Kalenteri

[Cat]

Mä olen miettinyt, että ens kaudella reenaisinkin vaan joka toinen viikonloppu. Tänä kesänä joka viikonloppu kun melkein ajo, niin se alkoi maistua puulta loppua kohden. Varsinkin se yksin reenailu, mutta hetikun sieltä sai jonkinlaiset väännöt aikaiseksi, niin alkoi maistua.

Ajoin päivässä yleensä tollasen 50kierrosta eli jotain 150km, kun vois ajaa sen 70 kierrostakin. Ens vuonna kunto on kovempi, niin ajattelin että ajaisin päivässä niin paljon kun voi, mutta sitten vaan joka toinen viikonloppu lauantai + sunnuntai.

Pari kertaa vedin Perjantai - sunnuntai. Kyllä se sunnuntaina alko maistua jo puulta, kolme päivää putkeen oli liikaa, varsinkin sitten loppukesästä.

Ja huomas syksystä, kun ei napannut ajaa niin paljoa, niin ei siinä mitään kehitystäkään tapahtunut, kun korvien väli soti vastaan. Yhdessä vaiheessa kun mulla tais olla kolmen viikon tauko, ja menin perjantai illalla paikalle, niin hyvä etten lähteny kaahamaan autolla sinne radalle, aivan tajuton polte päästä ajamaan. Ja kun on sellanen polte, niin on ajatus mukana siinä tekemisessä, veikkaisin. Ja sillon tapahtuu kehitystä.

Eli tavote ens kaudelle olisi, että aina kun tulee radalle joka toinen viikonloppu, niin se polte on järjetön = Nauttii ajamisesta = Kehittyy.

Mites muilla? Jaksaako joku ajaa 4 päivää putkeen? Sanokaa nyt jotain, nyt on talvi tulossa.

[Vuorela]

Jotain.

Ja sitten ajatukset juoksemaan.

Ei jaksa millään ajaa joka viikonloppu, tosin ei ole kyllä ikinä ollut varaakaan moiseen. Nykyisellään maksimissaan pystyy budjetin puolesta ajamaan yhden tai kaksi viikonloppua kuukaudessa. Laatu ennen määrää siis.

Aiemmin itsellä oli ajotuntuma kateissa ekana päivänä, jos ratapäivien välissä oli yli viikko. Tuolloin pyrki ennen kisoja käymään edellisen viikonlopun treenaamassa. Tuo tuntuman katoaminen ei tosin ole enää tänä kesänä ollut juurikaan ongelmana ja on pystynyt kolmenkin viikon tauon jälkeen ihan ok oman tason suorituksiin. Sadan ratapäivän rajapyykin läheneminen ja kuramopoilun tuomat rutiinit varmaan auttaa. Eikä se polkupyöräilykään varmaan haitaksi ole.

Kehityksen kannalta olis itselle varmaan paras systeemi ajaa kaksi tai kolme viikonloppua putkeen ja pitää sitten pari viikkoa taukoa. Kesään kun saa yhdenkin pidemmän tauon, niin ei tule motivaation kanssa ihan yhtä paljon ongelmia. Vaikka se kesä onkin niin pirun lyhyt...

Kolmen päivän viikonloput toimii itselle hyvin. Ei tule ihan niin kiire ajamisen kanssa, kuin lyhyempinä viikonloppuina. Yhden päivän setit taas on aika päämäärätöntä kurvailua. Kehitys tulee itsellä kuintenkin pääsääntöisesti toisena ajopäivänä + ekan ja tokan päivän analyyseissä. Kolmantena päivänä voi sitten ajella uudet opit käytäntöön. Neljäntenä päivänä on helposti jo väsynyt ja palautumisen tarpeessa. Paitsi jos yksi päivä on välissä mennyt sateen tai muun säätämisen kanssa vähillä ajoilla.

Kauden alkuun olis hyvä saada pari peräkkäistä kolmen päivän viikonloppua, jolloin pääsee heti alussa hyvään vauhtiin ja saa talven ruosteet karkoitettua. Paitsi jos kippaa heti moponsa ja keräilee rytmiä seuraavat pari kuukautta  Noiden parin viikonlopun jälkeen joku selkeä rytmitys ratapäivissä ja viimeistään keskikesällä vähän pidempi ajotauko motivaation säilytykseen. Loppukaudesta sitten elo-syyskuussa ajaa niin paljon kuin pää ja perse kestää ja säät suosii. Valitettavasti tähän malliin on tympeitä rajoitteita tarjolla olevien päivien, muun elämän ja rahojen puolesta.

