Kalenteri

[slowrider]

Vähän yli 100h tosiaan. Treenimäärä ok, mutta tulokset eivät vastaa yhtään panostusta.

Pt:stä ei kuulunut mitään sen ensimmäisen ohjelman jälkeen, eli itse taas soveltanu kuin ennenkin.  Jotain muutosta tarvii kyllä ensi vuodelle tai loppuu into tuohon treenaamiseen

Saldo on siis lähemmäksi 5 treeniä per viikko, joka on aika varmasti riittävästi. Oman kokemukseni mukaan yhtään asiasta innostuneet kyllä treenaavat riittävästi tai jos jotain niin liikaakin suhteessa kuntotasoon, lepoon ja ravintoon. Ongelmia on enemmän treenien laadussa, siinä kuinka treenit vastaavat tavotteisiin ja erityisesti mitä treenin jälkeen tehdään ja miten se istuu kokonaispakettiin. Treenihän käytännössä heikentää suorituskykyä ja luo ainoastaan mahdollisuuden kehittyä, jonka sitten omilla teoillaan lunastaa tai ei. Lisäksi yleensähän sitä saa, mitä mitataan. Eli jos mitataan treenimääriä tai käytettyjä tunteja, niitä tuppaaa tulemaan, mutta tama ei tietenkään välttämättä korreloi hyvin sen kanssa, mitä alunperin lähdettiin tavoittelemaan.

Tuolla työmäärällähän toki pitäisi tulla tuloksia, mutta mielenkiinnosta, että mitä on oikeastaan lähdetty hakemaan? Ja toisaalta, miten sen toteutumista on sitten mitattu?

Periaatessa treeni ollut sama kun pari edellistä talvea. Eli jos keskioarvona olisi viikkoon 5 treeniä niin niistä 3 on voimatreeniä salilla ja kaksi aerobista liikuntaa/kuntopiirityyppistä pienillä palautuksilla olevaa salitreeniä.

Ajokauden jälkeen helmikuulle asti kalorit maltillisella plussalla ja kovempaa voimatreeniä kolmejakoisella ohjelmalla ja päälle 1-2 aerobista/ venyttely/lihashuolto "treeniä". aerobinen noin 45min/treeni.  tällä ajalla paino yleensä 68->75-77

Helmikuusta sitten pikkasen kaloreita pois ja treenimäärää vähän lisää. Salitreenimäärä suunnilleen sama, mutta jako 2-jakoisella ja yksi aerobinen treeni lisää/vk. Eli yksi totaalilepo/vk. Aerobisessa sykettä ylemmäksi ja kesto 60min. Ajokauden alkuun paino sinne 68 kilon kieppeille takaisin.

Kummemmin en ole mitään mittaillut, mutta sarjapainojen/määrien/painon perusteella tulokset junnaa ihan samassa kuin viime vuonna. Johtuikohan sitten kovemmasta motivaatiosta kun viime vuonna kunto/tulokset olivat tähän aikaan samat kuin nyt? Viime vuonna kuiten lähtötaso oli aika paljon huonompi kun voimakauden alkaessa oli ranne kipsissä ja käsi kantositeessä. Yläkroppaa pääsi treenaamaan kevyesti vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Joten tuohon edellisen kauden alkuun nähden tulos on ollut aika heikkoa. Syömisessä ja levossa varmaan petrattavaa, mutta en usko että ravinto ainakaan kovin pahasti metsässä on. Kaloreita en ole laskenut, mutta pari vuotta tehdyn ruokavalion perusteella "näppituntumalla" syönyt ja uskon sen olevan aika lähellä.  Plussakaudella 3000-3500kcal väliin ja dieetillä karvan alle 3000kcal

Lopullinen ajokuntohan selviää vasta kesälä, mutta pääosin jaksoi ajaa ihan täysiä päiviä ja settejä viime vuonna. Loppukaudesta alkoi niskat vetään jumiin ja viiminen motoparkin kisa olikin sitten jo ihan tuskaa ja buranan voimalla. Mahtoi tosin olla enemmän rasituksesta kuin kunnosta riippuvaa ne jumitukset

[Coo]

Periaatessa treeni ollut sama kun pari edellistä talvea. Eli jos keskioarvona olisi viikkoon 5 treeniä niin niistä 3 on voimatreeniä salilla ja kaksi aerobista liikuntaa/kuntopiirityyppistä pienillä palautuksilla olevaa salitreeniä.

