Sateisen marraskuun iloksi Choken 1:34-vauhtinen Alastarokierros.
Kokonaisuutena datasta paistaa läpi se että kyseessä ei ole tyypillinen keskiryhmän koheltaja, vaan on selkeästi ollut yritystä tehdä oikeita asioita, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa.
Toki vauhti on surkea, jarrut onnettomia, avaukset varovaisia. Mutta niistäpä se tulevaisuuden vauhti syntyykin. Kun ajamisen ajatus on varikolla oikeansuuntainen, niin se toteutuu radalla. Eli vaikka ajo on paskaa, niin silti riskikerroin on pieni, ja pakka pysyy kasassa, eikä ylimääräistä sätkimistä ole havaittavissa.
Ja ajo on vaihtelevaa, ymmärtääkseni kummiskin kyseessä on kuitenkin _todella_ vähän rataa ajanut alottelija, joten se ei ole mitenkään huono asia. Varsinkaan kun vaihtelevuuden syy ei ole yliyritys, vaan ihan puhdas osaamisen puute.
Vaihtelun laatu on myöskin hyvin tyypillistä; esim jos jarru on pitkän suoran päässä; jarrun aloitus on selkeämpi, jarrun teho parempi, jarrun lineaarisuus parempi. Ja jos taasen pitää kääntyä mutkasta toiseen, keskittyä ajolinjaan, ja samalla avata-jarruttaa, niin jarru menee ihan arpomiseksi.
Kakkonen, Kolmonen, palmas, lemminkäinen, kahvilanmutka menee vituiksi avauksen suunnan suhteen. Eli kuski koskee kaasuun ennen apeksia, ja sen jälkeen ootellaan kaasun kanssa ettei ulkokanttare tulis silmille. Kyseessä ollee tyypillinen u-mutka-syndrooma kaasun kanssa: Kuski ei ymmärrä että kyseessä ei ole normi ysikymppinen mutka, jossa voi kaasuun koskea kun mopo on kääntynyt jotain 70-80 astetta. Yli ysikymppisessä mutkassa pitää odottaa ne toiset XX-astetta, ja se tuntuu ikuisuudelta, ennen kuin kaasuun saa koskea vaikka vauhti onkin kuollut kauan ennen apeksia ja kuskia vi***taa. Kaasulla ei voi siinä vaiheessa paikata, vaan ainoastaan pahentaa tilannetta, kuten esimerkin tapauksessa. Tuohon ei tarvis lisätä kuin tyypillisen keskiryhmän koheltajan kaasulla paikkaus ja tuloksena ois 100-varma low/hi-sider viimeistään heinäkuun kaatoviikoilla.
Kaasulle vasta u-mutkan apekseissa niin saman tien 2-3 sekkaa pois kierrosajasta. Toki ongelmaksi tulee sitten se että rytmi muuttuu/ suurempi suoranopeus joten seuraavat mutkat menee aluksi vituiksi koska vauhtia onkin yhtäkkiä enemmän. Alastarossa noita u-mutkia on kuitenkin 6 kpl , niin niiden avauksilla on suuri merkitys.
Ykkösen jarru on 60-70% + moottorijarrulla rullailua. Kakkosen 60%.
Kolmonen pelkällä moottorijarrulla? Ei hyvä, sekottaa rytmin täysin.
Vauhtioikeen jarrun alotus ihan arpomista (erittäin tyypillistä kaikille).
Palmasin jarru ihan liian aikaisessa, jonka takia 4 sekkaa moottorijarrulla rullailua ja vieläpä liian aikaisin kaasulle.
Vauhtivasurin jarrun alotus ihan arpomista (erittäin tyypillistä kaikille).
Lemminkäisen jarru aikasessa ja ihan arpomista, pari sekunttii rullailuu, kaasu aikasessa.
Kikkamutkaan liukumalla.
Viimeseen vasuriin yllättävän selkeä jarru, tosin teholtaan surkea.
Kahvilan mutkaan jarru "puuttuu", vaikeuttaa rytmiä ja ajamista.
Avaukset on varovaisia, mikä ollee hyvä taitotasoon nähden. Lisäksi mitään ruoskimista edes mopo pystymmässä ei näy, eli kuski ei yritä paikata jos on joutunut odottelemaan kaasun kanssa. Myöskään ylenmääräistä räpeltämistä ja pumppailua kaasun kanssa ei havaittavissa.
Ajomäärään nähden voi kokonaisuutena antaa arvosanan Eximia cum laude approbatur.
Samalla ajamiseen järkevällä idealla ja parin päivän lisätreenillä keposesti alastaro alle 1:30. Koko kesän määrätietoisella treenillä keposesti alle 1:25, reilustikkin. Jos taasen keskittyy vaan ajeleen, ja pelkästään fiilistelemään, niin kierrosajat on sitten mitä on, eikä niistä kannata siinä tapauksessa välittääkkään.