[Cat]

Mulla tuli iso kehitys tuohon, että pääsi aamusta heti vauhtiin. Alkuun siinä oli ongelmia, saatto menmä puoli päivää, että pääsi sinne samalle sekuntiluvulle enkan kanssa.

Muistan kun olin ajanut viimeksi sunnuntaina kemoralla, ja menin seuraavana lauantaina ajamaan sinne, niin ajoin aamun ekan setin neljännellä kierroksella 0,9s päähän enkasta.

[murmela]

Veikkaisin ett se kuinka paljon treenaa, ei vaikuta niin paljon siihen kyllästymisen todennäköisyyteen, kuin se ett miten treenaa/ miten tekee.
Tai ett miten suhtautuu niihin tuloksiin mitä saavuttaa.
Itse olen onnistunut tappamaan fiiliksen molemmilla edellä mainituilla tavoilla, vaikka ajomäärät on mulla ollu joka vuosi samat/ niin paljon kun vaan ikinä pystyy = nii paljo ku on varaa.

Niin kauan ku ajelee hitaassa/keski/ nopeessa ekaa vuotta, on helppo pysyä fiiliksissä, koska pelkkä radalle meneminen tuottaa kehitystä.
Sitten ku vauhtii rupee oleen sen verran ett pitää alkaa oikeesti vähä miettimään tekemistä, ja asettaa jotain treenitavotteita joka setille; on helppo kyllästyä touhuun jos homma menee ihan vaan ajeluks siel radalla.

Tosta yksin ajelusta vs muiden kans vääntämisestä tuli mieleen:
Yksi hyvä keino millä sä saat todella paljon lisää sisältöö irti ajostas on data/dataloggeri. Eli ellei sulla ole jo semmosta, niin hommaa semmonen. Vaikkapa RaceDACci jos haluut halvalla päästä (vink vink ). Tai jos haluut satsata siihen paljon enemmän rahaa, niin esim AIM, 2D, Motec; löytyy kyl joka lähtöön.
Datassa on se hyvä puoli ett se vahtii sua koko ajan ja halutessaan sitä voi käyttää suurena apuna ajonsa parantamiseen. Mut hyvä puoli on myös se, ett ei oo pakko jos ei haluu.

Sen verran mä voin luvata "sponssata" sua, ett opetan sut käyttämään noit vehkeitä, ja tulkkaamaan mitä se data kertoo.

[Cat]

Jep, toi on totta. Minä en käytännössä tiennyt olleskaa, että mitä mä oikeen teen siellä, en reenannut suuremmin mitään osa aluetta erikseen, siirsin vaan jarrumerkkejä myöhempään, ja sitä kautta vauhtia tuli.

Ens kaudella todellakin keskityn siihen, että mulla tulee olemaan aina suunnitelma, että mitä mä sinne radalle menen tekemään. Esim. Avauksille vois suoda muutaman kerran, mä en oikeastaan ole juuri saanu avauksissa takapäätä luisuun, kertaakaan ei ole hi sideri ollut edes lähellä, tietääkseni. Alastaron vikassa ycc vähä perä irtos kahvilan avauksessa, muttei pahasti.

Asia missä olen hyvä, ja jossa kehityin paljon kesän aikana on jarrutus. On tiettyjä mutkia, missä jarruttelen liian aikaisin, mutta pääsääntöisesti jarrussa saan aina kiinni. Pari kertaa on tultu perä ilmassa, ja on kivasti pompottanut. Pari kertaa on myös keula lipsahtanut alta Mielenkiinnolla odotan ens kesää, että millainen tuo uus pyörä on viedä jarrussa. Muistan kun Mikko.K ajeli ekaa kertaa rykkösellä vakio kiksun jälkeen, ja kiros kun vauhti loppuu kesken, kun tuntuma keulaan on aivan eri planeetalta.


Hmmm, ei hullumpi idea tollanen data.. Mitä se tulis maksamaan, esim. tollanen motec?