Ajokauden jälkeen helmikuulle asti kalorit maltillisella plussalla ja kovempaa voimatreeniä kolmejakoisella ohjelmalla ja päälle 1-2 aerobista/ venyttely/lihashuolto "treeniä". aerobinen noin 45min/treeni.  tällä ajalla paino yleensä 68->75-77

Helmikuusta sitten pikkasen kaloreita pois ja treenimäärää vähän lisää. Salitreenimäärä suunnilleen sama, mutta jako 2-jakoisella ja yksi aerobinen treeni lisää/vk. Eli yksi totaalilepo/vk. Aerobisessa sykettä ylemmäksi ja kesto 60min. Ajokauden alkuun paino sinne 68 kilon kieppeille takaisin.

Kummemmin en ole mitään mittaillut, mutta sarjapainojen/määrien/painon perusteella tulokset junnaa ihan samassa kuin viime vuonna. Johtuikohan sitten kovemmasta motivaatiosta kun viime vuonna kunto/tulokset olivat tähän aikaan samat kuin nyt? Viime vuonna kuiten lähtötaso oli aika paljon huonompi kun voimakauden alkaessa oli ranne kipsissä ja käsi kantositeessä. Yläkroppaa pääsi treenaamaan kevyesti vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Joten tuohon edellisen kauden alkuun nähden tulos on ollut aika heikkoa. Syömisessä ja levossa varmaan petrattavaa, mutta en usko että ravinto ainakaan kovin pahasti metsässä on. Kaloreita en ole laskenut, mutta pari vuotta tehdyn ruokavalion perusteella "näppituntumalla" syönyt ja uskon sen olevan aika lähellä.  Plussakaudella 3000-3500kcal väliin ja dieetillä karvan alle 3000kcal

Lopullinen ajokuntohan selviää vasta kesälä, mutta pääosin jaksoi ajaa ihan täysiä päiviä ja settejä viime vuonna. Loppukaudesta alkoi niskat vetään jumiin ja viiminen motoparkin kisa olikin sitten jo ihan tuskaa ja buranan voimalla. Mahtoi tosin olla enemmän rasituksesta kuin kunnosta riippuvaa ne jumitukset

Tuossahan on paljon hyvää ja järkevää tekemistä. Kattavan vastauksen antaminen vaatisi loppujen lopuksi aika paljon syvällisempää ymmärtämistä taustoista ja tekemisestä ja nykytiedoillakin vastauksesta tulisi hyvinkin pitkä.

Lyhyehkösti voisi sanoa, että vastauksesta hiukan paistaa (en sano, että on näin, tuntuu vain siltä), että oikeastaan tavoitteet eivät ole kuitenkaan olleet aivan selviä ts. onko haettu ajokuntoa (ja toisaalta miten tätä edes mitataan), voimaa, aerobista kuntoa, tiettyä painoa (joka sinällään yleensä on huono mittari) vai mitä. Mikäli tavoitteet eivät ole täysin selviä eikä siten myöskään mitä ja miten mitataan, lopputulos on helposti ainakin näinnäinen tunne epäonnistumisesta. Tuossahan voi olla hyvinkin esim. kropan koostumukseen tullut positiivinen muutos ts. vaikka ollaan samassa painossa, lihasta on kropassa enemmän. Toki voisi olettaa voimienkin tällöin kasvaneen, mutta ei välttämättä.

Lisäksi tulee mieleen pari muuta asiaa äkkiseltään. Sama treeniohjelma ei sinällään välttämättä ole ongelma, mutta tekemisen on samoilla ohjelmilla tapana rutinoitua ja toisaalta motivaatio saattaa kadota, kun kehitystä ei niin helposti enää tule. Itse pyrin selkeään muutokseen ohjelmissa n.8-12 viikon syklein pitääkseni motivaation yllä ja toisaalta varmistaakseni erilaisen treenivasteen. Lisäksi jaksojen sisällä olisi hyvä, että eri viikot olisivat hiukan erilaisella kuormalla, jotta mm. tuo lepo tulisi varmistettua. Tämä ei tuosta selostuksestasi oikein käy selville.

Ja kun seuraat painoa, saat muutoksia painossa ts. edelleen, mitä mittaat sitä saat. Pienemmällä elopainolla voi olla toki merkitystä radalla eli sinällään tämä voi olla merkityksellinen suure, mutta todennäköisesti olet hakenut tilannetta, jossa 68kg:sta suurempi osa on lihasta ja tätä painon tuijottaminen ei kerro.

