Kalenteri

[PetsuZX]

Kemoralla alustalla ei niin hirveästi väliä verrattuna muihin ratoihin. Paluusuoraa edeltävässä mutkayhdistelmässä tosin takapamppu antautuu tuossa laitteessa ja paremmilla R1:llä ajaneet sanoivat omani olevan kuin joku jenkkiauto. Ehkä tällä kaudella pientä parannusta siihen kun Wehnä vähän ihmettelee alustaa. Tavoite olisi päästä 1:12 puolelle tuolla pyörällä tänä vuonna Kemoralla. Jää nähtäväksi kuinka käy.

Olitko Jukka ajatellut vaihtaa tuon takapumpun johonkin, vai tuota vakiota vain Wehnän kanssa säädellä?

[Jukka_R]

Olitko Jukka ajatellut vaihtaa tuon takapumpun johonkin, vai tuota vakiota vain Wehnän kanssa säädellä?

En raaski 08:ia alkaa rakentelemaan rahalla. Jotain pientä Wehnä katsoo siihen. Budjetti alustan säätöön tonnin huiteilla, eli ei sillä ihmeitä tehdä. Säästelen jenit siihen kun Yamahalta tulee kunnon päivitys Rytköseen.

Toki jos jollain on myynnissä halvalla käytetty tuohon sopiva takapamppu, niin harkita voi toki.

[app]

Olitko Jukka ajatellut vaihtaa tuon takapumpun johonkin, vai tuota vakiota vain Wehnän kanssa säädellä?

En raaski 08:ia alkaa rakentelemaan rahalla. Jotain pientä Wehnä katsoo siihen. Budjetti alustan säätöön tonnin huiteilla, eli ei sillä ihmeitä tehdä. Säästelen jenit siihen kun Yamahalta tulee kunnon päivitys Rytköseen.

Toki jos jollain on myynnissä halvalla käytetty tuohon sopiva takapamppu, niin harkita voi toki.

Kemorassa minulla uusi Öhläri hyppyytti persettä siinä paluusuoran alun  vasemmassa avatessa, eli samassa paikassa minkäJukka_R mainitsi, niin pahasti että oli pakko keventää aika reilustikin. Sattui olemaan varikolla juurikin mainittu Wehnä, ja kysyin häneltä, mitä tehdä. Neuvoi kiristämään etupään esijänitystä aika reilusti, ja takapäästä jompaa kumpaa vaimenusta jonkun verran (en muista kummin päin se oli), ja se oli siinä. Sai avata tasan sen minkä uskalsi, ilman oireen oiretta. Etupäässä vakio-iskarit. Ahvenistolla sama juttu varikkosuoran mäessä Öhlärillä, ja ei ratkennutkaan homma samalla konstilla, vaan kiristin takaa, ja sillä parani kun tankin päälle kurkotti nokka kiinni pleksissä.
Sitten sain testattavaksi ( halusi EK tietää miten käyttäytyy tavisharrastajan mopossa) shimmatun vakiopumpun, ja Apparallere. Ei mitään oireita. Ei myöskään Alastarossa, eikä Kemorassakaan. Mopo menee kuin raiteilla mun vauhdeillani.
kuparinen sanoi kysyessäni tätä hommaa, että se TTX on eri tyyppinen rakenteeltaan, ja tämä Sacs on perinteisempi ratkaisu. Mä olen nyt kahden vaiheilla, myynkö öhlinsin pois; Ei se lämmitä kovin paljoa kun jengi näkee, että jätkällä näköjään laatupatukka, jos rata on toisissa paikoin krossibaanan olonen. Sumsummarum: Saksalainen inssi on saatanut onnistua tekemään jopa tähän mopoon toimivamman pumpun, kuin keltaisen kalliimman suunittelija. Tietty tämä on 101% spekulaatiota, ja vain yksi asia on varma: minä pidän näppini irti säädöistä, nyt kun motovilleltä haen mopon keväällä. Ja jos on pakko mennäronkkimaan, niin paperille ylös joka ikinen naksaus ja kierros.