[jarska]

2-3 ratapäivää peräkkäin toimii parhaiten, neljäs on liikaa, loppuu kunto ja fiilis.
Nykyään tulee ajettua enemmän ajatuksen kans(ihan loppumetreillä kautta), ennen riitti pelkkä "cruisailu".

Mulla menee aamun ekat setit aina lämmitellessä ja "enkkahuippu" ajoittuu aika tarkasti iltapäivään, ennen ruokailua siinä klo: 13.00-14.00 huitteilla.
Sen jälkeen ei irtoo miehestä oikeen mitään, keskittyminen ja ajatukset karkaavat jonnekki, yleensä sexiin.

Voishan tuota rytmiäkin kokeilla muuttaa ens kesänä, jollain keinolla?

[JMH]

2-3 ratapäivää peräkkäin toimii parhaiten, neljäs on liikaa, loppuu kunto ja fiilis.
Nykyään tulee ajettua enemmän ajatuksen kans(ihan loppumetreillä kautta), ennen riitti pelkkä "cruisailu".

Mulla menee aamun ekat setit aina lämmitellessä ja "enkkahuippu" ajoittuu aika tarkasti iltapäivään, ennen ruokailua siinä klo: 13.00-14.00 huitteilla.
Sen jälkeen ei irtoo miehestä oikeen mitään, keskittyminen ja ajatukset karkaavat jonnekki, yleensä sexiin.

Voishan tuota rytmiäkin kokeilla muuttaa ens kesänä, jollain keinolla?

Ehdotan, että käyt panemassa ennen ruokaa tai sitten jälkkäriksi 

[jarska]

2-3 ratapäivää peräkkäin toimii parhaiten, neljäs on liikaa, loppuu kunto ja fiilis.
Nykyään tulee ajettua enemmän ajatuksen kans(ihan loppumetreillä kautta), ennen riitti pelkkä "cruisailu".

Mulla menee aamun ekat setit aina lämmitellessä ja "enkkahuippu" ajoittuu aika tarkasti iltapäivään, ennen ruokailua siinä klo: 13.00-14.00 huitteilla.
Sen jälkeen ei irtoo miehestä oikeen mitään, keskittyminen ja ajatukset karkaavat jonnekki, yleensä sexiin.

Voishan tuota rytmiäkin kokeilla muuttaa ens kesänä, jollain keinolla?

Ehdotan, että käyt panemassa ennen ruokaa tai sitten jälkkäriksi 

Tuossa on ideaa, ainut vaan että suurin osa on hikisiä miehiä nahkapuvuissaan ja emäntä ei ole oikeen innokas lähteen mukaan.

[Nitrous]

Ennätys taitaa ratapäivien määrässä yhden kesän aikana taitaa olla jotain parin kymmenen huitteilla ja noistakin puolenkymmentä päivää kouluttelua, joten vielä ei ole käynyt niin, että kyllästyminen iskisi. Oikeastaan ainut minkä takia yhtään miettii radalle lähtöä on se, kun loppukaudesta on totaalisen PA vaikka on yrittänyt ajaa minibudjetilla ja renkaita ei ole yhtään jäljellä.

Itse olen treenaillut vaihtelevasti 1-4 päivän settejä. 4 päivää on ainakin meikäläisen fysiikalla ja ajotekniikalla liikaa. Neljäntenä päivänä selkä on niin hapoilla, ettei jakaria pysty maasta nostamaan. Yhden päivän keikoilla tulee taas jotenkin turhan kiire, enkä pidä niistä oikein muutenkaan kun lähtö on aamulla ennen kuutta ja himassa on vasta myöhään illalla. Ennemmin parin-kolmen päivän setti niin, että pääsee rauhassa saapumaan radalle ja vikana päivänä voi vaikka lähteä vähän kesken pois jos siltä tuntuu.