Lihasjumit eivät tosiaan suoraan ole kuntoon liittyviä ja oma kokemukseni on, että oikeastaan jokaisen ratapäivän perään kannattaisi kireyksiä hoitaa, vaikka nämä ei vielä oireiliskaan sinällään.

[parjan_fin]

Omakohtaisia kokemuksia ja huomioita. Kannattaa sitten muistaa, että kropat toimivat eri tavalla eri ärsykkeisiin ja sykerajat ovat henkilökohtaiset.

Ensinnäkin, omat salitreenit keskittyy ns. rospuuttoon, kun endurolla ei ole mielekästä tuolla mudassa ajaa ja valtaosa reiteistä on suljettuna. Käytännössä 1 - 2 kk rykäsyjä syksystä-alkutalvesta sekä lopputalvesta-alkukeväästä. Vuosi sitten talvella tein ihan punttitreenejä salilla sen 3 - 4 krt / vk, hiukan kordinaatiota sekä tasapainoa ja muutamia fillarilenkkejä, kelin niin salliessa. Alkuun tulosta tuli ihan ok ja kuntokin parani. Enduroa jaksoi ajaa ihan mallikkaasti, mutta silti huomasi, että kahden päivän SM -kisat alkoi ottamaan kropan päälle. Toki saakin, mutta olettamuksena oli, ettei ihan niin paljoa. RR:ää en edes kokeillut, mutta uskaltaisin väittää että sen ajaminen olisi ollut melkoisen leppoisaa touhua enduroon nähden. Ainakin näin koin 2013 kaudella.

Mutta viime syksylle ja tälle talvelle olen ottanut mukaan noita HIIT / syke -treenejä, kordinaatiota ja tasapainoa enemmän sekä jättänyt puhtaan salitreenin käytännössä 1 krt / viikko. Lisännyt sitten aerobisella alueella olevaa treeniä, kuntofillaria, soutua, juoksua sekä fillarilenkkejä aikasta paljon. Jos edellisien kausien keskisykkeet kaikista treeneistä on ollut 140 kantturoissa, niin nyt ollaan 133 kantimissa. En muista kuka sen on sanonut, mutta kuitenkin melkoisen paljon kestävyysurheilijoita treenauttava taho, että 70 - 80 % treenistä pitäisi olla peruskuntoalueella. Kroppaa pitää myös herätellä HIIT tai intervalli treeneillä ja sitten itse maksimivedot tulee vasta itse lajisuoritteessa. Olipa laji sitten hiihto tai mikä tahansa. On hyvä myös muistaa, että enemmän lihasmassaa = enemmän happea = vaaditaan parempi aerobinen kunto. Eli jo ihan tuon takia mä itse jätin puhtaita salitreenejä vähemmälle, tosin ei mulla liikaa lihasmassaa varmasti ole mutta riittävästi kiikuttamaan enduroa pitkin rämettä.

Näistä myös yhden maratooneilla käyneen kaverin kanssa keskustelin ja hän omilta kontakteiltaan / "koutseilta" samoja asioita kyseli. Lopputulemana hänellä juoksutreenit keveni ja mukaan tuli intervallitreenejä. Nyt se mitä hänellä on käynyt, niin juoksu rullaa tosi komeasti ja vauhti kasvanut viime syksystä melkoisesti. Ja muutos oli siis että treenejä kevennettiin ja väliin vedetään intervallitreenit.

Itse äänestäisin monipuolisen treenaamisen puolesta. Eli kahvakuulaa, circuit, HIIT, punttia, juoksua, fillarointia, soutua jne. Ja kun yhdistelee tasapainoa ja kordinaatiota noihin punttisalijuttuihin, niin alkaa olemaan kasassa aika mielenkiintoinen paketti Itse teen välillä kahvakuulatreenejä puolipallon päällä tasapainoillen tai salilla pystypunnerruksia, jalkakyykkyä jne. tuon puolipallon päällä. Kuulostaa varmasti hassulta ja tyhmältä, mutta on kertaluokkaa haastavampaa touhua, kuin pelkän kahvakuulan kanssa heiluminen ja hien saa ihan takuuvarmasti irti

[Coo]

Edelleen korostaisin, että kyse on pitkälti siitä, mitä haetaan. Kestävysurheilussa tosiaan tuo PK-treeni korostuu merkittävästi monestakin syystä. Ensinnäkin se on muun kunnon pohja ja toisaalta sitä voidaan treenata määrällisesti huomattavasti enemmän kuin kuormittavampaa treeniä. Enduroa en ole harrastanut, mutta voisin kuvitella aerobisen kunnon olevan siellä hyvin tärkeää ja todennäköisesti tärkeämpää kuin rata-ajon puolella. Silläkin on sitten tietenkin merkitystä, että millä tasolla vaikka rata-ajoa harrastaa eli täytyykö kropan kestää 6kpl 20min settiä vai 20 kierroksen täysivauhtinen kisa.