[jarska]

Kemorassa minulla uusi Öhläri hyppyytti persettä siinä paluusuoran alun  vasemmassa avatessa, eli samassa paikassa minkäJukka_R mainitsi, niin pahasti että oli pakko keventää aika reilustikin. Sattui olemaan varikolla juurikin mainittu Wehnä, ja kysyin häneltä, mitä tehdä. Neuvoi kiristämään etupään esijänitystä aika reilusti, ja takapäästä jompaa kumpaa vaimenusta jonkun verran (en muista kummin päin se oli), ja se oli siinä. Sai avata tasan sen minkä uskalsi, ilman oireen oiretta. Etupäässä vakio-iskarit. Ahvenistolla sama juttu varikkosuoran mäessä Öhlärillä, ja ei ratkennutkaan homma samalla konstilla, vaan kiristin takaa, ja sillä parani kun tankin päälle kurkotti nokka kiinni pleksissä.
Sitten sain testattavaksi ( halusi EK tietää miten käyttäytyy tavisharrastajan mopossa) shimmatun vakiopumpun, ja Apparallere. Ei mitään oireita. Ei myöskään Alastarossa, eikä Kemorassakaan. Mopo menee kuin raiteilla mun vauhdeillani.
kuparinen sanoi kysyessäni tätä hommaa, että se TTX on eri tyyppinen rakenteeltaan, ja tämä Sacs on perinteisempi ratkaisu. Mä olen nyt kahden vaiheilla, myynkö öhlinsin pois; Ei se lämmitä kovin paljoa kun jengi näkee, että jätkällä näköjään laatupatukka, jos rata on toisissa paikoin krossibaanan olonen. Sumsummarum: Saksalainen inssi on saatanut onnistua tekemään jopa tähän mopoon toimivamman pumpun, kuin keltaisen kalliimman suunittelija. Tietty tämä on 101% spekulaatiota, ja vain yksi asia on varma: minä pidän näppini irti säädöistä, nyt kun motovilleltä haen mopon keväällä. Ja jos on pakko mennäronkkimaan, niin paperille ylös joka ikinen naksaus ja kierros.

Arvailua tulee täältäkin kun alustan jutut on vasta opiskelussa, mut voisko olla niin että ne RR:n etujouset on liian löysät verrattuna siihen Öhlinsin takapamppuun ja Sakemannien originaali taas tasapainosempi, mikä lie jousen jäykkyys?
Oletko sä koskaan mittaillu painaumia?

Motoville kyl tietää näistä hommista, mitä ne sille alustalle tekee?

[Turder]

Tuossa kun oli yllä pohdiskelua Öhlinsistä ja TTX:stä niin törmäsiin oheiseen viestiin Apriliaforumilla:

I spoke with Matt Sage, rep for Ohlins USA for about 30 minutes on Saturday afternoon prior to a local seminar and I asked him several questions about the TTX36 MkII and the OEM Ohlins from the RSV4. I'll do my best to paraphrase what he said.

The TTX36 MkII uses a steel internal sleeve and a revised piston. I believe he also said there were minor changes associated with the piston/sleeve revision. The goal was to reduce some minor piston seal bleed which they have observed at the SBK level. He said the change was mainly to improve consistency and is not an "upgrade" per-se.

When asked about the OEM RSV4 Ohlins vs. the aftermarket 46mm "shim/piston" shocks, he said that in some cases, there are some compromises to "OEM Ohlins" shocks but specifically with the RSV4 the shock runs the same bleed valve diameter/spec as the aftermarket equivalent, whereas in some cases the bleeds are larger to allow for a softer feel for street use.

Matt went on to say that the OEM RSV4F shock shares the same internal parts list as a typical aftermarket "shim/piston" (non-ttx) shock, and that it's really not a compromise version. When I mentioned the discussion about crossover between compression and rebound he explained that as typical of these kinds of shocks.