Enkkoja olen ajellut vaihtelevasti eri päivinä, mutta kyllä se yleensä on se tokan päivän toinen tai kolmas setti kun kello tykkää. Silloin on vielä kropassa paukkuja ajaa ja edellisen päivän mokat on analysoitu. Tosin esim. toissa keväänä ajoin Alastaroon oman enkan kevään ensimmäisen päivän neljännellä setillä, mutta tuota edelsikin talven mittainen ajamisen miettiminen. Vähäisestä ajomäärästä johtuen liian pitkät tauot yleensä kyllä hukkaavat tuntuman ja alkupäivästä vauhdista on 1-2s hukassa ja vasta puolen päivän jälkeen alkaa olla sillä tasolla, että jotain uutta voi alkaa kokeilemaan. Parin viikon tauko vielä menee, mutta kolme viikkoa alkaa olla jo liian pitkä väli päivillä. Alkukaudesta olisi tärkeää saada pari pitkää viikonloppua alle, että saa kunnolla tuntuman takaisin. Ja mielellään niin, että nuo päivät olisivat jollain ajettavalla radalla (Botnia, Motopark, Kemora), koska ainakin itselläni suurin ongelma tuntuman kadotessa on löytää riittävä kallistuskulma takaisin. Esim. Parin kuukauden tauon jälkeen ajelin Alastaroon 3 sekan päähän omasta enkasta niin, että takasessa oli kolmen millin chicken stripet molemmilla laidoilla. Alastaro on tosiaan mulle se huonoin rata treenata ajamista, mutta hyvä paikka jarruttamisen opetteluun. Jos nyt ensi kesänä ylipäänsä on mopoa alla, on tavoitteena aloittaa kausi niin, että ekaan kahteen viikkoon saisi 4-6 ratapäivää. Tuon jälkeen sitten riittänee viikonloppu parin-kolmen viikon välein.

Tärkeintähän sinne radalle mennessä on tosiaan pitää joku tietty kehityskohde mielessä ja koko ajan analysoida, että miltä uusi asia tuntuu. Kellosta voi sitten varikolla ihmetellä, että oliko fiilikset saman suuntaisia. Dataloggeri olisi varmasti ihan hyvä apu tähän, mutta oma mielenkiinto ei riitä niiden käppyröiden ihmettelyyn ja toistaiseksi ajamisen virheet ovat olleet niin isoja, että niihin on päässyt kiinni myös ilman dataa. Tietenkään en pahakseni laita niitäkään neuvoja mitä saan kun joku muu ihmettelee meikäläisen käppyröitä.

[murmela]

Hmmm, ei hullumpi idea tollanen data.. Mitä se tulis maksamaan, esim. tollanen motec?

Halvimmat motecin loggerikitit on jotai 2000-2500e.

[tuomas]

Tärkeintähän sinne radalle mennessä on tosiaan pitää joku tietty kehityskohde mielessä ja koko ajan analysoida, että miltä uusi asia tuntuu. Kellosta voi sitten varikolla ihmetellä, että oliko fiilikset saman suuntaisia. Dataloggeri olisi varmasti ihan hyvä apu tähän, mutta oma mielenkiinto ei riitä niiden käppyröiden ihmettelyyn ja toistaiseksi ajamisen virheet ovat olleet niin isoja, että niihin on päässyt kiinni myös ilman dataa. Tietenkään en pahakseni laita niitäkään neuvoja mitä saan kun joku muu ihmettelee meikäläisen käppyröitä.

En sano ollenkaan etteikö tuo olisi tärkeetä pitää joku kehitysidea mielessä kun rataa kiertää, mutta kovasti vaikeaa se on.
Joskus nuoruudessa crossi-aikoina välillä vakuutin itselleni että tänään treenataan jotain tiettyä mutka-hyppyri yhdistelmää ja muut kohdat löysäillään. Tämä toimi yleensä noin neljän kierroksen ajan ja sitten ajettiin koko rataa täysiä läpi ja tuo treenin kohde oli päässyt unohtumaan. Valitettavasti huomaan että en ole saanut karistettua tätä vieläkään pois. Vaikka kuinka on ideana treenata ahvenistolla suolenkin mutkia, niin viimeistään toisella setillä on tämä karannut muistista.

Ja jotenkin on todella vaikea saada väärät ajolinjat karistettua selkärangasta pois. Vaikka nopeammat näyttävät edeltä mallia, niin silti aina ja jatkuvasti huomaan että sorrun vanhaan ja väärään linjaan.

-tuomas-

[Nitrous]

Tärkeintähän sinne radalle mennessä on tosiaan pitää joku tietty kehityskohde mielessä ja koko ajan analysoida, että miltä uusi asia tuntuu. Kellosta voi sitten varikolla ihmetellä, että oliko fiilikset saman suuntaisia. Dataloggeri olisi varmasti ihan hyvä apu tähän, mutta oma mielenkiinto ei riitä niiden käppyröiden ihmettelyyn ja toistaiseksi ajamisen virheet ovat olleet niin isoja, että niihin on päässyt kiinni myös ilman dataa. Tietenkään en pahakseni laita niitäkään neuvoja mitä saan kun joku muu ihmettelee meikäläisen käppyröitä.

