16.9. kerhokisan jälkipyykkiä on nyt sitten puitu Kuparisen kanssa. Ensin taloudellinen puoli:
Mopossa etupäästä suurin osa osista uusiksi. Bensatankki myös. Naarmuuntuneita käyttökelpoisia osia onneksi löytyi Motomarketin varastosta sen verran, että saatiin uuteen mopoon siirrettyä niitä. Uudesta laitetaan vanhaan priimaa. Sen jälkeen uuden myyntiarvo kärsii joka tapauksessa tuhansia, ennen kuin on saatu liikkeestä ulos.
Kaadettuun mopoon jouduttiin tilaamaan osaa noin 3500 € edestä. Ne minä maksan itse. Vakuutusyhtiöön ei oteta yhteyttä. Lisäksi tuhoutuneet katteet maksoivat mulle 5000 €, ja ne on palasina. Kiitokset kuitenkin Mp-Tuen porukalle, kun keräsitte kaikki palat talteen, sillä niistä tulee vielä liiman ym. apujen kanssa kokonaisuus, ja tavella kasaan ne.
Lääkärikuluista en tiedä vielä. Pari pikku murtumaa vasemmassa rystysessä ja olkapäässä, mutta ainakaan olkapäätä ei tarvetta operoida. Tänään soittaa ortopedi mitä tehdään vasemman räpylän kanssa. Vakuutukseen en näitäkään laita, koska periaate menee tässä kohtaa oman taloudellisen edun edelle. Periaattella tarkoitan sitä etten maksata kollektiivisesti muilla ilmiselvää omalla riskillä aiheutettua kisakaatoa.
Kuparisen Eskolle kiitokset avusta, mitä ilman olisin vieläkin syvemmällä talpudellisesti. Työtä on tullut sieltä suunnalta ilman veloitusta jo nyt päiväkaupalla.
En viitsi laskea paljonoi tuo kaato tuli maksamaan, mutta lähempänä kymppitonnia, kuin nollaa. Voipi olla että tuo tasasumma on lähellä totuutta.
Itse kaato tapahtui näin:
Ennen kisaa juttelinkin jo ihmisille varikolla, että tuossa vauhtivasurissa minulla on ollut illan suussa aina ongelmaa nähdä sisäkanttaria kunnolla. Kokemusta on niin vähän vielä tältä(kin) radalta, että selkeää taittopaikkaa mutkaan tullessa ei ole, ja sisäkanttariin pitää saada katsekontakti. Muistan vaan sen kun tulin nyt mutkaan, ja minulla oli tunne että erittäin läheltä menee sisäkanttaria. Muistaakseni koitin hiukan keventää mutkan painetta nostamalla aavistuksen mopoa takaisin pystyyn. Selkeä mustikuva minulla vain on siitä kuinka etupyörä alkaa ikään kuin hidastetussa filmissä luistaa pehmeästi alta. Ennen kuin olin nurin, tiesin jo että nyt mentiin. Olin lähestulkoon varmasti siis ajanut sisäkanttarin maalauksen päältä. En usko tulleeni mutkaan tavallista kovempaa, vaan kysymyksessä oli linjan ajautuminen liian aikaisin sisään. Tunne luiston alkaessa oli lähinnä hämmentyneen yllättynyt.
Kirjoitin jo keväällä tällä foorumilla tästä mutkasta, kuinka olin viime kesänä illan suussa kolhaissut tuota samaa kanttaria, ja saanut kevyet ravistukset käsille, ja kommentoinkin muistaakseni jälkiviisaana "pitää nähdä".
Tämä tästä minun osaltani. Isoin moka minkä tein, oli lähteä koko kisaan mukaan, ja koittaa vetää vielä kuuden aikaan maksimivauhtia ennätysjahti päässä. Tiesin varsin hyvin meneväni tuosta kohtaa eteenpäin aina kahvilan mutkaan osin sokkona, kun muuten hyvä näköni ei vaan toimi, koska tuo alhalla oleva aurinko muuttaa radan pinnan erilaiseksi, vaikka sinänsä näkyvyys onkin riittävä. Enää en tule Alastrossa ajamaan klo 17.00 alkavan setin jälkeen, koska tämä riitti minulle tätä hölmöilyä. 10.00-17.00 on aikaa treenata riittävästi tulevaisuudessa.
Pahoittelut vielä kaikille kisassa mukana olleille kisan keskeytymisestä ennen aikojaan, ja Tuen väelle ylimääräisestä työstä. Toivottavasti ei aivan pilalle mennyt muiden kisa, kun sentään ~9 kierrosta saatiin ajettua.
Oli jo toinen kerta kun minun mopoa piti kärryllä raahata. Jätän arviot siitä, oliko lippa minulle radalla viimeinen, niille joita arvailu kiinnostaa. Oma arvioni on että ei ollut viimeinen. Jatkan keväällä uudella mopolla jossa tulee olemaan tuttuja osia aika paljonkin. Mieluumin aloittaisin keväällä täysin uudella ja siistillä mopolla, mutta kosmetikasta on pakko tinkiä, kun nytkin tuli jo noin suuri lasku.
Toistan vielä ettei minua vituta kovinkaan paljoa tuo tapahtuma. Se ei auta mitään kun surra märehtii tapahtunutta sen päälle että perseestään repii taloudellisen tappion. Fyysisellä puolella vammat ei kummoisia.