He showed me (he has a clear plexiglass shock w/o a spring) how the rebound is actually a "universal bleed" in a conventional shock - the rebound adjustment is what softens/stiffens both directions of low-speed travel/damping. The compression adjustment deals exclusively with managing shaft displacement based compression - as shock compresses, the oil which is displaced flows through the low-speed compression adjuster into the NO2 canister, which compresses the gas in that reservoir.

Back to the shaft bleed, the diameter of the needle/bleed system is what determines the crossover from the bleed to the shim stack in terms of velocity. This is 100% tunable by a tech, whereas with many OEM shocks it's not.

What does this mean? Basically, it means that you should set the rebound first for ride quality, and then fine-tune compression. For me, it was something I "knew" was recommended from reading suspension literature but I never realized the "why" behind it.

For those unfamiliar with twin-tube shocks –

There is no shared bleed as the shock uses a solid piston twin-tube. The oil flow circulates through the shock body in a circuit instead of being forced through the piston/shim stack/bleed. The design reduces the opportunity for cavitation to occur which in turn allows reduced gas pressure. Less gas pressure means less stiction at the shaft seal and has the potential to be more "supple" (his words) due to reduced air-spring effect at the limit of travel (compression) due to reduced gas pressure. The primary goal of the TTX though, is improved consistency.

[jarska]

Öhlinsin koko pamput on mielestäni liian kalliita tällaseen harrastelijakäyttöön(toistaiseksi ainakin), joten Motovillen suosiollisella avustuksella olen vaihtanut vaan pelkän jousen taakse kun se tahtoo Kawassa olla aika löysä, varsinkin -11 mallissa(painoo mulla 103kg)

ZX-10R-11 Öhlins jousi 110N/mm
ZX-10R -10 Öhlins jousi 100N/mm+yläpään prikka vaihdettu 10mm-->6mm

Lisäksi tietty painaumat kohdilleen ja meno tukevoitui huomattavasti noilla eväillä.

[Raaseri]

Kopioin alle yhden postaukseni moottoripyora.orgiin. Alusta ja sen laitto on rata-ajossa toki keskeinen asia. Mutta oman kokemukseni mukaan normaalikokoisella ihmisellä ja alle 10v sporttipyörällä noin yleisesti saa aloittelijallaja jopa harrastajalla turhan suuren huomion. Varsinkin suht tuoreilla mopoilla saa kyllä mennä seosrenkailla ja suht saakelin kovaa ennenkuin alustasta tulee se keskeinen tekijä vauhdin/turvallisuuden kanssa. Paljon näkee ihan ajotekniikkavirhettä, jota ei pitäisi yrittää alustasäädöillä edes saada pois, koska silloin alusta säädetään toimimaan nopean ja turvallisen ratakierroksen kannalta väärin.

Minulla on täysi luotto Öhlinsin osiin. Ne on huippukamaa. Mutta vähä per*****n kovaa pitää pistellä, että Ö:n todellinen hyöty tulee esiin. Jos vertaan Alastarossa SBK kärkikuskin kisa-aikaa (aika-ajoissa aika-ajorenkaat), niin reilu 3s kovempaa ne menee viime kesän tulosliuskojen mukaan. En edes uneksi että pystyisin moiseen vauhtiin. Mun mopo on kuitenkin vakio katumopo alla olevin muutoksin. Väitän että Erkka, Wehnä, Kallio jne menis mun mopolla sekunnin-max kaksi päähän noista kisa-ajoistaan. Ohitus ja muut erikoistilanteet ei enää olisi mahdollisia tuossa kyydissä, nimenomaan siellä niiden parempien alustaosien merkitys kisakäytössä korostuu. Ja luultavasti renkaiden kestävyys kärsisi liikaa.

