Lainaus käyttäjältä: murmela - 15.02.12 - klo:15:48
Paitsi että radalla tehään niin päin, että jo ennen jarrutuksen alottamista siirretään perse sivulle, jolloin tuki tankista pitää saada sisäreidellä eikä polvilla.
Jos taasen jarrussa sisäreisi on tankkia vasten, niin sen voi antaa vapaasti painautua sitä vasten ilman että jaloilla tai käsillä pitäisi pistää vastaan.
Viime keväänä rata-ajokurssilla yksi opettajista kertoi itse käyttävänsä jalkojaan kovissa jarruissa apuna. Sen sijaan että oikaiset kädet lähes suoriksi jarruvoiman ollessa suurimmillaan, voit myös puristaa jaloilla tankkia vasten voimakkaasti jarrun alussa, ja juuri ennen taittoa perse sivuun ja pää kanttariin. Saavutettu hyöty on ajoasennon mataluus jarrussa, ja etenkin paineen vähentäminen käsiltä, joillaa säädetään kaasua ja jarrua..
Toinen opettaja taas painotti aivan eri asioita, neuvoi nimenomaan jarrussa oikaisemaan kädet lähes(tai täysin, en muista) suoriksi, ja tällä tavoin vähentää lihastyön tarpeellisuutta.
Molemmat nämä eri tavalla mutkaan tulevat kuitenkin näemmä suoriutuvat siitä ratakierroksesta suunnilleen samaan aikaan. Minä olen tykännyt Alastarossa tulla niihin kolmeen kovaan jarruun tiukasti jarrun alussa polvilla avittaen. Siinä on sellainen vahva tunne tällaisella aloitelijalla siitä, että on yhtä puuta mopon kanssa. Myös kun painaa liian paljon jarrun alussa, perseen seilaaminenkin tuntuu levolliselta ja harmittomalta, toisin kun pelkkien käsien varassa ollessa.
Joka tapaukserssa nämä ovat tottumiskysymyksiä, ja minun kokokemukseni on yksineuvoinen; en ole kerennyt kokeilemaan vielä eri ajotapoja, kun tämä ensimmäinenkin on hakusessa.