Rata-ajossa todennäköisesti hyvällä peruskunnolla ja tämän lisäksi omaa "kilpailusuoritusta" vastaavalla riittävällä harjoittelulla autetaan ylläpitämään suoritus, jossa aerobinen kunto ei muodostu kynnystekijäksi. VK-treenit, HIIT-treenit, vetotreenit jne. auttavat varmasti tuon kilpailusuorituksen, oli se sitten 20min setti tai kilpailu, onnistumisessa ja nämä treenit taas rakentuvat hyvään PK-treenipohjaan. Lisäksi kaivataan jonkin verran (lajispesifistä)voimaa (ja voimahan ei suoraan korreloi lihasmassan kanssa, joka tosiaan sinällään voi olla haitallistakin) sekä varmasti kropan hallintaa ja liikkuvuutta lajille ominaisissa tilanteissa.

Aerobinen kunto näkyy luonnollisesti kaikessa tekemisessä pyörän päällä tai tavallaan ideaalissa tilanteessa se juurikin ei näy. Voiman tuotto korostuu jarruissa ja kiihdytyksissä ja näissä voiman tuotto on tyypillisesti liikettä vastustavaa ts. treenissä olisi hyvä olla mukana sellaista, joka pyrkii hidastamaan liikettä eikä välttämättä keskity pelkästään voittavaan työhvaiheeseen (tyyliin: istu jumppapallon päälle, nosta jalat ilmaan, ota käsiisi talja isohkoilla painolla, vedä painot kohti kroppaa ja tämän jälkeen vastusta palautusta samalla tasapainoillen pallon päällä). Lisäksi jaloista (ja keskivartalosta) pitää löytyä riittävästi paukkuja ja kestävyysvoimaa tehdä puolelta vaihdot toiselle ilman, että käytetään käsiä. Koordinaatio ja liikkuvuus on tietenkin mukana koko ajan, kun kroppaa käytetään pyörän päällä.

[parjan_fin]

Sillä on iso merkitys, sillä mitä haetaan.

Molempia lajeja nyt SM -luokissa kurvailleena voin sanoa että RR:ään riittää pienempi peruskunto sekä lihaskunto kuin enduroon. Ajoin aktiivisti 2003 - 2008, joista viimeisen kolme kautta SM -luokassa. Sen jälkeen vaihdoin enduroon ja siellä nyt menossa viides vuosi SM -luokassa. Kaudella 2013 kävin kokeilemassa yhden RR SM -osakilpailun ja vaikka hiki siellä edelleenkin tulee, niin fyysisesti jaksoi _huomattavasti_ paremmin ajaa viikonlopun ajot läpi kuin aikaisemmin. Ja ratapäiviä taisi koko kaudelle kertyä vain 8 kpl, silti ajoin samalla kalustolla kuin 2008 ja n. 1.5 sekuntia nopeampaa kuin aikaisempi oma enkka oli kyseisellä radalla.

Uskaltaisin siis väittää, että omat treenit eivät ole menneet hukkaan. Sillä viiden vuoden ajotauko RR:ssä ei varmasti ole ollut se avainsana parempaan vauhtiin Varmasti olisi voinut treenata paremminkin, en siis missään nimessä väitä että olisin treenannut oikein ja tehnyt oikeita asioita oikeaan aikaan.

Kotimaisessa RR:ssä noi vedot tulee olemaan aina aika lyhkäsiä. Tai vaikka ajaisi päivän aikana sen 6 * 20 minuutin setit, niin tehollista on tullut vasta kaksi tuntia päivää kohden. Endurossa kilpailut on yleensä 4 - 7.5h, joissa ajetaan 1 - 2h maksimeilla (MK aikaa) ja loppu siirtymäajo menee peruskuntoalueella, joskus tiukoissa SM -kisoissa nekin menee reilusti VK:n puolelle pääosin. Cross Country -kisoissa ajetaan se +2h putkeen ja siellä ainakin itselläni keskisykkeet kisasta paukkuu maksimin puolelle. Siksipä siis tuo maksimisykkeiden ja happojen kesto on aika oleellinen homma ja HIIT -treenit vois olla aika kova sana tuohon RR:äänkin, tietysti peruskuntoilun lisäksi.

