemään, voiko sitä ohjailla, pitääkö, saako ohjailla ? Ja kuka ohjailee ja mihin suuntaan.
Taitaa mennä ihan omalla painollaan ja juuri niistä asioista mistä ollaan kiinnostuneita.
Yksi asia mikä ehkä hieman minua arveluttaa on nuo uudet jäsenet ja varsinkin sellaiset jotka ratahommia aloittelevat, miten pääsee "sisään" tänne ?
Ei ole näkynyt paljoakaan perus-alokasmaisia kysymyksiä joita varmasti on. 95% 400 sadasta jäsenestä ei paljon kirjoittele ?
Eikö kehtaa vai mikä siinä on ?

Ans kattoo miten talvi menee näillä sivuilla ? Maaliskuussa on jo kauhee kuume päällänsä.
Joko talvella varataan joku hotelli ja edustajat mukaan esittelemään uusia tuulia..? Ajetaan kilpaa pleikkareilla ? Lämmitetään kengät ja pudotetaan paineita salpaajilla.
Voin mää koittaa..

Raaseri

Lainaus käyttäjältä: jarska - 29.01.13 - klo:14:39
Lainaus käyttäjältä: Nitrous - 29.01.13 - klo:11:04
Onkos toi Tatun mutka mistä uutisessa puhutaan juurikin toi kikkamutka? Jos uutinen pitää paikkansa, olis tuo Suomen ratojen nopein paikka mikä tarkoittaa, että itselläni olisi jarruun vauhtia 260+ ja A-kuskeilla siinä kolmen markan huitteilla. Veikkaan, että parilla ekalla kierroksella on jännäkakka housussa tolla kohtaa. :D

No just, mun päälle kun on juurikin myrkkyä nuot nopeet vauhtimutkat, ei millään uskalla vetää.
Mikä lääkkeeksi, rohkeesti vaan vauhtia lisää -asenteella- kaikki-tai ei mitään-menkööt vaikka nurin- vai?

No nopeushan ei nouse kuin nostamalla. Moni kilpaurheilu tai siihen verratava suoritus perustuu itsensä ylittämiseen. Kyllä vaikkapa voimannostossa enemmän nostetaan kuin hyvältä tuntuu. Perustuu kai omaan kykyyn sietää epämiellyttävää kipua/tunnetta suoritusta tehdessä.

Tietty se vauhdinnosto kannattaa tehdä sellaisissa harppauksissa kuin on kullekin järkevää. Voi olla fiksumpaa nostaa vaikkapa aiempaa kaarrenopeutta 160km/h:sta 180km/h, kuin kerralla 220km/h. Kun usko loppuu kesken suorituksen - se on taas tuttu maa-taivas-maa-taivas-maa-ambulanssi.

Itselleni ei koskaan missään lajissa mikään sadasosa kerrallaan hinkkaus ole toiminut. Joka kerta kun jotain haluaa tehdä erilailla, en osaa/saa vietyä tuotantoon mitään minimaalisia korjauksia. Sama jutttu kuin ohituksissa. Ei mitään arpomisia vaan paikka odottaen ja sitten päätöksellä ohi. Jarrumerkin siirto, ensin löytää paikka missä nykyisin jarruttaa ja sitten siitä reilusti ohi kun kerran aikoo. Ja kesät on niin lyhyitä että vauhdin keräämiseen olisi mennyt ihmisikä jollain hinkkausmetodilla. Nurjana puolena voi sitten olla konttaus, mutta sekin vähän kuuluu lajiin.

murmela

Lainaus käyttäjältä: jarska - 29.01.13 - klo:14:39
No just, mun päälle kun on juurikin myrkkyä nuot nopeet vauhtimutkat, ei millään uskalla vetää.
Mikä lääkkeeksi, rohkeesti vaan vauhtia lisää -asenteella- kaikki-tai ei mitään-menkööt vaikka nurin- vai?

Aja enemmän ja selittele itsellesi vähemmän. Jos sulta ei löydy (enää) luontaista reikäpäätä, kuten yleensä käy sun kaltaisille elämän ehtoo puolella oleville ikääntyville ihmisille, niin veikkaisin että ainoa keino on ajaa enemmän ja sitä kautta hankkia enemmän rutiinia siihen ajamiseen. Se rutiinin muodostuminen alentaa kummasti stressikerrointa, vaikka vauhti kasvaisikin.

Toinen seikka on se ett jos sä jatkuvasti selität itse itsellesi että pelkäät nopeita mutkia, niin se sitten realisoituu siellä radalla, joka kerta. Ja kun huomaat radalla pelkääväs nopeita mutkia, niin sit varikolla jatkat sitä itseään ruokkivaa oravanpyörää, kun mietit sitä että pelkäät nopeita mutkia. Ts itsesuggestio toimii niin hyvässä kuin pahassa, halusi tai ei, teki sitä tietoisesti tai ei.

Yksi asia mikä voi suuresti vaikuttaa kokemattoman kuskin ressaamisiin nopeissa mutkissa on se että ajoasento on paska ja sen takia kroppa ja varsinkin kädet on liian jäykät. Hitaissa mutkissa nuo seikat eivät vaikuta käytännössä mitään koska ohjausliikkeet voivat olla hitaita ja kankeita ja tökkiviä, koska suurikaan virhe ei välttämättä aiheuta muuta kuin päänsisäisen toteamuksen "Vituix Män".
Mutta nopeissa mutkissa ne pienetkin virheet ovat todellista myrkkyä koska ne kertautuu välittömästi suurena muutoksena mopon elämisenä/ suunnassa/ ajolinjassa/ sijannissa radalla.
Jarrut paskana, paha hidastaa.