Lainaus käyttäjältä: murmela - 09.03.12 - klo:12:44
Meitä puolestaan on jo pitkään ihmetyttänyt se, miksi 26 vuotta moottoripyöräilyä harrastanut, 12 vuotta/ 700 päivää radalla tahkonnu, monia(?) ratakursseja läpikäynyt, tonnarilla ajeleva kuski; on vain vaivaiset 4 sekuntia nopeampi kuin 5 vuotta /130 päivää harrastanut, kusiaisella kinnaava mitään osaamaton kuski.
Tässä vastauksia:
1. Väärin opituista on vaikeampi oppia pois, kuin oppia uutta. Puhtaalle paperille on helpompi kirjoittaa kuin käytetylle joka jo tekstiä täynnä. Kun aloitin moottoripyöräilyn 80-luvulla, minua ei neuvonut kukaan. Lintattiin valkea kolmio pyörän perseeseen ja eikun liikenteeseen. Vähän samalla tavalla kuin Tarzan oppi lukemaan ja kirjoittamaan, yksin viidakkomajassaan. Tarzan tosin siniverinen, omani on ollut punaista.
2. Otan aika pieniä riskejä, RR-tasolla sanoisin niitä olemattomiksi. Vajaa 700 ratapäivää ja kertaakaan en ole treeneissä kaatunut ja kisoissakin vain kerran ja se kaatosateessa. Tee perässä tai no, ei se ole enää sinulle mahdollista, olet jo rypenyt.
3. Olen jo vanha ja väsynyt, joten tavoitteeni ovat elämässä jossain muualla kuin nopeimmissa mahdollisissa kierrosajoissa.
4. Neljä sekuntia on Juha aika pitkä aika Alastaron moottoriradalla. Tuosta omastani jos napataan reilut neljä sekuntia pois, pyörän pysyessä edelleen alustan, moottorin jne. osalta vakiokuntoisena, niin saa olla jo ihan oikea kuski pyörää viemässä. Kyllä niitä Suomestakin löytyy, jotka veisivät vakiomopoa 1:21 alkuisia, mutta en usko kovinkaan montaa olevan. Tulosten valossa matka on siis pitkä, hyvin pitkä.
Jos kerran uskot asiaasi, niin miksi et muuta sitä rahaksi? Insinööriä merkonomin nyt tuskin tarvitsee bisnespuolessakaan neuvoa.
Radalle olen pari naista puoliväkisin raahannut. Toisen samoihin aikoihin kuin sinut ja toisen vuosi sitten. Samaan aikaan kanssasi radalle eksynyt on jo päässyt ihan hyvään kyytiin, tyttöpyörälläkin:
http://www.jasminsarjos.com/ Hänellekin perusteita opetin, sitten siirtyi osaavampien oppeihin ja nyttemmin jo vähän itsekin muita neuvoo ja kurssejakin pitää ja saa siitä roposen, pari.
Itse siis keskityn opettamaan aloittelijoille perusteet, hyvin pelkistetysti. Sitten kun vauhti alkaa olemaan sellainen, etten enää vaivatta pääse itse ohi, on aika siirtää opetusvastuu muille.
Älä nyt suutu tai suutu jos siltä tuntuu, mutta kun olen perässäsi joskus ajellut kierroksen pari ja ajoasi katsellut, niin tulee mieleen sellainen laskettelurinteessä pienessä etunojassa könöttävä farkkuihin pukeutunut henkilö. Jos joku skimbausta on joskus harrastanut, tietää lajityypin. Leveä haara-asento, sauvoilla eteen töksyttelevä. Tämä on vain villi arvaus, kun en sinua tunne. Voisin pyörän päällä liikkumisestasi päätellä, ettet ole ainakaan kilpaillut pidempiä aikoja missään lajissa jossa tarvitaan hyvää motoriikkaa. Ajamisesi vaikuttaa hyvin kankealta ja roikkuminen jopa hieman teatraaliselta. Vaaraksi et ole, joten en ole puuttunut ajoosi sen enempää kuin parin vanhemman herrasmiehenkään ajoon jotka omaa rauhallista tahtiaan kilpapyöriään radalla ulkoiluttavat.
Tulevalla kaudella voidaan jatkaa radalla. Kun valo sammuu, puheet päättyvät ja ruutulipun jälkeen on taas selvillä kumpi oli maalissa ensin. Opettajanakaan en ole kaksinen, kuten en kilpakuskinakaan, joten opettajiksi on haalittu sellaisia, joilla on oikeasti annettavaa, kuten M. Salo, V. Kallio, J. Hyyrönmäki, S. Penna, K. Vehniäinen jne. He osaavat paitsi neuvoa, myös itsekin ajaa. Se saattaa olla selittävä tekijä sille, että heidän vetämilleen kursseille tulee enemmän kuin Juhan teoriapäiville. Voin olla väärässä ja ainoa joka sen todistaa, olet sinä, joten pallo nyt siellä puolella kenttää. Näytä, älä teoretisoi. You can talk the talk but can you walk the walk?