Noh, tarkoitus ei ole vertailla lajeja keskenään, vaan koitan ontuvasti tuoda esille pointtia siitä, että sillä parantuneella kordinaatiolla, tasapainolla, pyöränhallinnalla ja erityisesti peruskunnolla väittäisin olevan suurimman merkityksen RR:n ajamiseen kuin voimalla.

Mutta slowriderin treeneistä itse pudottaisin yhden salitreenin pois ja korvaisin sen jollain HIIT -treenillä. Kokeilee sitä vaikka kuuden viikon ajan ja katsoo mihin suuntaan lähtee homma liikkumaan.

[Coo]

Noh, tarkoitus ei ole vertailla lajeja keskenään, vaan koitan ontuvasti tuoda esille pointtia siitä, että sillä parantuneella kordinaatiolla, tasapainolla, pyöränhallinnalla ja erityisesti peruskunnolla väittäisin olevan suurimman merkityksen RR:n ajamiseen kuin voimalla.

Samaa mieltä pitkälti, vaikka en usko PK:n olevan aivan yhtä merkittävässä roolissa rata-ajossa kuin kestävyyslajeissa (tai endurossa) ja toisaalta voimaa ja salitreenejä on niin monenmuotoisia, joten ei niitäkään voi niputtaa yhdeksi asiaksi. Tosiaan joku kyykky- tai penkkimaksimi ei korreloi varmaan rata-ajokyvykkyyden kanssa juuri lainkaan, mutta saliharjoittelu voi olla paljon muutakin. Toiminnallisemman harjoittelun suuntaan keskittyisin salillakin, jos rata-ajokuntoa haluaa.

[parjan_fin]

Eikös peruskunto ole kuitenkin kaiken pohja?

"Ei taloakaan rakenneta katto ensimmäisenä"

Endurossa peruskuntoa vaaditaan kyllä melkoisen paljon enemmän kuin RR:ssä, mutta ei siitä peruskunnosta ole mitään haittaa RR:ssäkään. RR:ssä tulee enemmän staattisia puristuksia ja kuten Coo aikaisemmin mainitsikin noista vastustavista liikkeistä, niin paljon sen tyyppisiä tilanteita. Endurossa tilanteet tulevat enemmän "silmille" ja reagointi sekä "räjähtävä voima" / kimmoisuus on isommassa roolissa tasapainon ja kordinaation kanssa.

Ja mitä parempi peruskunto, niin sitä paremmin päänuppi toimii ja myös pidemmälle. Mentaalipuolta ei näissäkään lajeissa parane aliarvioida.

[Nitrous]

Ja mitä parempi peruskunto, niin sitä paremmin päänuppi toimii ja myös pidemmälle. Mentaalipuolta ei näissäkään lajeissa parane aliarvioida.

Tuo on varmasti monella se ensimmäinen ongelma pyörän päällä kunnon suhteen. Kun kroppa alkaa vetämään hapoille, ei enää pää pysy mukana ja sitä myötä virheet ja turha puristaminen vain lisääntyy.

[parjan_fin]

Ja mitä parempi peruskunto, niin sitä paremmin päänuppi toimii ja myös pidemmälle. Mentaalipuolta ei näissäkään lajeissa parane aliarvioida.

Tuo on varmasti monella se ensimmäinen ongelma pyörän päällä kunnon suhteen. Kun kroppa alkaa vetämään hapoille, ei enää pää pysy mukana ja sitä myötä virheet ja turha puristaminen vain lisääntyy.

Kyllä. Ja juuri tuon takia, pää ei ole enään ihan skarpeimmillaan pitkän treenipäivän loppupuolella, se viimeinen setti yleensä kannattaa jättää ajamatta. Ellei sitten ole ihan varma, että jaksaa fyysisesti sekä keskittyminen on kohdallaan.

Kovin usein se keskittyminen ei vaan päivän loppupuolella ole enää sitä mitä pitäisi ja silloin niitä "aivopieruja" syntyy.