En sano ollenkaan etteikö tuo olisi tärkeetä pitää joku kehitysidea mielessä kun rataa kiertää, mutta kovasti vaikeaa se on.
Joskus nuoruudessa crossi-aikoina välillä vakuutin itselleni että tänään treenataan jotain tiettyä mutka-hyppyri yhdistelmää ja muut kohdat löysäillään. Tämä toimi yleensä noin neljän kierroksen ajan ja sitten ajettiin koko rataa täysiä läpi ja tuo treenin kohde oli päässyt unohtumaan. Valitettavasti huomaan että en ole saanut karistettua tätä vieläkään pois. Vaikka kuinka on ideana treenata ahvenistolla suolenkin mutkia, niin viimeistään toisella setillä on tämä karannut muistista.

Ja jotenkin on todella vaikea saada väärät ajolinjat karistettua selkärangasta pois. Vaikka nopeammat näyttävät edeltä mallia, niin silti aina ja jatkuvasti huomaan että sorrun vanhaan ja väärään linjaan.

-tuomas-

En yleensä pyri treenaamaan mitään tiettyä mutkaa tai mutkayhdistelmää vaan yritän painottaa treenin johonkin ajotekniikan alueeseen. Oli se sitten jarruttaminen, avaaminen, ajolinjan tarkentaminen, katseenkäyttö, liikkuminen pyörän päällä tai joku. Tällöin ei tule rytminmuutoksia kierroksen aikana vaan voi ajaa koko ajan samalla tavalla ja jonkun tietyn mutkan parantuminen tulee oheistuotteena.

Linjan siirtämisen vaikeuden taustalla on monesti katseenkäyttövirhe yhdistettynä riittämättömiin tai väärissä paikoissa oleviin jarru-, taitto-, apeksi- ja ulostulomerkkeihin. Jos ajolinja ei muutu, pitää ottaa siltä halutulta linjalta riittävän monta kiintopistettä, jotka poimitaan katseella mutkaan mennessä/mutkan aikana, jolloin mopo hakeutuu halutulle linjalle ikäänkuin itsestään. Näitä merkkejä ei kuitenkaan saa jäädä tuijottamaan, ettei katse tipu liian lähelle. Liian lähellä kulkeva katse on ehkä yksi yleisimpiä ongelmia rata-ajossa ja moottoripyöräilyssä yleensäkin. Hyäv nyrkkisääntö on, että katseen pitäisi olla n. 2-5 sekuntia edellä hieman paikasta riippuen. Esim. Kemoralla katse on itselläni paluusuoran jarrun hujakoilla jopa ennen kuin nelosen avaus alkaa.

[murmela]

En sano ollenkaan etteikö tuo olisi tärkeetä pitää joku kehitysidea mielessä kun rataa kiertää, mutta kovasti vaikeaa se on.

Tosta vähä asenneta malliks:  http://imgur.com/gallery/biObY

[parjan_fin]

Omakohtaisia kokemuksia löytyy jokuselta kaudelta ja parhaat tulokset tuli 2007 ja 2008 sekä etenkin nyt 2013, kun on jättänyt ajon kokolailla pieniksi.

Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että kaikki ei varmasti sovi kaikille, tässä kuitenkin omia kokemuksia ja havaintoja.

Suurin ajomäärä niin kilometreissä kuin ajopäivissäkin tuli omalle kohdalle kaudella 2006. Silloin ratapäiviä kertyi 75 kpl ja kilometrejä tuli n. 9000km. Ja kaikki siis pelkästään radalla. Kehitystä tuli, mutta ei oikein siihen tahtiin kun olisi ehkä toivonut. Tuli siis tahkottua liikaa ja ilman kunnon ajatusta sekä tuli vedettyä possujunaa, sen pyytäjiä kun tuolloin löytyi paljon. Eikä siinä mitään, mielellään sitä opasti muitakin, mutta ei se omalle ajolle hyvää tehnyt.