Kuitenkin tuolla vakio-alustalla ajan ilman rengashuolia 20min settejä, joka on melkein kotimainen kisapituus, nakuttaen muutaman kymmenyksen sisään silloin kun ei tarvi ohitella. Takikset kestää 100-200 kiekkaa ja etunen varmaan 500. Toki prässi renkaalle nousee exponentiaalisesti kyydin noustessa. Jos tuosta saisi sekunnin pois, se varmaan ottaisi 25% renkaan kestosta mukanaan.

Lainaus:

Seurailin taas lauantaina ahkeria poikia ruuvareineen varikolla. Kommentti ei kohdistu keneenkään tiettyyn henkilöön, ovat vain omia mielipiteitäni ja havaintojani joista ei ole syytä pahastua. Kaikki ajot ajettu Alastarossa, perheellinen kun ei viitti olla kahta päivä pois ja mieluummin vain päivän keikkoja.

Oma BMW S1000RR, säätöpolku

1. ratapäivä. Ajoin koko päivän täysin vakiona ja säätämättä edes ohjekirjan neuvojen mukaan. Tämä siksi että halusin itse tuntea mitä mopo tekee ja aloittaa omista havainnoista, vaikka peruspumppailukin autotallissa kertoi jo vaimennuksien olevan rata-ajoon riittämättömät. Ajopäivä vahvisti kokemukset, pyörä keinuu rajusti, pohjaa jarruissa, keulii avauksissa ihan liikaa jne. 1.24,7.

2. ratapäivä. Säädin vaimennukset pumppailemalla kohdalleen, siten että nousee ja laskee tasaisesti. Nopea/hidas comp takaa ohjekirjan mukaan, noita en pumppailemalla osaa sanoa juuta enkä jaata. Edelleen keuliminen jatkui rajuna, mukaan tuli aika väkivaltaiset tankslapperit ja pohjaaminen iso ongelma. Rengas kului nätisti. Vaihteet (2-4) sopii hyvin vakiona, en tilaakaan pienempää eturatasta.

3. ratapäivä. Nostin keulaa niin paljon kuin pystyi ja säädin painumat kohdalleen. Edessä joutui käyttämään melkein koko esijännityksen -> jousi liian löysä. Takaa painuman sai nätisti paikalleen. Havainnot, slapperit rauhottuivat paljon, pyörä ei meinannut kääntyä. Nyt oli pakko ottaa keulaa 5mm varikolla alaspäin, vaikka en periaatteessa kesken päivää halua säätöihin koskea. Alkoi kääntymään. Kokeilin ajaa kovaa, ajaksi 1.22,79 mutta hel***in levoton tossa kyydissä ja tiesin että alkaa oleen ns kaatorajalla. Suurin ongelma kuitenkin ettei mopoa pysty jarruttaa tehokkaasti kun keula pohjaa liikaa.

4. ratapäivä. Tilasin eteen kireämmät vieterit, jotka jäi tulematta. Meinasin skipata koko päivän, mutta ajattelin että kokeilen vanhaa kikkaa ja lisäsin 10 senttilitraa öljyä etuhaarukan putkiin. Ilmatilavuus pienenee ja progressio puristuksessa kasvaa. Laskennallisesti pinta nousi 7mm, joka on varmaan rajalla tän mopon kanssa. Tuloksena paljon parempi jarruttaa, joskaan ei vieläkään jarruun voi kunnolla nojata. Nyt ajaksi 1.22,28 ja vielä aika levollisella etenemisellä. Kumit ei lipsuneet kertaakaan. Nopeissa mutkissa hieman irtoaa, joten herkkyys alkaa vakio-osilla olemaan noin jäykäksi säädettynä mun ajotavalla ulosmitattu. Varmaan joutuisi simmauksiin ja vietereiden vaihtoihin jos tästä haluaa samalla riskitasolla kiristää.

5. ratapäivä. Vielä ajamatta enkä ole varma tuleeko sitä, ainakaan Alastaroon. Ainakin otan 2,5 senttilitraa öljyä pois, koska jarruissa jäi 8mm keulaa käyttämättä kaikissa seteissä -> paine putkessa tod näk kova ja rikkoo stefan ennen pitkää.