[Coo]

Eikös peruskunto ole kuitenkin kaiken pohja?

"Ei taloakaan rakenneta katto ensimmäisenä"

Endurossa peruskuntoa vaaditaan kyllä melkoisen paljon enemmän kuin RR:ssä, mutta ei siitä peruskunnosta ole mitään haittaa RR:ssäkään. RR:ssä tulee enemmän staattisia puristuksia ja kuten Coo aikaisemmin mainitsikin noista vastustavista liikkeistä, niin paljon sen tyyppisiä tilanteita. Endurossa tilanteet tulevat enemmän "silmille" ja reagointi sekä "räjähtävä voima" / kimmoisuus on isommassa roolissa tasapainon ja kordinaation kanssa.

Ja mitä parempi peruskunto, niin sitä paremmin päänuppi toimii ja myös pidemmälle. Mentaalipuolta ei näissäkään lajeissa parane aliarvioida.

Kunto koostuu kestävyydestä, lihaskunnosta , liikkuvuudesta, tasapainosta ja koordinaatiosta. Se PK, mistä tässä puhutaan on luonnollisesti kestävyyskunnon pohja. Siitä voi olla apua muihinkin kunnon osa-alueisiin, mutta yksipuolisesti tehtynä myös haittaakin. Kaikkia osa-alueita pystyy kehittämään, mutta paketti on aina tasapainoiluia ja priorisointia eri osa-aluiden välillä. Mitä enemmään tosissaan jonkun lajin kanssa ollaan, sitä enemmän paketin tasapaino kääntyy tietyn lajin vaatimuksia tukevaksi. Hyvin yksipuoleinen PK-treeni johtaa helposti jonkinlaisiin "ongelmiin" esim. lihaskireyksiin tms., tuppaa keskittymään alakroppaan ja painottaa hitaita lihassoluja pitkällä aikavälillä kropassamme eli kroppa adaptoituu siihen, mitä sille tarjoamme. Mutta kyllä peruskunto on hyvä pohja monelle asialle. Se on vähän kuin kuutiotilavuus; tonnisesta saadaan haluetessan tehoa irti enemmän kuin pienemmästä koneesta, mutta se pitää myös ottaa irti. Toisaalta tonninen kone ei joudu kohtuullisilla tehoilla lainkaan niin kovalle kuormalle kuin pienempi kone samoilla tehoilla. Potentiaali voi sitten hukkua monenlaisiin tehohäviöihin.

Jos tekisin ohjelmaa kilpatason RR-kuskille, siellä olisi todennäköisesti erityisesti kilpailukauden ulkopuolella paljon PK-treeniä ja valmistautumiskaudella ottaisin mukaan enemmän korkeampi sykkeisiä lajispesifisempiä treenejä. Kilpailukauden ulkopuolella olisi myös monipuolisesti eri voimaportaiden tasolla lihaskuntoharjoittelua joskin fokus voimakestävyys ja lihaskestävyysalueilla.

Enduro ja RR ovat tosiaan lajeina vaatimuksiltaan hyvin erilaisia ja endurossa tilanteet tosiaan varmasti tulevat silmille helpommin ja voimaa tarvitaan eri tavalla. Ideaalisti rata-ajohan on aika sulavaa ja periaatteessa pääosin ennakoitavia liikkeitä, mutta tietenkin 350km/h nopeuksista, kun MotoGP-tasolla vedetään nopeudet sinne 70km/h muutamassa sekunnissa vastustavat voimat ovat aika isoja ja toisaalta noissa nopeuksissa myös tilanteet tulevat eri tavalla enduroa nopeammin reagoitaviksi. Kunnon highsiderissa voimat ovat todella rajuja, mutta treeniä tuskin noiden vuoksi rakennetaan mihinkään suuntaan tai treeni on kaasukäden toiminnassa ennemmin kuin voimatreenissä.