2007 tiputin ajokilometrit kokonaisuudessaan karvan yli 4000km ja 2008 taisin jäädä 2800km. Ja nyt tietysti poikkeuksena 2013 ja tuli kokonaisuudessaan 7 ajopäivää, eli alle 1000 km Mutta se mitä tein toisin, oli se että perusasiat laitettiin kuntoon jo ennen kauden alkua, kunto paremmaksi, pyörä mahdollisimman lähelle totuutta heti kun sen vain suinkin pystyi tekemään. Pyörät rakennettiin hyvistä osista eikä niiden kanssa tarvinnut sohlata kesken kauden. Ja joka ikinen kerta kun radalle meni, niin oli päämäärä mitä tehdä. Yhtään turhaa kierrosta ei ajettu... tai siihen ainakin pyrittiin. Ja heti ekasta kierroksesta lähtien niin kovaa kuin uskalsi sekä osasi. Okei, tuli 2007 kaudella kaatojakin, mutta kuten Mossakin sen sanoi, niin parempi hakea rajat nopeasti, kuin tuhlata kymmenen rengassarjaa siihen. Kaadon korjaa kuitenkin pääsääntöisesti yhden - kahden rengassarjan hinnalla, kun puhutaan siis perus lowsiderista.

Peruskunnon tärkeyttä ei tässä touhussa voi aliarvioida. Mitä parempi se peruskunto on, niin sitä pidemmälle pää pysyy kasassa ja ajosta on itselle kehityksellisesti hyötyäkin. Ajokunto tulee sitten muutaman ajopäivän mittaan, mutta jos on pystynyt ajamaan vaikka talvella jäärataa, crossia tai enduroa, niin kaikki on kotiinpäin. Jopa kelkkailu kelpaa hemmetin hienosti!

Ja itse ajotreeneissä, heti jos tuntui siltä ettei huvittanut tai joku tökki vastaan, niin kamat kasaan ja pois radalta. Jos siihen asti oli pysynyt pystyssä, niin todennäköisesti sillä parilla viimeisellä setillä ei olisi pysynyt. Koheltaminen pois ja ajatuksella, mutta silti täydellä iskulla joka ikinen setti.

Ja ajon jälkeen miettii mitä tuli tehtyä, mitä pyörä teki, voisiko se tehdä jotain toisin. Ajatukset ylös paperille. Ja vaikka tuntui hyvältä, niin silti kannattaa aina kokeilla jotain yksittäistä säätöä johonkin suuntaan, maltilla, josko siitä saisi vielä paremman itselleen. MUTTA! Ruuvari kannattaa jättää välillä rauhaankin, ei säätäminen kannata pelkästään sen säätämisen ilosta. Ja jos / kun kierrosajat on sekunnin päässä omasta ennätyksestä, tai jopa ylikin, niin ruuvimeisseliin ei kosketa. Silloin jos ei ajeta oikeasti omien ennätyksien lähellä tai niiden alle, niin säätämisestä ei ole mitään hyötyä, vaan päinvastoin. Ja ei ole ajon jälkeen väärin pohtia ajoa itsekseen. Liika härdelli sotkee äkkiä ajatukset ja kun siihen joku kuitenkin tulee kertomaan omia ajatuksiaan, niin menee todennäköisesti itsekin sekaisin. Tietenkin jos neuvoja on joku sinua reippaasti nopeampi, niin kannattaa kuunnella korvat höröllä ja koittaa josko neuvot toimisi itsellekin. Kaikki neuvot kun ei välttämättä yks-yhteen sovi juuri sinun nopeuksille.

Mitäköhän muuta... mennään nyt näillä alkuun. Ja kun lisää ajatuksia tulee sekä niitä palaa mieleen, niin kirjoittelen tänne.

[jarska]

Omakohtaisia kokemuksia löytyy jokuselta kaudelta ja parhaat tulokset tuli 2007 ja 2008 sekä etenkin nyt 2013, kun on jättänyt ajon kokolailla pieniksi.

Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että kaikki ei varmasti sovi kaikille, tässä kuitenkin omia kokemuksia ja havaintoja.