Mikä tässä on pointti. Mä en ymmärrä miten joku voi sanoa säätöjen välillä eroa jos niitä joka toiseen settiin muutetaan. Eniten piti muuttaa ajotapaa, jotta saa vakioalustastakin sen irti mitä itse osaa ottaa. Jarruttaa pitää tosi aikasin ja varovasti, että keula menee rauhassa pohjaan. Ajolinjat pääsuoralle tuloon erilaiseksi, ettei aina keuli väkivaltaisesti ja kaikki keskimutkien patit pitää kiertää, vaikka Ducatilla niistä voi helposti ajaa yli. Kaikki säädöt meni ns kerralla paikalleen kun malttoi koko päivän ajaa ne varmoiksi havainnoiksi ja vasta sitten seuraavaksi kerraksi muuttaa (keulan korkeutta lukuun ottamatta).

[jarska]

Erittäin hyvä kirjoitus Raaseri, noinhan se useimmiten menee ja itekkin syyllistynyt tohon liialliseen alustan ruuvaamiseen.
Kun ajokokemusta on vähän niin jossain vaiheessa tuli fiilis et mäpäs lähden hakeen "parannusta" tähän hommaan alustasta.
Laittelin toki aina napsut ja esijännityksen ruuvaamiset muistiin ja jossain vaiheessa tuntui että nythän tässä tuli parannusta ja hyvältä tuntuu...kunnes taas... kokeillaan sittenkin niitä napsuja jonnehii päin lisää....ja metässä ollaan, napsut on varmaan jo ollu monesti kohdillaan ja sitä ajamista pitäs ennemminki kehittää.

Alastarossa sitten pääsin juttusille Motovillen kanssa, joka hyppäsi mun mopon päälle ja alkoi kysellä kuin ainakin ammattilaiselta, et miltäs tuntuu ajaa ja onko jossain kohtaa valittamista kun takajousi on noin kireelle vedetty ja siltikin tuntuu löysälle.

Noh, siinä sitten mittailtiin painaumia tarkasti kun istuin pyörän päällä ja totesi takajousen kelvottomaksi...juujuu, jopa mun ajolle.
Uusi jäykempi jousi vaihdettiin, painaumat ja vaimennukset myös uusiksi, hemmetin hyvältä tuntui ajaa ja siinä saa olla, sen jälkeen en ole ruuvaillut.

Tällä taas pointtina, et luotan mieluummin ammattilaiseen ja kun alusta on kohdillaan, en enää sitä ruuvaile ja uskon että seuraavaksi on vaan kehityttävä kuskina, alusta ei enää nopeutta tuo lisää.

[Raaseri]

Sä et ookkaan tietääkseni enää moottoripyörävalmistajan silmin normikokoinen ja neuvolassa punnittava.

Tottakai mä vähän tuossa asiaa mustavalkoistan, on sporttipyöriä joissa suomalainen 80 kilonenkin saa alleen tyypillisesti liian pehmeän keulan. Näistä viimeisimmistä omista katuvessoista kokemusta painon heiluessa väliä 73-83kg. Mopoina ollut 2002 GSXR1000, 2003ZX-6R, 2004 GSX-R600, 2005 CBR1000RR, 2006 R6R, taukoa, 2008 ostin 2004 mallin 998s FE;n ja sitten 2011 2010 mallin S1000RR:n. Ihan hyvää kyytiä noilla on radallakin päässyt, toi R6R oli kilpurina vakiokuntoisena ja sillä ajamani rataenkka kesti 4v Alastarossa.

Lähinnä mä halusin vaan laittaa asioita vähän perspektiiviin. Tärkeintä mun postauksessa oli, että jos radalla haluaa kehittyä, kyllä se liki 100% vaatii keskittymistä mitä itse siellä satulassa touhuaa. Alustat noissa riittää ilman vakavamielistä kisailua melko pitkälle. Sitten kun painoa on vaikka 103kg, tilanne muuttuu.