Pointti aiemmin oli lähinnä, että kun kyse on eri alueiden välisestä tasapainoilusta ja mitä sitä kautta ohjelmassa painottaa, näen useamman tunnin ja vain kohtuudella voimaa tarvitsevien lajien (mm. pitkänmatkan juoksu) tarpeen painottaa RR-ajoa enemmän PK-treeniin. Oma kokemus maltillisissa nopeuksissa on ollut, että rajoittavat tekijät eivät sinällään tule ainakaan suoraan peruskunnon puutteesta (vaikka sitäkin kehittää toki voisi, mittauksissa ollut päälle 50ml/kg/min) vaan nuo muut "tehohäviöt" ovat tuottaneet ketjuun ylimääräistä kuormaa ts. kropassa on kireyksiä ja syntyy kireyksiä, joita vastaan tulee tehtyä ylimääräistä työtä (ja tässähän peruskunto tietenkin auttaisi, mutta näkisin avun saatavan muualta nopeammin) ja sitä kautta väsymyskin iskee. Tässä kohdin päivän viimeinen(set) setit ovat jääneet ajamatta, koska "treeni" ei kuitenkaan menisi perille, se ei olisi enää hauskaakaan ja jotain hölmöä tulisi varmaan tehtyä.

[Nitrous]

Ja mitä parempi peruskunto, niin sitä paremmin päänuppi toimii ja myös pidemmälle. Mentaalipuolta ei näissäkään lajeissa parane aliarvioida.

Tuo on varmasti monella se ensimmäinen ongelma pyörän päällä kunnon suhteen. Kun kroppa alkaa vetämään hapoille, ei enää pää pysy mukana ja sitä myötä virheet ja turha puristaminen vain lisääntyy.

Kyllä. Ja juuri tuon takia, pää ei ole enään ihan skarpeimmillaan pitkän treenipäivän loppupuolella, se viimeinen setti yleensä kannattaa jättää ajamatta. Ellei sitten ole ihan varma, että jaksaa fyysisesti sekä keskittyminen on kohdallaan.

Kovin usein se keskittyminen ei vaan päivän loppupuolella ole enää sitä mitä pitäisi ja silloin niitä "aivopieruja" syntyy.

Ite oon ajokuntoo paikkaillu alkukaudesta ihan vaan ajamalla täysiä settejä. Eli jos tuntuu, ettei jaksa tai pää ei pysy mukana niin sitten loppusetiksi tiputtaa vauhtia sen verran, että kroppa ja pää kestää mukana. Yleensä tuo "vauhdin tiputtaminen" ei edes näy kellossa kun lisääntynyt rentous tuo ajoon jouhevuutta. Ainakin itselläni käytännössä jarrut on se ainut paikka, missä kropasta loppuu paukut jossain vaiheessa, muuten kyllä jaksaa heilua pyörän päällä. Tämä siis kusiaisella ajellessa.

[Coo]

Ite oon ajokuntoo paikkaillu alkukaudesta ihan vaan ajamalla täysiä settejä. Eli jos tuntuu, ettei jaksa tai pää ei pysy mukana niin sitten loppusetiksi tiputtaa vauhtia sen verran, että kroppa ja pää kestää mukana. Yleensä tuo "vauhdin tiputtaminen" ei edes näy kellossa kun lisääntynyt rentous tuo ajoon jouhevuutta. Ainakin itselläni käytännössä jarrut on se ainut paikka, missä kropasta loppuu paukut jossain vaiheessa, muuten kyllä jaksaa heilua pyörän päällä. Tämä siis kusiaisella ajellessa.

Eli sohvalla ja oluella treenaamallakin pääsee pitkälle ei tartte aina hifistellä...

Jarruissa liikettä pyritään vastustamaan ainakin kyynärnivelessä (mikäli mennään jäykin käsivarsin jarruun) ja lonkkanivelessä. Näin ainakin periaatteesa liikettä pyrkivät vastustamaan ainakin ojentaja (pyrkii estämään/jarruttamaan kyynärvarren koukistumista), pakaralihakset, takareidet ja suorien selkälihasten alaosa (jotka taas estävät lonkan koukistumista lisää). Toki tämä yksinkertaistaa asiaa ja tapahtuuhan siinä paljon muutakin.

(edit: ajatusvirhe)

[parjan_fin]

Tää on tavallaan jo karannut aika pitkälle koko homma ja kuten sanoit, ei aina tartte hifistellä. Pääasia olisi, että tekisi edes jotain ja monipuolisesti.

Itse miellän asian niin, että monipuolisuus, riittävä lepo sekä ravinto ovat hyvin oleellisia asioita. Silloin pysyy mielenkiinto treenaamiseen ja ei tule junnattua liikaa jotain tiettyä treenimuotoa tai treeniä, johon kroppa ajanmyötä tottuu ja kehitys alkaa hiipumaan. Kehitys kun hiipuu, niin alkaa se motivaation tonkiminen olemaan jo aikasta haastavaa, etenkin jos ei ole ketään treenikaveria.