Suurin ajomäärä niin kilometreissä kuin ajopäivissäkin tuli omalle kohdalle kaudella 2006. Silloin ratapäiviä kertyi 75 kpl ja kilometrejä tuli n. 9000km. Ja kaikki siis pelkästään radalla. Kehitystä tuli, mutta ei oikein siihen tahtiin kun olisi ehkä toivonut. Tuli siis tahkottua liikaa ja ilman kunnon ajatusta sekä tuli vedettyä possujunaa, sen pyytäjiä kun tuolloin löytyi paljon. Eikä siinä mitään, mielellään sitä opasti muitakin, mutta ei se omalle ajolle hyvää tehnyt.

2007 tiputin ajokilometrit kokonaisuudessaan karvan yli 4000km ja 2008 taisin jäädä 2800km. Ja nyt tietysti poikkeuksena 2013 ja tuli kokonaisuudessaan 7 ajopäivää, eli alle 1000 km Mutta se mitä tein toisin, oli se että perusasiat laitettiin kuntoon jo ennen kauden alkua, kunto paremmaksi, pyörä mahdollisimman lähelle totuutta heti kun sen vain suinkin pystyi tekemään. Pyörät rakennettiin hyvistä osista eikä niiden kanssa tarvinnut sohlata kesken kauden. Ja joka ikinen kerta kun radalle meni, niin oli päämäärä mitä tehdä. Yhtään turhaa kierrosta ei ajettu... tai siihen ainakin pyrittiin. Ja heti ekasta kierroksesta lähtien niin kovaa kuin uskalsi sekä osasi. Okei, tuli 2007 kaudella kaatojakin, mutta kuten Mossakin sen sanoi, niin parempi hakea rajat nopeasti, kuin tuhlata kymmenen rengassarjaa siihen. Kaadon korjaa kuitenkin pääsääntöisesti yhden - kahden rengassarjan hinnalla, kun puhutaan siis perus lowsiderista.

Peruskunnon tärkeyttä ei tässä touhussa voi aliarvioida. Mitä parempi se peruskunto on, niin sitä pidemmälle pää pysyy kasassa ja ajosta on itselle kehityksellisesti hyötyäkin. Ajokunto tulee sitten muutaman ajopäivän mittaan, mutta jos on pystynyt ajamaan vaikka talvella jäärataa, crossia tai enduroa, niin kaikki on kotiinpäin. Jopa kelkkailu kelpaa hemmetin hienosti!

Ja itse ajotreeneissä, heti jos tuntui siltä ettei huvittanut tai joku tökki vastaan, niin kamat kasaan ja pois radalta. Jos siihen asti oli pysynyt pystyssä, niin todennäköisesti sillä parilla viimeisellä setillä ei olisi pysynyt. Koheltaminen pois ja ajatuksella, mutta silti täydellä iskulla joka ikinen setti.

Ja ajon jälkeen miettii mitä tuli tehtyä, mitä pyörä teki, voisiko se tehdä jotain toisin. Ajatukset ylös paperille. Ja vaikka tuntui hyvältä, niin silti kannattaa aina kokeilla jotain yksittäistä säätöä johonkin suuntaan, maltilla, josko siitä saisi vielä paremman itselleen. MUTTA! Ruuvari kannattaa jättää välillä rauhaankin, ei säätäminen kannata pelkästään sen säätämisen ilosta. Ja jos / kun kierrosajat on sekunnin päässä omasta ennätyksestä, tai jopa ylikin, niin ruuvimeisseliin ei kosketa. Silloin jos ei ajetan oikeasti omien ennätyksien lähellä tai niiden alle, niin säätämisestä ei ole mitään hyötyä, vaan päinvastoin. Ja ei ole ajon jälkeen väärin pohtia ajoa itsekseen. Liika härdelli sotkee äkkiä ajatukset ja kun siihen joku kuitenkin tulee kertomaan omia ajatuksiaan, niin menee todennäköisesti itsekin sekaisin. Teitenkin jos neuvoja on joku sinua reippaasti nopeampi, niin kannattaa kuunnella korvat höröllä ja koittaa josko neuvot toimisi itsellekin. Kaikki neuvot kun ei välttämättä yks-yhteen sovi juuri sinun nopeuksille.

Mitäköhän muuta... mennään nyt näillä alkuun. Ja kun lisää ajatuksia tulee sekä niitä palaa mieleen, niin kirjoittelen tänne.

Olipa hienosti paketoitu tärkeimmät, tätä piti lukea ihan ajatuksella ja moneen kertaan, kiitos.