[jarska]

Sä et ookkaan tietääkseni enää moottoripyörävalmistajan silmin normikokoinen ja neuvolassa punnittava.
...Sitten kun painoa on vaikka 103kg, tilanne muuttuu.

Hah, voipa olla et Ville siksi katteli mua+ takajousta pitkään ja ajatteli et sääliks käy mopoa, jotain on tehtävä.

Noo, voisko ajatella et perusjutut kun on alustassa kunnossa niin niillä pärjää pitkälle ja taitojen kehittyessä...kunnolla, niin sitten sitä Ööläriä joka nurkkaan.

[Raaseri]

Tuossa Bemarissa on varmaan Ducatien jälkeen paras alusta mitä itsellä on ollut ilo ajaa. Nythän se on katupyörä, ja en siksi edes halua alkaa sitä parantamaan. Tottakai mä parantaisin siitä muutamaa asiaa jos se olisi ratapyörä. Keula on mulle liian pehmeä, jarruun ei pysty nojaamaan, perä vatkaa välillä joka suuntaan, mutta silti sitä pystyy ajamaan kohti apeksia. Jos jollain on vähemmän keirroksia takana, tuo saattaisi tuntua epämiellyttävältä.

Mulla ei lisäksi ole osaamista nojata luistonestoon, silti takapää on omituisen tuntuinen ja mopo on keulimisherkkä. Jotain sille tekisin jos tosiaan haluaisin parantaa.

Lisäksi Alastaro on aika tasainen, en tuolla Bemulla ajanut Jurvassa tai Motoparkissa, joissa on enemmän röykkyä. Veikkaan että tuo jo Alastarossakin tunnistettava herkkyysongelma tulis vastaan noilla muilla radoilla.

Jos pakka kestää, ei se väärin ole Öhläriä laittaa. Ei missään tapauksessa. Mutta mikään rata-ajamisen ja hauskanpidon edellytys Öhläri ei ole, neuvolassa punnittaville... 

[jarska]

Jos pakka kestää, ei se väärin ole Öhläriä laittaa. Ei missään tapauksessa. Mutta mikään rata-ajamisen ja hauskanpidon edellytys Öhläri ei ole, neuvolassa punnittaville... 

Totta, jos rahaa olis paljon niin kiikuttasin joka mopon Motovillelle ja sanosin jotta pankaa joka paikka Ööläriä täyteen, enkä miettis sitä sen enempää...tai sitten ostasin Panikaalepin.

[app]

Arvailua tulee täältäkin kun alustan jutut on vasta opiskelussa, mut voisko olla niin että ne RR:n etujouset on liian löysät verrattuna siihen Öhlinsin takapamppuun ja Sakemannien originaali taas tasapainosempi, mikä lie jousen jäykkyys?
Oletko sä koskaan mittaillu painaumia?

Motoville kyl tietää näistä hommista, mitä ne sille alustalle tekee?

Keväällä vein mopon vakio-iskareilla MotoVillelle, joka mittasi painumat ja korjasi. Samalla notettiin etupäätä ~7 mm, jolla aliohjautuminen poistui, ja etelän radoilla mopo toimi täydellisesti, ei kun ajoa vaan. Kesäkuussa Motomarketista ostin Öhlinsin, ja asennus kaupan päälle. Takapää nousee s1KRR:ssä 5 mm TTX:ään vaihdettaessa, joka korjattiin laskemalla etupäätä takas. Jouset sekä vakiossa, että Öhlarissa vakiot (olikohan 95/95). Ja taas mopo meni kuin ajatus.
Ongelma ilmeni vain näissä kahdessa mutkassa, kun oli siis edessä orkkis ja takana Öhl.

