Lainaus käyttäjältä: slowrider - 12.08.12 - klo:00:24
Lainaus käyttäjältä: Jukka_R - 12.08.12 - klo:00:12
Lainaus käyttäjältä: Wper - 10.08.12 - klo:21:30
mulla on tallella pyörän mukana tullut vihkonen, missä on maikolan merkkaamat välitykset kaikille suomen radoille. jos haluat, niin voin laittaa sulle listan niistä? ite kun en oo ajanut muilla radoilla kun botniaring ja kemora.
Voi olla hyötyä jos ajaa samoja kierrosaikoja kuin kyseinen kaveri. Jos taas ei, niin ei varmaan hirveästi iloa? Vähän sama kuin se, että alkaisi apinoimaan samoja jarrupaikkoja kuin mitä vaikkapa Wehnä käyttää. Esimerkkinä Räyskälästä. Itse hyppäsin jarrulle vasta vähän jälkeen 200 m kyltin. Sorrin Mikko taas alkoi jarruttamaan kertomansa mukaan kyltin kohdalla. Itselläni meni loppujarru melkein aina lirutteluksi. Mikon mopo ehti kiihtymään ennen jarrua (näkyy kiihtymisen ero hyvin videolla) vauhtiin pikkaisen alle 250 km/h todellista. Itselläni 229 km/h taisi olla kisan paras. Siinä on jonkun verran eroa aloittaako jarrun samasta paikasta 40 km/h pienemmällä vauhdilla. Tuo ero on varmaan aika lähellä totuutta verrataessa Wehnän ja mun vauhteja esim. Motoparkissa.
Välitysten kanssa sama. Kari varmaan voi tyrkätä samoilla väleillä olevalla mopolla kutosen sisään jo ennen "bussipysäkkiä" kun taas mä ajelen koko suoran vitosella.
rohkenen olla eri mieltä. Ei se lähtökohtana huonompi ole kun valmistajan katukäyttöön tarkoitettu vakiovälitys. Kyllä noilla Wperin faktoilla kummasti on enemmän arvoa kun suzukin arvoilla....
Taisit missata nyt pointin? Jos ajat 20 sekuntia hitaampia kierrosaikoja kuin pyörän edellinen haltija, niin tarkoilla yksityiskohtaisilla tiedoilla välityksistä per rata, et tule hullua hurskaammaksi. Toki aina löytyy harrastajia jotka kykenevät laskemaan viiden desimaalin tarkkuudella ilmanvastuskertoimet ja promillen tarkkuudella osaavat kertoa kuinka paljon jarrusta on vielä käyttämättä, mutta eivät kuitenkaan osaa sitä siirtää tuotantoon itse.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa rengaspaineet. Itse käytän yksinkertaisuuden vuoksi vain lämppäripaineita. Suosittelin aikoinaan käyttämään Pirellissä takana 1,6-1,7 lämminpaineita takana. Kyseisen suosituksen saanut kaveri tuli tuohtuneena kertomaan, että aivan perseestä oleva suositus kun rengas alkaa vain muljuamaan eikä ole ohjattavissa lainkaan. Ihmettelin tovin, mutta sitten tajusin, ettei se rengas välttämättä aivan sula Alastarolla 2:20-2:25 -vauhdeissa, ellei nuotioon aja. Renkaassa oli lämpöä ajovuoron jälkeen aika tarkalleen saman verran kuin ulkona (+18c) ja paineet luokkaa 1,0 takana. Ei ihme, että vähän "muljusi".
Uskaltaisin edelleen väittää, että jos kuljettaja X ostaa vaikkapa Lauslehdon Tatun mopon ja saa siihen mukanaan tiedot välityksistä ja missä kohti milloinkin tulee vaihtaa, niin voipi ihmetellä kun mopo ei oikein hyökkää jos itse ajelee 1:30-1:40 -aikoja Tatun ajaessa 1:19-aikoja samalla radalla.
Jos vauhdit ovat vaikkapa Alastarolla luokkaa 1:35, niin enempi kannattaa keskittyä ajonlinjojen harjoitteluun kuin välitysten pohtimiseen. Sitten kun pyörä liikkuu vakiovälityksillä 1:30 alle, niin sitten kannattaa alkaa uhraamaan aikaa välitysten miettimiseen.
Eri foorumeilta löytyy lukemattomia itse itsensä asiantuntijaksi ylentäneitä kavereita joilla on varma tieto siitä mikä on totuus ja kuinka desimaaleja tutkimalla saavutetaan jotain merkittävää. Toki patsaankin voi tehdä alkamalla hiomaan peruskalliota hienoimmalla hiekkapaperilla ja tosi hieno tuleekin... tuhannen vuoden kuluttua. Joku toinen ottaa lekan ja murjoo ensin palasen irti kalliosta, sitten vähän pienempää astaloa ja sitten kun alkaa muoto jo hahmottumaan, voidaan alkaa hifistelemään.
Mutta jokainen tyylillään. Ei se minulta ole pois jos keskiryhmässä ajelevat ihmiset tulevat onnelliseksi siitä, että heillä on täsmälleen samat värit ja välitykset kuin Rossilla omassaan. Tämä on harrastus ja sen tarkoitus on tuottaa mielihyvää. Joku toinen saa mielihyvän numeroiden pyörittelystä, joku toinen ennätysten ajamisesta ja kolmas voikin olla aivan täpinöissään päättäessään asioista joista ei omaa edes alkeellistakaan omakohtaista kokemusta. Onhan meillä nyt puolustusministerinäkin mies joka ei inttiä käynyt. Itse en kyllä tänä vuonna ainakaan ryhtyisi kouluratsastusliiton lajipäälliköksi, vaikka koiralle hevosta olen syöttänyt ja kahdesti elävää hummaa koskettanutkin. Ihailen ihmisiä joilla vastaavia rajoitteita ei ole, kuten ystävääni H.M. Hofrenia joka kertoi olevansa traumatologiaan erikoistumassa ja tiesi pelkästään sormeani koskemalla, että flatushan se siitä on mennyt.
Jos syntyisin uudelleen, aloittaisin rata-ajelut jollain 15 heppaisella piikillä ja sitten kun pysyisin edes hajuetäisyydellä Wehnästä kun ajelee vastaavalla, alkaisin päivittelemään isompaan ja miettimään välityksiä ja virityksiä. Joku toinen taas tietää paremman tavan ja ostaa 180 heppaisen pyörän, lukee netistä ohjeet ja syyttää 2:30 -aikojaan Alastarolla vääristä välityksistä ja vääristä seoksista johtuvaksi.
Näin loppuun uskaltaisin väittää yksinkertaistamisen olevan se nopein tie onneen, jos onnen ylin aste on kierrosajan minimointi. Näin se on itselläni toiminut ja näyttäisi toimivan myös koulutettavillani. Itselläni valitettavasti ei koskaan ollut neuvojaa joka olisi ensin neuvonut ja sitten näyttänyt mallisuorituksen.