[murmela]

Ja mitä parempi peruskunto, niin sitä paremmin päänuppi toimii ja myös pidemmälle. Mentaalipuolta ei näissäkään lajeissa parane aliarvioida.

Tuo on varmasti monella se ensimmäinen ongelma pyörän päällä kunnon suhteen. Kun kroppa alkaa vetämään hapoille, ei enää pää pysy mukana ja sitä myötä virheet ja turha puristaminen vain lisääntyy.

Kyllä. Ja juuri tuon takia, pää ei ole enään ihan skarpeimmillaan pitkän treenipäivän loppupuolella, se viimeinen setti yleensä kannattaa jättää ajamatta. Ellei sitten ole ihan varma, että jaksaa fyysisesti sekä keskittyminen on kohdallaan.

Kovin usein se keskittyminen ei vaan päivän loppupuolella ole enää sitä mitä pitäisi ja silloin niitä "aivopieruja" syntyy.

Ite oon ajokuntoo paikkaillu alkukaudesta ihan vaan ajamalla täysiä settejä. Eli jos tuntuu, ettei jaksa tai pää ei pysy mukana niin sitten loppusetiksi tiputtaa vauhtia sen verran, että kroppa ja pää kestää mukana. Yleensä tuo "vauhdin tiputtaminen" ei edes näy kellossa kun lisääntynyt rentous tuo ajoon jouhevuutta. Ainakin itselläni käytännössä jarrut on se ainut paikka, missä kropasta loppuu paukut jossain vaiheessa, muuten kyllä jaksaa heilua pyörän päällä. Tämä siis kusiaisella ajellessa.

Mulla yleensä siinä vaiheessa kun on ihan puhkipoikkiväsyny, ja ajaa silti, esim 50-100-150 kierrosta alastaroo eniten täysiä, niin hyvin usein päivän paras kierrosaika/hen koht rataenkka, tulee viimeisellä kierroksella.
Kun ei jaksa enää puristaa ja riehua ja tehdä virheitä, ja on pakko sen takia vetää minimalistisen rennosti, niin se sit näkyy kierrosajassa positiivisesti.

[Nitrous]

Ite oon ajokuntoo paikkaillu alkukaudesta ihan vaan ajamalla täysiä settejä. Eli jos tuntuu, ettei jaksa tai pää ei pysy mukana niin sitten loppusetiksi tiputtaa vauhtia sen verran, että kroppa ja pää kestää mukana. Yleensä tuo "vauhdin tiputtaminen" ei edes näy kellossa kun lisääntynyt rentous tuo ajoon jouhevuutta. Ainakin itselläni käytännössä jarrut on se ainut paikka, missä kropasta loppuu paukut jossain vaiheessa, muuten kyllä jaksaa heilua pyörän päällä. Tämä siis kusiaisella ajellessa.

Eli sohvalla ja oluella treenaamallakin pääsee pitkälle ei tartte aina hifistellä...

Jarruissa liikettä pyritään vastustamaan ainakin kyynärnivelessä (mikäli mennään jäykin käsivarsin jarruun) ja lonkkanivelessä. Näin ainakin periaatteesa liikettä pyrkivät vastustamaan ainakin hauis (pyrkii estämään/jarruttamaan kyynärvarren koukistamista), pakaralihakset, takareidet ja suorien selkälihasten alaosa (jotka taas estävät lonkan koukistumista lisää). Toki tämä yksinkertaistaa asiaa ja tapahtuuhan siinä paljon muutakin.

Käsistähän ne paukut tosiaan ekana loppuu, tai selästä jos yrittää kädet rentona jarruttaa. Rupesin muuten viime kesänä vaistomaisesti nostamaan kyynerpäät ylös kovissa jarruiss. Eli vähän enempi semmonen penkkipunnerrusasento niin jaksaa paremmin. Samalla myös helpompi rentouttaa kädet mutkaan sisään mennessä samalla kun laskee kyynerpäät alas. hel***in hölmön näköstä toi varmaan on, mutta tuntu toimivan itellä.

Ja totuuden nimissä on mainittava, että kaks nelijalkasta pitää huolen siitä, että ainakin jonkin verran tulee päivittäin liikuttua, joten jonkunlainen kunto säilyy. Mitään aktiivisesti kehittävää en kyllä ole koko talvena saanut aikaiseksi.