Sitten keskikesällä vaihdettiin etupäähän myös TTX, johon 100 jousi, ja taakse myös 100. En käynyt kemorassa näillä, mutta Apparan mäessä sama paska, ja ei oikeen hyväksi tullut, vaan vaati tasapainoilua siinä kohtaa. Etupää sen sijaan paransi selvästi mopon vakautta Alastaron Las Palmasin meno-paluu-vauhtimutkissa. Iskunvaimennus siis petraantui, ja vieläpä tuntuvasti siellä missä eniten tarvittiin, eli vauhtimukassa epätasaisella alustalla, maksimikallistusta lähennellessä.

Kuparinen itse asentajan kanssa vaihtoi sitten takas sen simmatun takapampun, mittasi painumat, korjasi, ja antoi paperin jossa ne painumien millit ylhäällä. Sen jälkeen mopo on ollut joka kohdassa kaikilla radoilla täysin vakaa, ei ali- tai yliohjaa. Kuparinen myös tarkisti ja laittoi kohdilleen muutkin säädöt, ja sanoi "ne on nyt astetta löysemmät kun meidän kevereilla"), mikä luontevaa minun kyytiini. Menin Apparalle, ja jumalauta kun oli mopo hyvän tuntuinen. Toisella setilla parani enkka 1.32.75--->1.30.35. Rengas oli astetta pehmeämpi kuin edellisellä kertaa (6854/7712), mutta se selittää max 1sek.

Kemoraan en päässyt tätä simmattua kokeilemaan, mutta en usko sen oireilevan sielläkään, koska Apparalla varikkomäki on pahempi koettelemus takaiskarille. Tästä syystä pidän Sacsin takana; miksi mennä muuttamaan pakettia, joka perussäädöillä pelaa kuin ajatus.

En epäile etteikö Öhlarillakin saada joka radalle homma pelaamaan, mutta minun käytössäni tällä mopolla Sacs vaan ei tarvitse edes valohoitoa, joten mitä minä hienosäädöillä. Veikkaan että sitten kun Tuen kesäkuun kurssin toisena päivänä ajo alkaa possujunailun ym jälkeen sujumaan kemorassa 106...1.07 vauhtia, voitaneen kaivata jo kullan kiiltoa peräänkin. JOS jostain IHMEEN syystä en kurssilla iiihan näin hyvin edisty, pysyn Simo & Sirkka Siviilille tarkoituksenmukaisemmassa Sacsissa. (ja jatkan selkä pystyssä ylpeänä eteenpäin kohti lippaa #2.

Lisäys: Etupäähän laitettiin viimeisellä kertaa öljyä lisää kun jarruissa pohjasi (Kuparisen ohje, joka toimi taas), jolla saatiin progressiivisuutta lisää. Ei tuntunutkaan ajossa, vaan nippuside putkessä jäi 0-10 mm pohjasta sen jälkeen.

[Nitrous]

Itse olen lähtenyt alustan kanssa sille linjalle, että pidän sen mahdollisimman vakiona niin pitkään kun se ei aiheuta mitään isoja ongelmia. Tällä hetkellä on siis katsottu painumat tontille ja kliksuteltu vaimennukset tehtaan suosituksiin. Kesän vikalla Kemoran reissulla tuli tehtyä sen verran, että otin esijännitystä keulasta pari kierrosta pois kun keulaa jäi käyttämättä 5-10mm. Tuon jälkeen tuntui kääntyvän karvan paremmin. Ensi kesäksi olis tarkoitus nostaa koko mopoa muutama milli, mutta pitää alusta muuten vakiona.

Tähän mennessä on menty sillä periaattella, että jos mopo tuntuu tekevän jotain hassua, mietitään miten sen voi saada pois ajotekniikan muutoksella. Esim. niinkin yksinkertainen asia kuin kaasunkäytön pehmeys poisti Kemoran paluusuoralle tulossa alustan elämisen kokonaan, kun taas piiskakaasulla mopo vaappui nopeasta vasurista paluusuoran jarruun asti.

[app]

Tästä ketjusta oli paljon hyötyä. Nyt ymmärrän selvemmin, kuinka merkittävä juttu pyörän päällä elämisen oppiminen on. Nyt vaan vauhtia lisää, että saan taas mopon vikuroimaan.