Mulla aivan samanlaista käppyrää viime vuodelta, ja alkukaudesta myös. Nyt olen koittanut keskittyä avauksissa lineaarisempaan kaasun käyttöön. Myös tuota rullailua olen koittanut karsia pois pidempien suorien jarruissa. Syksyllä, ja vielä edelleenkin, tulee vaan liian aikaisin mentyä jarrulle.
Eilen sain vihdoin aika hyvin viimeisellä setillä pääsuoralla jarrunpaikkaa edemmäs, kun ensin katseltiin suoranopeuksia Mattipoekan kanssa. Ennen viimeistä settiä suurin nopeus suoralla muistaakseni 221, kun viimeisellä setillä 2*228. Se vaatii tietty sitten kovemman jarruna, mutta jarrun paikkaa en siirtänyt, ainoastaan pakotin itseni pitämään kaasun auki pidemmälle. Ihan hyvin meni ykkösmutka, ja nopeudet samat, sekä 1-mutkassa, että välisuoran huippu. Näkyi myös kellossa.
Tuohon lineaarisempaan avaukseen olen käyttänyt vahnan kansan viisautta "pakko on paras opettaja", eli olen ajanut pelkästään kovemmalla seoksella kauden alun, paria muutamien kierrosten kokeilua lukuunottamatta. Nyt olen edistynyt sentään sen verran, että pääsin eilen aika hyvään vauhtiin 8854:n luokkaa olevalla renkalla, kun siihen tarvittiin pehmosta viime vuonna. Harmi vaan kun eilen jäi setti ja päivä kesken. Oli vielä kuitenkin jonkun verran varaa siirtää 2. 4. 5. 6. ja lemminkäisen jarrua, kuin myös kasimutkasta kahvilan mutkaan menin hiukan varmistellen edelleen.
Toissa päivänä, ja eilen päivällä, ei yhtään merkittävää luistoa, lukuunottamatta kylmällä renkalla yhtä poikkeusta. Sain hyvän otteen avauksiin viimeisillä seteillä, ja takanen tuntui vaan hiukan antavan myöten aivan avauksien aluissa, neulansilmistä lähtiessä. Pitää ottaa dataloggerista tänään muistitikkuun viimeisten päivien käppyrät, ja alkaa silmittelemään. Eihän ne käyrät edelleenkään ole lähimainkaan nättejä, mutta olen aika varma että selvästi siistimpää jälkeä kun viime vuonna.
Ja vielä lopuksi: Niitä kierrosaikoja ei parannella täältä näppäimistötä käsin, eikä kappyröiden syväanalyysillä, vaan vain ja ainoastaa radalla treenaamalla. Tohtorit tutkii, mutta ei aja. Ajajat ajaa, ja ne ketkä ajaa eniten kieli keskellä suuta kierroksia, sopivalla asenteella ja maltilla, vahdista ja rohkeasta eteen päin menosta tinkimättä, kehittyvät. Hiukan kärjistäen, lopulta tuo touhu on täsmälleen yhtä yksinkertaista kuin yksipyöräisella ajelu sirkusareenalla. Eniten tarvitaan tarkkaa tasapainon hallintaa. Samanaikaisesti herkkääkin herkempää tilanteen tuntemista aistien kautta, ja tarkkaa hienosäätöä niin linjoissa, kuin kaasun ja jarrun käytössä, mutta myös samaan aikaan kylmäpäistä, agressiivista asennetta tekemiseen joka hetki. Pehmeällä tarkkuusajolla rullaillaan loppuikä samoja vauhteja. Tämän kirjoitan tähän vaikka leikkaukseen olenkin lähdössä.
